Littletiger

Snowbelle: tuosta ehkäisymuodosta ei ole kokemusta, mutta omalla miehellä tuntui/tuntuu olevan samanlainen ajattelutapa. Jätin sovitusti pillerit pois lähes 10v käytön jälkeen tammikuun lopussa ja helmikuussa oli tarkoitus aloittaa yrittäminen. Miehelle kuitenkin iski ahistus ja pelko siitä että hän ei halua lasta vielä tämän vuoden puolella ja vaati/pyysi että yritystä siirretään pari kuukautta. Totesin tuolloin että hän sitten saa hoitaa ehkäisy puolen, koska minä en ala enää syömään pillereitä. Hän sitten hoiti asian parin kuukauden ajan. Vähän kyllä oli itsellä paska fiilis asiasta tavallaan mutta kuten sanoit niin eihän toista voi pakottaa. Nyt tämän parin kuukauden jälkeen ehkäisy on jäänyt pois jotenkin luonnostaan eikä asiasta olla sen kummemmin edes juteltu. Kai se piti hänen saada totutella ajatukseen rauhassa ja tällä siirtämisellä rauhoittaa omaa mieltään.

Suurimpana huolena hällä tuntui olevan taloudellinen toimeentulo jos jälkikasvu syntyisi jo tämän vuoden puolella kun hänkin oli helmikuussa vasta vaihtanut työpaikkaa ja ilmeisesti pelkäsi jostain syystä että tämä lapsen tulo voisi jotenki vaikuttaa... En oikein tiedä että mihin 😄

Miehen kavereilla kyllä on lapsia ja hän on tottunut jossain mielessä olemaan pientenkin lasten kanssa joten se ei ole vierasta. Luulen että hällä myös pelottaa se oman ajan menettäminen mikä on ihan luonnollista lapsen syntymän jälkeen. Ja on tapahtunut kaikille hänen kavereilleen.

Nuusku: Meilläkin on mies laitettu tipattomalle, joskin ihan oma-alotteisesti on tähän suuntaan mennyt. Tuskin siitä kuitenkaan haittaakaan on😄

Oon jatkanut heti eilen oviksen tikuttelua eilen ja tänään (kp 14 ja 15),ja pelkkää negaa näyttää vaikka on eilisillasta asti ollut tosi menkkamaista jomotusta. Samanlaista kuin aina pari päivää ennen ja valkovuotoa mutta en sanois että semmoista limaa. Liekkö tässä uskaltais toivoa että se ois ollut sitten jo kp 8 tienoilla ja ois osunut siihen. Todella tympeää tässä odotella että mikä on homman nimi. Kun ei viittis särkylääkettä ottaa tähän jomotukseen kun ei tiiä mitä se on. Hieman yököttävä olo aamulla myös mutta se voi ihan johtua olemassa olevasta lievästä refluksitaudista, kun vatsahapot kertyy ylös yön aikana.

Tsemppiä Milia12! Toivottavasti tärppää!

Itse tässä tikuttelin ovista ti-la välin (loppuivat sitten) mutta yhtään selkeästi positiivista ei tullut. Kalenteria katsomalla ovulaation kuitenkin pitäis olla tämän viikon aikana (kp 11-15 aiemmin) joten jännä nähdä oisko sattunut juuri tälle päivälle sopivasti aamuisen peiton heilutuksen kanssa.

Yritä olla ottamatta tätä liian tosissaan kun yk 2 vasta menossa, mutta onhan tämä tällaista oireiden kuulostelua koko ajan. Nyt on iltapäivästä alkanu juilia mahaa.

Nyt sitten vaan jäädään odottelemaan ainakin 10 päiväksi ennenkuin voi alkaa testailemaan.

Montako kiertoa nyt tärpänneet on yrittäneet?

Täällä taas pitkästä aikaa. Pidettiin parin kk tauko tuossa ja noh, toivottavasti nyt päästään aloittamaan tämä. Vappuna oli perus darraseksiä ilman ehkäisyä mutta muuten ollut nyt hiljaista. Edellinen kierto oli tosi lyhyt (23 päivää) ja oon nyt yrittäny bongailla ovista jo viimeiset pari päivää kun nyt ollaan taas kp 10 kohdalla. Tätä ennen kierto ollut 26-28 päivää. En nyt oikein tiiä mitä tällä haen takaa 🤔😄 kuhan ilmoitan mukaan tulosta ja toivottavasti ei mee miehellä pupu pöksyyn. Siinä vaiheessa pitää keskustella jo enemmän tästä 🙄

Tervetuloa joukkoon  minunkin puolesta (ainakin muutama uusi oli täällä).

Niinhän siinä kävi että menkat alkoi nyt tänä aamuna just tuossa kun pissailin purkkiin heti aamusta kaikkien "oireiden" johdosta ja eilen oli kp25. Eli nyt sitten taas kp1. Melko lyhyt kierto siis ainakin tuo ensimmäinen luomu kierto pitkään aikaan. Tää projekti sinänsähän menee nyt pariksi kuukaudeksi jäihin miehen toiveesta. Pillereitä en enää syö, mutta kumia käytetään miehen toiveesta. Hän kun esitti toiveen/ajatuksen tuossa vkl että jos kuitenkaan ei tämän vuoden puolelle edes yritettäisi sitä jälkikasvua. Tavallaan sitä on itekkin ehkä helpottunut, koska onhan se muutos valtava ja melko pelottavakin. Toisaalta taas sitä ehti jo hieman ehkä innostua ajatuksesta kun sitä bongaili kaikenlaisia oireita tuossa viimeiset 10-12 päivää. Kun ei oo koskaan ollut semmoista vauvakuumetta vaan ehkä ajatus että jälkikasvu vois olla mahdollinen, ja ainakin sitten haluaisi antaa mahdollisuuden. Ettei sitten 20v päästä mieti että "entä jos".

Tuossa ylempänä oli puhetta että miten pitkälle on valmis menemään tutkimuksiin yms jos ei mitään kuulukkaan. Ite oon ainakin vielä sillä kannalla että vuoden aktiivisen yrityksen jälkeen sitä ehkä vois käydä jossain tutkimuksissa, mutta ainakin tämän hetkinen fiilis on se, että voisin elää myös lapsettomana. En ainakaan itse koe mitään pakottavaa tarvetta lähteä hoitoihin ellei yleinen terveystilanne sitä vaadi. Miehelle se saattaisi ehkä olla sitten hieman kovempi paikka kuitenkin vaikka hänkään ei ole mitään suoranaista vauvakuumetta koskaan potenut. Siinä mielessä ehkä perinteinen mies isolla M kirjaimella että saattaisi ottaa itsetunnon päälle jos jostain syystä ei olisikaan kykeneväinen saamaan lapsia. Etenkin kun tuossa hänen kaveriporukassaan lapset ovat saaneet alkunsa suurinpiirtein pelkästä ajatuksesta.

Tällaisia ajatuksia tähän maanantai aamuun. Jäänyt nyt tänne taustalle seurailemaan keskustelua, ja palaan asiaan varmaan sitten kun todellinen yritys toivottavasti(?) alkaa tuossa huhtikuussa sitten.

Plussatuulia kaikille yrittäville ja tsemppiä niille joilla myös odotusta vielä edessä.