Lumokeiju

Julppa, voimia sinulle ❤️

Kyllä taas vaan vetää mielen mustaksi... Kp 47 taitaa nyt olla kp 1, vaikka kuinka pyristelisi vastaan. Voi miksi miksi miksi kroppa väität minulle, että uu, nämä ovat uusia tuntemuksia ja aa, ei yleensä tunnu tältä ennen mekkoja, joten raskaanahan tässä täytyy olla. Vaikka kuinka koittaa ottaa rennosti ja keskittyä elämässä muihin juttuihin, niin silti mieli kääntyy aina miettimään, että entä jos ja tekee mieli lukea kaikki alkuraskaudesta. Nyt ehdin jopa lukea, että kuinka treenata raskauden aikana. Voi apua! Siis eikä kyse edes ole siitä, että elämässä ei olisi muuta sisältöä, sillä sitä on runsaasti ja tykkään elämästäni tällä hetkellä tosi paljon, olen onnellinen ja linnut laulaa jne. Nyt mietin täällä, että kuinka normaalia on, että yhtäkkiä tulee 46 päivää pitkä kierto, pisimmillään ollut 36 päivää ennen tätä. Onko mussa jotain vikaa? Pitäskö asialle tehdä jotain eikä vain hakata päätä seinään?? Anteeksi purkaus, mutta nyt tuntuu tältä. Muutaman päivän päästä toiveikkuus nostaa päätään.. Tsemppiä kanssasisaret, tää ei ole helppoa...❤️😭

Onnea Pauluskainen! 😍

Meritähti, täältäkin varovaiset onnittelut! ⭐

Tänä aamuna testasin (kp 44), negaa näytti. En ole vielä luopunut toivosta! Tiistaina vessassa käydessä ja pyyhittäessä paperiin tuli hento vaaleanpunainen viiru, jonka toivon olleen kiinnittymisvuotoa... Mietin, että pitäisikö maanantaina ottaa yhteyttä neuvolaan, jos hcg ei nouse, että onko jokin vialla. Olen käsittänyt, että hcg:n nousu on yksilöllistä, mutta myös, että oikein hitaasti nouseva hcg ei tiedä hyvää... Voi, miten pitää kylmänä nyt ja tästä eteenpäin. Sitten sekin, että jos saisi plussan ja sitten pitäisi yrittää pitää pää kylmänä sinne ensimmäiseen ultraan asti, että onko mukana ketään. Piinapäivät saavat aivan uuden merkityksen 😅

Kiiko kirjoitti:

- Se olin minä! Ei näitä tunteita olisi jos olisin pärähtänyt ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, tai jos nyt olisin raskaana. Raskautumiseen vaikuttaa todella moni asia, mutta  yleisesti ottaen on tieteellisestikin todettu, että parhaat raskautumismahdollisuudet ovat nuorella normaalipainoisella naisella. Jos siis selvästi ylipainoinen nelikymppinen nainen tulee nopsaan raskaaksi, niin kyllähän siinä tuntuu vähän pahalta kun kaikkien tilastojen valossa itsellä pitäisi olla paremmat todennäköisyydet raskautumiseen.

En siis varsinaisesti ole iäkkäämpiä ja/tai ylipainoisia vanhempia vastaan, mutta elämä tuntuu epäreilulta kun teet "asiat niinkuin pitäisi", ja silti ei tärppää. Ikään nyt ei voi vaikuttaa, mutta teoriassa lähes jokaisella meistä on vaikutusvaltaa vaa'an lukemiin. Eihän laihduttaminen helppoa ole, mutta teoriassa se normaalipaino on lähes jokaisella meistä saavutettavissa ja sillä voisi tilastojen valossa suurentaa raskautumisen todennäköisyyttä. 

Kyllä, nyt muistankin, että sinä se olit 😊 Nyt kun luen tuon oman avautumiseni, niin huomaan, että kirjoitin sen aivan tajunnanvirtana ja kapeakatseisesti. Tietysti ymmärrän nuo kateuden ja myös ne ärsytyksen tunteet. Jos itsestä tuntuu, että tekee kaiken oikein ja haluaa kovasti jotakin, niin sitten joku muu saakin sen tarjottimella, näin kärjistetysti. Tässä mennäänkin jo niin syvällisiin asioihin, esimerkiksi että miksi kaksi aikuista, jotka toivovat lasta eniten koko maailmassa ja haluaisivat tarjota lapselle hyvän elämän eivät raskaudu ja toisaalta joku huonossa tilanteessa oleva sekakäyttäjä napsahtaa tuosta noin vain raskaaksi... Edelleen, hyvin kärjistäen. Mutta tämän viestin taustalla siis se, että ymmärrän kyllä, että muiden raskaus voi tuntua pistona omassa mielessä. Mutta sitä se varmaan voi olla riippumatta siitä, että onko naisella ennestään liuta lapsia, iäkäs, ylipainoinen jne. Minäkin tunnustan tunteneeni sellaisia tunteita, kun läheinen ystäväni raskautui ensimmäisestä kierrosta. En näköjään osaa kirjoittaa lyhyesti 😂

Kuitenkin, kaikille täällä oleville ja myös muille naisille soisin sen oman pienokaisen ❤️❤️❤️