Lukihaerikko

Treffeillä nainen hoki kokoajan "en tykkää" siitä tästä ja tuosta. Tykkäsi kuulemma korea-popista, mutta kun selitin hänelle, että sekin on konemusiikkia, niin hän ei uskonut sillä hän "ei tykkää konemusiikista". Puhuttiin kaikenlaista ja puhelin että vois olla kiva mennä vaikka taidemuseoon..."en tykkää taiteesta"... 

Sanoin hänelle, että no sun kannattaa varmaan listata mulle ne viisi asiaa, joista sää tykkäät elämässä. Kun treffit loppui ja halasin häntä ja käännyin kannoillani kävelemään pois niin selkäni takaa kuului "en tykkää halailusta"...   Arvatkaapas tuliko seuraavia treffejä?

Jos miehenä erehtyy mainitsemaan jotain exästä treffeillä, niin naisen tulkinta on välittömästi "et ole päässyt yli exästäsi". Naiset taas saattavat vielä vuosien jälkeen puhua ummet ja lammet siitä exästä ja vielä PARISUHTEEN AIKANAKIN jokapäiväisiin puheenaiheisiin kuuluu exä... Usein vielä vedetään mukaan se miehen exä, vaikkei miestä kiinnostaisi puhua asiasta mitään. Että semmosta ylipääsemistä.  Ja tämä siis on ollut ihan kaikkien naisten kanssa, keillä on niitä exiä ollut. 

Magnetofonit olivat käytössä vielä 90-luvun lopulla yläasteella ja lukiossa. 

Rämisevä sisägrilli löytyi meiltäkin. Opin 7-luokalla itse paahtamaan sillä leipää ja sen jälkeen olikin yhtä juhlaa kun joka päivä pystyi saamaan paahtoleipää, jotain, mikä oli aiemmin ollut isän määräminä ajankohtina saatavaa harvinaista herkkua. 

Se, kun VHS tuli taloon 1987, muutti viihteen kulutuksen täysin. Isän työpaikalta sai myös VHS-kameroita vuokralle, jolloin mahdollistui kamerasta nauhuriin kasettien kopioiminen tuosta vain! Sillä saatiin sitten Robin Hood ja Asterix -piirretyt itselle talteen. Ei meille ikinä alkuperäisiä osteltu. 

Isällä oli hienot Philips-stereot. Niillä äänitettiin mikrofonin kautta omia kuunnelmia eka-kolmas-luokkalaisina. Ovat tallessa edelleen ja osa digitoitukin.

Aloin kuunnella kunnolla musiikkia vasta 1992 ja silloin pöllittiin milloin siskon Sony-mankka, milloin äidin korvalappustereot.  Olihan minulla vanha stereokasettivärkki ja hienot kajarit, mutta tuo kasetti oli liian hidas ja toiminta epävarmaa. Sillä kuunneltiin radiosta Salovaaraa...ainakin siihen saakka kunnes kissat söivät antennin. Omat vermeet ostin ihan itse säästämillä rahoilla. Walkman kaverilta, Sharpin paska kassumankka paikallisesta Expertistä. 

Mulla oikeastaan syynä päihteiden käyttö. Ja siis mulla on ennestään ystäviä, joilla on päihdetaustaa. Olen joutunut laittamaan nykyisiä suhteita etäämmälle. Uusia en tahdo tilalle. 

Muita syitä voi olla, jos toinen on selvästi omahyväinen, jostain kummallisesta uskontokunnasta (en tarkoita kristittyjä), on asperger tai muuten töykeä, rasittava. Naiset ei myöskään ystävysty kanssani jostain syystä kovin hyvin..ystävyys naisiin on yleensä sitä, että silloin muistetaan, kun ollaan jotakin vailla, mutta jos minulla on jotani niin "kysyt nyt väärältä ihmiseltä", joten EI. (naisia on kyllä muuten ollut romanttisessa mielessä riittävästi). 

Jos ihmisen huumori ei kohtaa, en voi olla. Hygienian puute tietysti tulee ainakin jossain määrin vastaan ettei viitsi ainakaan sisätiloissa tavata, jos se ei ole kunnossa. 

Muuten sitten onkin laaja ystäväpiiri: on rikkaita, köyhiä, poliiseja, rosvoja, erikielisiä (joiden kanssa ei välttämättä löydy kunnolla edes englanniksi samaa kieltä), taiteilijoita, akateemikkoja,  eri kulttuureista ja maista...jopa savolaisiakin pari eksynyt kaveripiiriin Luoja paratkoon! 

Pahinta on se, kun lapsuuden ystävä, jolla on asperger, laittaa 30:n vuoden ystävyyden jälkeen välit poikki, kun avaudut hänelle, ettet jaksa enää hänen töksäyttelevää ja törkeää tyyliään, jolla hän kohtelee sinua ja läheisiäsi ja sanot ehkä pahasti takaisin suutuspäissäsi. 

Nainen (melkein 50v) kutsui kotiinsa treffeille. Meni ihan mukavasti, mutta jossain vaiheessa iltaa hän sanoi "tuopas mun silmälasit kun ne jäi vessaan". Vastasin että "hae kuule ihan itte". Hän oli ihmeissään ja sanoi että "minulle ei ole kukaan sanonut ei". Sanoin vain että "ilo tehdä historiaa". Harrastimme seksiä, mutta selvää on, että en häntä enää tuon jälkeen halunnut tavata.