LoveMyChildren

Tervehdys!

Ooottepa te ollu aktiivisia, oon ihan pudonnu kärryiltä =D. Olen ollut niin juukelin poikki ja pinossa, että en ole jaksanut tänne raahautua ees lukemaan. Hyi mua.

Hurjaa, että osalla jo nt-ultra ollut tai on ihan käsillä. Tää eka kolmannes on hurahtanut lopulta kuitenkin niin nopeasti vaikka oikeesti se ei ole siltä tuntunut...

Uusiakin on tullut, tervetuloa joukkoon. Ja Pikku Muulle virtuaalihalaus. Olen pahoillani!

(.) Meillä oli kans eka neuvola joskus viime viikon alussa ja oli kyllä niin peruskäynti kun voi olla. Tätinä oli joku kesäsijainen, joka oli ihan hukassa mun paperipinojen kanssa. Sähläsi ja pahoitteli sitten sähläämistä vuoron perää. Mutta paperihommat saatiin tehtyä ja mut kirjoihin ja kansiin taas. Miehellä oli kuulemma vähän turha olo siellä mutta ehdottomasti tulee mukaan joka ikinen kerta kun mua/vauvaa jossain tsiigataan. Huvittavinta oli kun se tätsy silmäili sitä alkoholinkäyttökyselylappua ja totesi, että "teillähän ei ole tosiaan mitään ongelmia alkoholinkäytön suhteen joo..." ja sitten nosti katseensa minuun ja kysyi ihan pokkana, että "no, mites nyt raskaana sitten se bisse maistuu vai juotko viiniä?". Mulla meinas pettää pokka! Totesin vaan viileesti, että en tosiaan juo näin raskaana ollessa MITÄÄN alkoholia, ei ole ollut tapana.

Mulla himot liittyy toisaalta roskaruokaan toisaalta mahdollisimman raikkaisiin hedelmiin ja kasviksiin. Niinpä himoitsen vuorotellen kebabia ja persikoita. Niitä mä nyt oon sitten syönytkin =). Etova olo on edelleen kiusana koko päivän, mutta tähän alkaa vissiin tottua.

Tässä tuunattu lista.

1.1.2015 2o2o, 1 lapsi

2.1.2015 Catalinas, 2. lapsi

4.1.2015 Nipander, 1. lapsi

9.1.2015 llara, 1. lapsi

19.1.2015 Relight, 1. lapsi

21.1.2015 Apila, 1. lapsi

                 Havu, 1. lapsi

23.1.2015 Alima, 1. lapsi

                 LoveMyChildren, 4. lapsi

Nt-ultraa odotellessa, LMC ja Muru-Veijari rv10+5

Moi, kävin jättämässä liittymispyynnön tuonne vauvan ryhmään.

Olen 36v (syksyllä 37v) neljännen odottaja. Kotona lapset 9v, 7v ja 5,5v.

Kiva olis turista kaltaisteni "kypsien" äitien/odottajien kanssa =)

LMC rv10+0

Tervis!

Onpas kiva kun aika moni on jo päässyt ultraan ja saanut hyviä uutisiakin.

HELLMIlle tervetuloa mukaan.

(.) Näyttäs aivan kuin vuoto olisi hiipumaan päin!!! Nyt ei ole pariin päivään tullut kuin ihan pientä siteeseen ja pyyhkiessä tietty jotakin. Mutta huima ero viikon takaiseen. Tuntuu hyvälle, toivotaan, että loppuu kokonaan.

Etova olo jatkuu ja väsymys on aivan kaameaa. Mutta en valita, en vaikka mieli välillä tekisikin. Töissä olen edelleen sinnitellyt kertomatta. Ajattelin, että jos/kun nt-ultrassa kaikki on kuten pitää, kerron pomolle kesken lomansa, jotta saa rauhassa sulatella asiaa. Lähimmille työkavereille asia selvinnee kyllä lomien jälkeen kun näytän turpoavan kuin pullataikina =).

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

LMC ja Muru-Veijari 10+0 (jee, poks poks)

Heissan!

Petsu: tsemppiä ultraan, tuleha kertomaan mitä näkyi =)!

Apila: Mulla kohtu tuntuu sellaisena tiukkana, myötäämättömänä kohtana alavatsalla. Luultavasti syynä tuntumiseen jo näillä viikoilla on se, että takana on jo useita raskauksia ja vatsakin pulahtaa nopeasti esiin. Anteeksi mutta en nyt muista odotatko ensimmäistä...? Jos niin esikoisen odottajalla ei varmasti ainakaan näy vielä mihinkään, tuskin tuntuukaan.

Mishu: Hyvä kun olet Suomessa, nyt vaan nautit ja relaat. Kyllä ne mies-asiat sitten hoituu, välimatka voi tehdä ihan hyvääkin ja saada miehen ajattelemaan hieman toisin. Minusta päätöksesi olla raskaana Suomessa on aivan oikea.

Sonkku: Varhaisultraan voi siis mennä ihan vapaasti, yksityiselle siis. Julkiselle tarvitset lähetteen. Ei tarvita mitään labroja yms kunhan viikkoja on mieluiten vähintään 6+ koossa. Hinnat vaihtelee tosi paljon asuinpaikasta riippuen. Itse olen aikanaan maksanut 90 euroa Tampereella, mutta kaverini maksoi juuri huhtikuussa Espoossa 180 euroa. Siinä jotain vaihteluväliä...

Sininenuni: Tervetuloa mukaan!

Havu: Vai oot lenkkeilly. Ehkä ihan tuollaisia kipuja ei tarttis tulla, joten ota rauhassa jatkossa. Kade oon, mä en ole kyennyt juoksemaan metriäkään sitten hoitojen aloituksen.. Ja kiitos kysymästä, käytiinhän me...

(.) Tänään käytiin tosiaan viimein taas ultrassa, kolmatta kertaa jo. Vuoto on ollut vähäistä nyt mutta jatkuvaa. Lääkäri oli taas niin ihana ja empaattinen, että minä nyyhkin jo ennen ultraa. Ja no, sen aikana ja jälkeen kyllä lisää mutta onneksi ilosta! Siellä kohdun etureunassa se Muru-Veijari köllötteli, pää alaspäin, selkä vatsanahkaani kohti. Liikuskelikin jo, heilutti päätään ja oikoi jalkaa. Kuvasta oli nähtävissä myös pienet käden alut sekä reisiluu. Pituutta päälaesta pyllyyn huimat 2,6cm, vastaa päivälleen viikkoja. Vuodolle ei edelleenkään mitään syytä löytynyt, ei hematoomaa, ei mitään. Nyt voidaan vaan odotella, että se joskus loppuisi. Hermoja raastaa, mutta pienellä on kaikki enemmän kuin hyvin.

Riskiraskaus-termi kirjoitettiin nyt saatesanoiksi ja etisen istukan epäilys myös. Edessä on sektio joka tapauksessa ja lääkärin mukaan on taustani huomioon ottaen ihme ja erittäin hyvä tuuri jos vauva pysyy mahassa vuoden vaihteen yli. Niinpä me koetamme olla hermoilematta ja valmistaudumme henkisesti myös joulutontun vastaanottamiseen =).

Meidät siirrettiin nyt kokonaan neuvolan seurantaan vahvojen saatesanojen kanssa: tilanne on erittäin hyvä, eikä nyt ole mitään syytä huoleen. Tätä aiomme nyt uskoa. Neuvola on heti huomenna ja veriseula ensi viikolla. Nt-ultra sit 14.7.

Tuntuu hyvälle. Juuri nyt minua naurattaa niin, että itkettää. Mies oli ihan hillitön tuolla ultrassa. Monitori oli jotenkin niin hassussa kulmassa, ettei mies meinannut nähdä siitä, joten mies kinkesi siihen tutkimuspöydälle mun kanssa tuijottaan ruutua =D. Koko mies tärähti siinä vieressäni kun pikkuinen liikahti ruudulla. Olen mieheni puolesta niin onnellinen, nämä ovat hänelle täysin uusia ja ihmeellisiä juttuja.

Käynnin lopuksi minulle iski ihan kaamea hormonimyrsky kun tajusin, että en enää näe näitä upeita lääkäreitä, jotka omalla jäätävällä ammattitaidollaan ja työllään mahdollistivat tämän meille. Itkin lääkärille, että en tiedä miten heitä kiittäisin kaikesta tästä. Kaikesta mitä he tekevät asiakkaiden eteen. Lääkäri puristi kättäni ja sanoi, että paras kiitos on se, että me olemme onnellisia pienestä ja pidämme sekä hänestä että toisistamme hyvää huolta. No ole siinä itkemättä. Protokollaan kuuluu vielä se, että kunhan vauva on syntynyt, me lähetämme jo hoitojen aluksi saamamme lomakkeen täytettynä klinikalle. Siinä kysytään yksityiskohtaisesti kaikki raskauden kulusta, synnytyksestä sekä syntyneestä vauvasta. Mietin jo autossa kyynelehtiessäni, että taidan lähettää sen lomakkeen mukana myös jonkun konkreettisemman kiitoksen heille. En vielä keksinyt mikä se voi olla, mutta vauvan kuvan nyt ainakin. Sen ainakin tiedän, että jos joskus voitan lotossa tai jos eteeni tulee tilanne, että saan päättää mihin jokin rahasumma lahjoitetaan, on sille osoite tiedossa.

Eilen kerroimme myös äidilleni sekä mieheni vanhemmille, joille tämä tulokas on ensimmäinen lapsenlapsi. Myös miehen sisarukset saivat tiedon. Miehen äiti puhkesi itkuun ja isä puhisi vaan peukku pystyssä, että johan nyt, voi sentään, johan nyt... Tuntui hyvältä jakaa tämä kaikki, koska nyt mieheni vanhemmat saavat olla madollisimman pitkään mukana heidän poikansa lapsen odotuksessa - siinä ainoassa. Ja ovatpa sitten tukena jos jokin vielä menisi pieleen.

Huh, nyt lopetan ja lähden kotiin SYÖMÄÄN. Juma kun on nälkä koko ajan.

Voimia ja tsemppiä kaikille!

LMC ja Muru-Veijari rv9+3

Loistohomma Meidännyytti!!! Mä tajusin sun virtasi ihan väärin =D! Mutta pääasia, että kaikki on kunnossa. Nyt vain huokaiset helpotuksesta ja nautit siitä, että virtaa piisaa (monen muun edestä).

Havu: mukavaa, että on kiva neuvolantäti. Se merkitsee loppuviimeksi aika paljon, koska sen tädin kanssa sä olet tekemisissä eniten tän raskauden kuvioissa ja sille sä sitten valitat liitoskipuja ja muita ärsytyksiä aikanaan =). Ja kiitos, johan tässä alkaa vähä hermo mennä... Rautalisää jo suositeltiinkin.

(.) Eilinen ilta oli ihan kaamea. Ja nyt ei ollut kyse vuodosta, sitä ei taas sitten tullutkaan työpäivän jälkeen ollenkaan! Mutta mikä olo, voi jeesus. Pidättelin oksennusta koko juhannuskauppareissun, joka kesti toista tuntia. Kotona repeilin itkemään ja tiuskin ihan silkasta pahasta olosta ja väsymyksestä ja lopulta sitten kiitos kissanhiekkalaatikon lemujen oksensin kaaressa kaikki mitä oksentaa voi. Sitten laittelinkin melko määrätietoisesti lapset nukkumaan ja menin itsekin, ennen ysiä. Nyt on vähän paree olo, mutta toki vuotoa heti aamusta.

Mies alkaa olla aika ymmällään tästä touhusta, se säälii niin mua kun tää nyt ottaa näin koville. Juhannuksen aikaan kerrotaan mun äidille ja hänen vanhemmilleen, koska haluan jo jakaa tän olotilan muiden kanssa. Se myös selittänee sen miksi emme ole kyläilleet tai tehneet ylipäätään mitään arjesta poikkeavaa - ei vaan jaksa. Sopiva hetki löytynee sunnuntailta kun kaikki on tulossa meille miehen synttärikahville ja kakulle.

Nyt haen taas jotain välipalaa, jotta jaksan tehdä töitä edes lounaaseen saakka.

Ihanaa ja rauhallista juhannusta kaikille tasapuolisesti!

LMC ja Muru-Veijari rv8+6