Lukihaerikko

Isäni rakensi meille kotia. Rakennuksella oli tottakai paljon vaaratilanteita mutta yksi oli yli muiden. Nimittäin kerran, kun isäni oli jo rakentanut yläkerran parven, mutta ei vielä aitaa siihen, niin omaa tyhmyyttäni makasin siinä parvella ja kierähdin niin, että melkein tipahdin reunalta alas. Siinä ois ollu pää halki, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. 

Sitten toinen asia oli siin raksalla, kun ulko-oven kaaren puusta tehty betonimuotti oli pystytetty semmosilla laudoilla ylös. Mää painoin vahingossa sitä lautaa ja seisoin siinä alla. Se on ainoa kerta, kun olen kuullut Jumalan puhuvan mulle (tai enkelin). Se sanoi, että "juokse! Nyt!" juoksin siitä alta veke ja sillon rymisi se muotti sieltä alas. 

Mutta tahallaan mun vanhemmat ei ole koskaan mua jättäneet mihinkään vaaralliseen tilanteeseen, jos ei nyt telttailua verenhimoisten lasten seassa lasketa. 

Itselläni hellareista melkeen kolmen kymmenen vuoden kokemus ja voin sanoa, että siis eri vuosikymmeninä on vaihdellut rankasti teologia. Nykyisellään onneksi kaikki hömppä on oikeastaan poistunut ainakin isompien kaupunkien seurakunnista. Hellarit ei sinänsä tunnusta oppinaan tommosia hölmöläisten juttuja. 

Uskottele vaan itselles mitä uskottelet

Ja miettii vielä, että sentään 70-luvulla lapsiperhe oli jokseenkin vauras... vasta 80-90-lukujen taitteessa tapahtui suuri köyhyys... Vi*** mää muistan kun korot oli tyylii 20% ja töitä ei meinannu olla. Lapsina me opittiin siihen, että on täysin normaalii, että ei oo ruokaa, ei kunnon autoa, ei yhtään mitää...

Oota vielä kymmenen vuotta! Voin kertoa, että paskemmaksi elämä menee!