lumienkeli

Minulle voi laittaa meiliä: lumienkeli1@gmail.com

rv 40+0 ja ne mitat: 4065g/52 cm/37 cm

meille syntyi ihana mustatukkainen peikkopoika varhain laskettuna päivänä 19.3 klo 1.42. Kokoa pojalla oli 4065g ja 52 cm, pipo 37cm. Eilen kotiuduimme Tammisaaresta ja nyt totutellaan elämään kahden ihanan pojan kera :)



Tarkempi synnytyskertomus löytyy synnytys-puolelta maalismussukoiden synnytyskertomuspinosta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.



Oikein paljon onnea kaikille pienokaisensa saaneille ja voimia viimeisiin päiviin vielä odottaville!



Lumienkeli ja poika 4 pvää

Eilen kotiuduttiin Tammisaaresta ihanaisen poikavauvan kanssa :) Ei vieläkään meinaa uskoa, että vauva on tosiaan täällä, kun kaikki kävi niin nopeasti ja ihan erilainen synnytys oli tällä toisella kertaa, kun ei tarvinnut käynnistellä.



Eli täsmällinen poikamme syntyi juuri nippa nappa lasketun ajan puolella. Supistukset alkoivat lauantai-iltana (rv 39+6) klo 20 aikoihin säännölllisinä heti 3 min välein ja olivat jo kovin kipeitä! Päivällä supisteli jo klo 14-15 välillä ihan tuntuvasti, mutta sitten ne rauhoittuivat kun lepäilin jumppapallon päällä ja yritin lueskella siinä samalla. Mies lähti esikoisen kanssa vielä klo 17 aikoihin jokaviikkoiseen perheuintiin, kun sain vakuuteltua, etten aio sillä välin synnyttää ;)



He tulivat uimasta sitten klo 20 aikaan, jolloin olikin jo napakat supistukset käynnissä. Siinä sitten hetken aikaan pähkäiltyäni uskaltauduin soittamaan vanhemmilleni, josko tässä olisi ihan tosi kyseessä ja synnyttämään täytyisi vielä illan/yön aikaan lähteä. En vielä tässä vaiheessakaan uskonut, että synnytys tosiaan etenisi ihan itsestään loppuun saakka ja vieläpä näin ajoissa (eka synnytys käynnistettiin rv 42+0 ja poika syntyi sitten melkein vuorokauden uurastuksen jälkeen).



Klo 22 vanhempani sitten saapuivat esikoisen luokse ja päästiin lähtemään Tammisaareen siinä 22.15. Taksimatka oli hiukka ahdistava, kun supistukset tosiaan tulivat jo niin kipeinä, mutta ihmeen nopeasti se tunnin ajomatka silti sujui. Otettiin kotoa pari lämmintä geelipussia, jotka osaltaan auttoivat. Perillä oltiin klo 23.30 ja samantien päästiin samaan synnytyssaliin, joka oli tuttu paikka jo 2,5 vuoden takaa :)



Mulle tehtiin sitten sisätutkimus, enkä ikikuuna päivänä meinannut uskoa, kun kätilö kertoi mun olevan jo 7 cm auki... Otettiin vähän aikaa käyrää ja muut alkututkimukset ja sitten pääsin ammeeseen. Puoli tuntia ehdin olemaan ammeessa ennenkuin tuli pakonomainen ponnistuksen tarve. Sitten tutkittiin uudestaan kohdunsuun tilanne ja olin 9 cm auki... Tässä vaiheessa klo oli 0.30. Seurasi piinalliset viime hetket, kun piti odotella kohdunsuun avautumista sinne 10 cm asti... Aktiivinen ponnistusvaihe päästiin aloittamaan klo 1.05 jakkaralla ja lopulta klo 1.42 suloinen mustatukkainen peikkopoikamme näki päivänvalon :) Kokoa löytyi 4065g, 52 cm ja pipo 37 cm. Istukka syntyi ponnistaen 8 min myöhemmin.



Sitten seurasi vähän kurjempi osuus, kun aloin vuotamaan aika reilusti ja lääkärikin piti jo kutsua hätiin, mutta onneksi tilanne sitten pikku hiljaa rauhoittui oksitosiini-tipan avulla. Vuotoa ehti tulla kuitenkin 1200 ml, joten yön aikana sain vielä reilusti nesteytystä suoneen. Aamulla hb oli 78, joten pari pussia sain vertakin vielä sunnuntain aikana, joiden avulla toipuminen pääsikin sitten hyvään vauhtiin. Sunnuntaipäivä meni kyllä tämän mamman osalta melko tarkkaan makuuasennossa, kun heti jos yhtään yritin nousta, niin alkoi pyörryttää ja yhden kerran ehdin synnytyssalissa miehen jo pyörtymiselläni säikäyttääkin, kun oltiin kahden. No ihmekös tuo kun paineet oli luokkaa 69/45...



Illalla pääsin kuitenkin jo vessaan asti ja seuraavana aamuna vihdoinkin suihkuun. Siitä sitten toipuminen lähtikin tosi nopeasti käyntiin. Maanantain jaksoinkin olla jo lähes koko päivän jalkeilla. Tosin hb on edelleen veritankkausten jälkeenkin 93, joten kyllähän tässä rautalääkettä saa vielä muutamaan otteeseen napsia...



Olo on kuitenkin tosi helpottunut, kun kaikki meni kuitenkin niin hienosti ja ollaan nyt koko perheen kanssa kotosalla. Täytyy vielä hehkuttaa tuota Tammisaarta, että oli se taas toistamiseen niin ihana paikka synnyttää ja toipua synnytyksestä! Mieskin sitä taas toisteli, ettei se tunnu yhtään sairaalalta, vaan on ihan kuin olisi jossain isossa perheessä, kun isompien sisarusten ääntä riitti ympärillä ja kätilöt joutessaan kutoivat vauvoilla töppösiä ja villahousuja kahvihuoneessa.



Enkä ikinä olisi uskonut ekan synnytyksen jälkeen synnyttäväni ilman puudutuksia, mutta niin se tällä kertaa meni - ja ihan hyvä niin. Eipä siinä olisi juuri mitään ehtinyt ottaakaan, kun vähän oli 2 tuntia meni sairaalaan tulosta siihen, kun vauva oli jo masun tällä puolella.



Pieni 1. asteen repeämä tuli, johon laitettiin 2+1 tikkiä. Oma olo on kuitenkin nyt 4 päivää synnytyksestä jo tosi hyvä, eikä tunnu yhtään siltä, että olisi juuri synnyttänyt.



Lumienkeli ja poika 4 päivää

Ensimmäiseksi oikein paljon onnea kaikille (teitä on jo niin monta!!) jo vauvansa masun tälle puolen saaneille :) Ihana on ollut lukea iloisia kuulumisia jo niin monelta suunnalta!



Sitten vähän omiakin masukuulumisia pitkästä aikaa... Kävin tänään viimeisellä kontrollikäynnillä omalla gynelläni, kun tätä vauvan kasvua on seurattu useaan otteeseen. Tänään siis rv 38+2 menossa ja painoarvioksi tuli " käsituntumalla" reilu 3 kg ja ultralla 3,6kg... Sanoi, ettei mikään kauhean jättiläinen pitäisi olla tulossa ja lääkärin mukaan ei ole syytä tässä vaiheessa lähteä käynnistelemään normaalia aiemmin. Onhan tässä tietysti " pahimmassa" tapauksessa vauvalla vielä melkein neljä viikkoa aikaa kerätä lisää painoa...



Lauantaista lähtien on supistellut ihan päivittäin välillä ihan kunnolla ja kipeästikin, menkkamaisia kipuiluja samoin ollut. Nuo supistukset olivat kuin olivatkin ilokseni saaneet kohdunsuulla jotain jo tapahtumaankin. Kohdunsuu oli väljästi kahdelle sormelle auki, melkein kolmellekin. Lääkäri sanoi, että synnytys voi käynnistyä hetkenä minä hyvänsä, mutta toppuutteli myös, että tämä tilanne voi toissynnyttäjällä kyllä olla useamman viikonkin... Ei kuitenkaan itse millään uskonut, että raskaus kestäisi yhtä pitkälle kuin esikoisen kohdalla ja että pitäisi mennä yliaikaisuuden vuoksi käynnistykseen asti. Voi kun lähtisikin itsestään käyntiin :) Sitä on itsellä jotenkin niin varma tunne siitä, että yli mennään ja kunnolla...!



Esikoinen syntyi rv 42+1 ja painoi tasan 4 kg. Itse kuitenkin luulen, että jos tämäkin tulokas menee yhtä pitkälle, niin on vähän isompi. Lääkäri kuitenkin arveli, ettei mitään ongelmia pitäisi synnytyksen suhteen tulla kun ekankin synnytys meni reilusta koosta huolimatta ihan hyvin, toivotaan näin...



Lapsivettä oli vielä ihan reilu määrä ja vauva hengitteli ultrassakin ahkerasti. Kovasti vaikutti kuulema jo valmiilta syntymään, vauva tule jo!! Lääkäriäkin nauratti, kun vauva pisti ultrassa vähän hanttiin ja maha poukkoili puolelta toiselle, kun toinen pisti kunnon jumppahetken siinä aikaiseksi. Hän sanoi vielä, että ei tosiaan tarvitse pelätä kovin suurta vauvaa, vaikka mun mielestä ainakin ensisynnyttäjänä jo tuo 4 kg oli ihan riittävästi... Sanoi vaan, että mä vaan näytän luonnostani tekevän tuollaisia reilun kokoisia vauvoja, vaikkei sokereissa tai muissa mitään häikkää olekaan. Sanoi vielä, että kun itse olen aika hoikkarakenteinen, niin näytän tosiaan koripallon nielaisseelta ;) No oma olo on kyllä kieltämättä kaukana tällä hetkellä mistään hoikasta...



Vauvan pää oli jo todella matalalla ja kysyinkin sitten vielä siitä mahdollisesta synnytyksen alkamisesta vesien menolla. Lääkäri sanoi, että koska vauvan pää on jo niin alhaalla, se muodostaa tiiviin tulpan kohdun suulle, eikä vaaraa napanuoran luiskahduksesta tällöin ole. Joten ihan omin kyydein pitäisi voida mennä, eikä tarvitse ambulanssia tilailla.



Sisätutkimus sattui ihan kiitettävästi, vielä kun lääkäri joutui vähän kaivelemaan sitä kohdunsuuta, kun se on mulla edelleen aika takana. Tuon lääkärikäynnin jälkeen supisteli ja polttelikin " alakerrassa" ihan mehevästi, mutta eiköhän se tästä taas rauhoitu, kun pääsee unten maille ja lepäilemään.



Huomenna sitten taas neuvolaan...



Että tällaista tänne, odotus sen kun jatkuu vaan...



Lumienkeli 38+2