lumienkeli

Sainpa nyt ultran jälkeen aikaiseksi kirjoitella vähän kuulumisia meiltäkin... Oltiin tänään siis 4D-ultrassa ja kaikki ihan ok vauvalla, sukupuolikin saatiin samalla tietää :) Oikeassa se äidinvaisto oli tälläkin kertaa...



Mitä nyt pikkuisen alkoi paniikin poikanen iskemään, kun kuuli vauvan kokoarvion. Tällä hetkellä koko arvio 965g (+ 1,5 SD käyrällä, vastaten reilua viikkoa vanhempaa sikiötä) ja tämänhetkisellä kasvuvauhdilla lääkäri veikkasi joka tapauksessa isompaa vauvaa kuin esikoinen (painoi tasan 4 kg syntyessään rv 42+1). Luultavasti 4,3kg luokkaa lasketun ajan tienoilla, voi olla isompikin...



Kääk, jos tämäkin menee yliaikaiseksi, niin sieltä on sitten tosi iso vauva tulossa. Lääkäri suositteli sitten sokerirasitukseen menoakin varmuuden vuoksi, johon sain ajan onneksi jo reilun viikon päähän. Aiemmin ei ole ollut sokereiden kanssa mitään ongelmia, ei edellisessä raskaudessakaan koskaan sokeria pissassa tms. Tosin mun äidillä on muutama vuosi sitten todettu diabetes, että sukurasitetta kyllä löytyy...



Lääkäri suositteli kontrollia vauvan kasvun seuraamiseksi rv 32 (painoarvio + kohdun suun tilanne) sekä synnytystapa-arviota rv 36. Soittelinkin asiasta tänään jo neuvolaan, mutta kunhan nyt saa ensin tuon sokerirasituksen pois päiväjärjestyksestä, niin pitää sitten ottaa itse yhteyttä suoraan äippäpolille.



Muuten siis vauvalla kaikki hyvin, liikkui tosi vilkkaasti, ettei ultraamisestakaan meinannut tulla välillä mitään, kun meni siellä kuin väkkärä ;) Tällä hetkellä ainakin oli jo ihan tukevasti pää alaspäin rt:ssa, niin ettei kovin hyviä kasvokuvia saatu vauvasta. Kohdunsuun tilanne katsottiin samalla ultralla ja se oli hyvä (kohdun suu kiinni, 4cm kohdun kaulaa jäljellä), että sillä saralla ei tällä kertaa ongelmia näyttäisi olevan



Vähän vaan ollut koko päivän apea mieli ja olo. Tunnustan nyt meneväni asioiden edelle, pitäisi malttaa vaan odottaa ne sokerirasituksen tulokset ja katsella sitten eteenpäin. Mielessä on vaan kaikki kauhukuvat siitä, mitä mahdollinen raskausdiabetes voi saada vauvalle aikaan ja isommat riskit synnytyksessä jne... Plaah ja puuh, kun sitä jotenkin odotti, että tämä toinen raskaus olisi mennyt jo ihan rutiinilla loppuun asti, mutta pitää sitä näköjään olla joka raskaudessa jotakin huolta...



Viikko sitten kävin viimeksi neuvolassa ja siellä kaikki ihan ok. Hemoglobiini oli nyt hiukan tippunut (111), joten olen tässä aloitellut nyt lisäraudan syöntiä. Sf-mitta huitelee siellä käyrän ylärajoilla, mutta syy siihen selvisikin sitten tämänpäiväisessä ultrassa... Tosin kyllä se esikoisenkin odotusaikanakin oli ajoittain siellä yläkäyrällä, taisi välillä olla yläkäyrän yläpuolellakin.



No mutta tällaisen miettein tällä erää, palailen taas, kunhan on jotain uutta kerrottavaa.



Lumienkeli rv 25+1

Hoh hoijaa, olipas taas yö... Tuli itse valvottua vähän turhan myöhään illalla ja aamulla sai sitten ennen kuutta herätä siihen, kun poika oksentaa... Sai vissiin hoitomuksulta jonkun kunnon nuhataudin ja eilen alkoi nenä vuotaa ja yskittää. Aamulla oksenteli sitten muutamaan otteeseen yskänpuuskan vuoksi ilmeisesti :( Tuskin mitään kunnon mahatautia on, kun sen aamun jälkeen ei ole mitään ollut. Nyt pysyy jo vesi ja mehukin onneksi jo sisällä, muuta ei ole vielä uskaltanut antaa. Vähän vaan väsy äiti täällä siis, vaikka onneksi viikonloppu ja mies kotona niin sain itse nukkua aamulla pidempään.



Mulle soitettiin entisestä työpaikasta ja kyseltiin täksi illaksi ja huomisaamuksi töihin. Tänään en luvannut mennä, mutta katellaan sitä huomista, josko silloin vielä tarvitsevat, niin alustavasti lupauduin. Vähän jänskättäisi kyllä mennä pitkän tauon jälkeen töihin, kun olen ollut kotona nyt melkein 2,5 vuotta putkeen... Mahtaako sitä enää edes muistaa, miten niitä töitä tehdään ;)



Mulla myös " äitipää" taitaa jo vaivata. Mieskin sen jo huomasi yksi päivä, kun puhuin kuulema ihan höpöjä, puhuin mikrosta, kun piti puhua astianpesukoneesta jne. Mies sanoi, että ihan outoa taas, kun alan muistuttaa häntä yhä enemmän, kun yleensä kuulema olen niin tarkka ja muistan kaiken (no joo joo...). Kiva vaan muistella, mitä se onkaan sitten imetysaikana, silloin sitä vasta höpsähtääkin ;)



PINJA72: Katellaan vaan sitä ulkoiluhommaa ensi viikolla, kunhan nyt tämä tauti tästä helpottaa, ettei ainakaan tartuteta teitä. Pitää vaan sitten miettiä aikatauluja, kun mulla tuo hoitomuksu tulee 10 jälkeen hoitoon, niin siinä ei sitten paljoa aikaa jää ennen ruokailuja. Mutta tosiaan torstaina on viimeistä päivää, että perjantaista lähtien meillä on sitten helpompi sumplia omat aikataulumme, kun ollaan pojan kanssa kahden päivisin.



Mukavia pikkujouluja kaikille, kenellä sellaisia olisi tiedossa!



Mutta nyt pyykkejä narulle ja sitten kauppaan...



Lumienkeli 23+6

Eipä ole taas aikoihin ehtinyt kirjoittelemaan, kun nuo kaksi pojanviikaria pitävät päivisin niin kiireisinä... Niin, siis toinen vaan oma (toinen hoitopoika, joka jää ensi viikon jälkeen pois jo hoidosta), ehkä sitten ennättää vähän paremmin palstailemaankin.



Kiitokset minunkin puolesta keskiviikon tapaamisesta kaikille mukana olleille, vaikkei niin paljoa ehtinytkään kuulumisia vaihtaa, kun tultiin poitsun kanssa niin myöhässä paikalle... Sellaista se on, että niinä päivinä, kun olisi jotain menoa, niin hänpä päättääkin ottaa kahden tunnin päikkärit, kun taas toisina päivinä (kuten tänään) ei ole nukkunut ollenkaan. No sen siitä saa, kun ollaan kotosalla ja saa aamulla nukkua niin pitkään :)



Muisti taas pätkii, kun ei meinaa tulla mieleen, mitä piti kirjoittaa, hmm... No painosta ainakin ollut puhetta. Mulle on tullut (uskallanko edes tunnustaa) jotain 9 kg alkupainoon nähden, mutta en sitä varsinaisena raskaudesta johtuvana painon nousuna pitäisi... Imetin nimittäin tuota poikaa jonnekin rv 10 asti tiukalla imetysdieetillä pojan lukuisien allergioiden vuoksi ja sitten kun imetys loppui, sitä painoi alkoi tulla, kun sai pitkän tauon jälkeen maistella taas suklaata ja muita herkkuja... Jos taas lasketaan paino siitä, mitä se oli ennen esikoisen odotusta (pidän sitä enemmin omana painonani, kun silloin söin tällä lailla " normaalisti" , ilman dieettejä), niin sen mukaan painoa olisi tullut n. 4 kg.



Lapsiluvusta myös ollut puhetta. Meillä nyt siis toinen tulossa ja miehelle varmaan nämä riittäisikin... Itse olen usein haaveillut siitä kolmesta lapsesta, mutta jos sen aika tulee, niin se on sitten useamman vuoden päästä. Nytkin tulee aika pitkä yhtämittainen jakso näitä raskaus-imetysaikoja, niin täytyy antaa kropankin sitten levätä välillä... Ja mistä sitä tietää, jos on samanlainen moniallergikko tämä tokakin (toivottavasti ei...), niin saattaa ne haaveet siitä mahdollisesta kolmannesta kadota vähäksi aikaa...



Omassa (.) ei ihmeitä. Maha on jo valtava ainakin omasta (ja vähän kai muidenkin) mielestä ja vähän hirvittää, minkä kokoinen ipana siellä mahtaa olla tulollaan. Esikoinen painoi aikanaan tasan 4 kg (tosin syntyi vasta rv 42+1) ja eipä kauheasti tekisi kovin paljon isompaa synnytellä, mutta toisaalta onhan sitä isoa vauvaa aina helpompaa hoitaa. Voitte uskoa, että oma 4-kiloinen vauva tuntui aikanaan aika jätiltä, kun olin sitä ennen töissä hoidellut keskosia (pienimmät sellaisia puolikiloisia).



Me ollaan muuten menossa joulukuun alussa (rv 25+) sinne 4D-ultraan. Käytiin esikoisen odotusaikanakin Brunon luona 3D:ssä, mutta nyt ajattelin kokeilla sitä toista paikkaa, niin suunnataan sitten Felicitakseen. Itsellä on kyllä ihan selkeä poikaolo (kuten ekastakin oli, silloin ehkä vielä vahvempi), mutta katsotaan nyt, pitääkö äidinvaisto tässä paikkansa vai ei ;)



Mä en ole vielä saanut niitä Kelan papereita, ensi viikolla olisi neuvola, jossa ne olisi sitten tarkoitus saada. Täytyy sitten kiiruusti ne kiikuttaa Kelaan, että saisi sieltä sitten jotain päätöksiäkin asioiden suhteen jossain vaiheessa, mieluusti ennen maaliskuuta... Pakkausta en tällä kertaa ajatellut ottaa, kun on esikoiselta kaikki vaatteet (ja niitä on paljon...) niin hyvässä kunnossa. Tuon ultran jälkeen täytyy sitten täydennellä vähän vaatevarastoja, jos sieltä löytyisikin pieni prinsessa...Sen verran sinivoittoista tuo meidän vaatevarasto taitaa kyllä olla.



Hyvää viikonloppua kaikille ja kasvatelkaahan masujanne hartaudella :)



Lumienkeli 23+5

Eipä ole taas ehtinyt kirjoittelemaan, hyvä kun viestejä ehtii käydä lukemassa, mutta kirjoittamiseen ei meinaa aina löytää aikaa. No mutta jos nyt jotain...



Meillä oli viime viikon keskiviikkona rakenneultra ja kaikki oli hienosti :) Istukka tällä kertaa etuseinässä, kuten olin itse arvellutkin selkeästi esikoisen odotusta vaimeimmista liikkeistä. Vauva oli niin alhaalla jo, ettei ultraaja meinannut millään saada päätä ultrattua, mutta lopulta sekin onnistui, kun painoi vaan niin kovasti, auts...



Esikoinenhan oli myös suurin piirtein tässä vaiheessa (rv21+) jo ihan alhaalle laskeutunut ja kiinnittynytkin (!) vaikka lopulta syntyikin sitten vasta rv 42+1. Joten kai mulla on vaan sen mallinen lantio, että nuo vauvat menee niin alas jo varhain, tiedä sitten. No eipähän ainakaan viime raskaudessa tarvinnut närästyksestä kärsiä, kun vauva laskeutui jo niin aikaisin vaikka 4 kg painoinen kaveri sieltä lopulta tupsahtikin.



Neuvolassakin tuli käytyä taas tällä viikolla ja komeasti masu ponnahti käyrien yläpuolelle, kun otettiin sf-mitta ekaa kertaa... Toivottavasti ei ole kovin paljoa isompi vauva tulossa kuin esikoinen oli... Muuten kaikki ihan ok, hb 116, vielä ei tartte syödä lisärautaakaan. Sydänäänet 145-150, samaa luokkaa kuin esikoiselta, joten niinköhän sieltä on toinen poitsu tulossa ;) Itsellä ainakin ihan poikaolo, kuten oli ekastakin. No 4D:hen ollaan menossa kuukauden kuluttua, niin sittenhän sekin kai selviää... Vaan mikäpäs siinä, ei tartte sitten vaatekauppoihin lähteä, kun kaikki on tallessa esikoisen jäljiltä ja sitä vaatettahan riittää...



Kummeistakin ollut juttua... Asia, josta revin stressiä jo ennenkuin vauvasta oli tietoakaan... Eli ei aavistustakaan, ketä pyytäisi kummeiksi! Esikoisella on kolme kummia, mutta on niin hankalaa jotenkin tälle kakkoselle löytää sopivia ehdokkaita. Meillä ei ensinnäkään mieheni kanssa ole kummallakaan sisaruksia, joten se luontainen vaihtoehto on poissa laskuista. Mieheni ei ole kovin paljoa sukulaistensa kanssa tekemisissä, joten tuntuisi vähän oudolta kysyä kummeiksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa nykyäänkään ei ole juuri tekemisissä. Kaiken lisäksi osa miehen sukulaisista kuuluu eri kirkkokuntaan, joten sekin vähän karsii mahdollisia vaihtoehtoja.



Omalta puoleltani taas isäni suku ei kuulu kirkkoon, joten se siitä ja äitini puolelta on siis jo esikoiselle kaksi serkkuani kummeina (toinen serkuista miehensä kanssa). Joten hankalaksi menee ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan... Pitäisköhän laittaa lehteen " haetaan hyvää kummia" -ilmoitus ;) Jotenkin sitä toivoisi kummien olevan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan varmasti tekemisissä esim. myös 10 vuoden kuluttua. Tai sitten olen vaan liian tarkka asiasta ja pitäisi vaan nakittaa joku puolituttu kaveri kummiksi... Kaikesta sitä ihminen voikaan stressata...



Niin ja sitten on vielä se nimiasia. Olen vakuuttunut, että tämä tuleva tulokas on poika ja mistä ihmeestä sille sitten kiva nimi...? Tytölle olisi liuta kivoja nimiehdotuksia olemassa, mutta pojalle tuntuu olevan jotenkin hankalampi löytää nimeä. Jokos muut maaliskuiset olette miettineet näitä nimiasioita kummien lisäksi?



No ehkä lienee jo aika lopettaa tämä jaarittelu, kun tuskin näitä viestejä kukaan edes näin yömyöhällä enää lueskelee...



Lumienkeli, Nasu rv 20+5 ja esikoispoika 2v (jonka synttäreitä vietettiin viime viikonloppuna)

tai ainakin kovasti yritetään päästä paikalle tällä kertaa tuon 2v riiviön kanssa ;)