lintu89

Moikka :)

Ihanaa kun päivittelette usein. Kiva tulla töistä ja lueskella toisten kuulumisia. Tänään on taas normipäivä, ei mitään ihmeellistä, välillä pientä outoa mahassa (tod.näk. kuvittelua siis). Kauheesti haluisin jo testailla mut ei kai se vielä voi näyttää :D En suoraan sanottuna jaksais yhtään odottaa. Kauheen piinallistahan tää on jos vuosikausia joutuis odottamaan. 

kp 21 menossa siis. vajaa viikko oletetusta oviksesta. voiko testi näyttää siis ikinä tässä vaiheessa vielä plussaa?

Meitähän on jo huikean pitkä listä :) Kiva juttu jännittää yhdessä! Koitan kovasti olla miettimättä, mutta asia tulee jatkuvasti mieleen ja aika matelee :D

Tuota pahoinvointiasiaa oon kans miettinyt. Olen luokanopettaja ja tunneilta voin vaikka "mennä kopioimaan" ;) Mutta kesken ruokailun tai opettajanhuoneessa on vähän eri juttu... Toivottavasti mitään niin pahaa oloa ei töissä tulisi että ihan alussa jo "kärähtäis" :D No, turha liikaa pohtia, kun tarvis nyt ensin tulla raskaaksi :)

Tänään ei ole ollut mitään normaalista poikkeavaa. Suoraan sanottuna se harmittaa. Toivoisin jotain poikkeavia oireita kuten ne muutaman päivän nippailut, mutta tänään ei ole ollut enää mitään.... En mä tiedä miltä kuuluis tuntua, mutta jotenkin on sellanen olo ettei onnannut... No vielä reilu viikko niin sitten sen tietää.

Lintu kp 20/30

Heippa taas :)

Päivittäin käyn monesti täällä lukemassa kaikkien kuulumisia. Jännää että just mietin tuota, että koska kertois ja miten jne. ja luin eteenpäin ja täällä sitä samaa Mirjamiini kyseli :)

Yksi ystäväni tietää haaveista, mutta sitäkin olen jo vähän viilannut linssiin ;) Sanonut että ei ainakaan tästä kierrosta.... Jotenkin se on ehkä sellasta suojeluvaistoa?? Tai en tiedä mistä johtuu että haluan hänelle asiasta puhua, mutta koko totuutta en kerro. Muut eivät tiedä, mutta odottavat varmasti kovin. Ollaan yli 10 vuotta oltu yhdessä ja vajaa 5 naimisissa. Vatsaan kohdistuvia katseita saan sukulaisilta aika-ajoin. Miehen kanssa ollaan asiasta hieman puhuttu, mutta hän on jotenkin niin perus-suomalainen :D että turhat fiilistelyt ja löpinät käyn täällä ;)

Olen miettinyt, että kertoisimme vasta vk 12. Ensin siskolleni, sitten molempien vanhemmille. Toivoisin, että saatais ite kertoo mahdollisimman monelle, ettei menis puskaradion kautta :) Haluan nähdä ihmisten reaktiot. 

Perheelle en missään nimessä halua vaan asiaa pamauttaa vaan haluan tehdä jotain spesiaalia. Oon kovasti miettinyt jotain esim. isoäiti/isoisä-mukien ostamista tai muuta vastaavaa. He sais sitten avata "tuliaiset jostain" mukamas. Seurailtais siinä samalla tietenkin että koska välähtää :D

Jos maha tai muu ei paljastaisi niin joulun jälkeen halusin vasta kertoa töissä jne. 

On tää niin jännää aikaa. Jotenkin sitä ajattelee, että on raskaana. Toisaalta taas kovin mietin että miten meille voisi sellainen tuuri käydä että heti onnistaisi. Jotenkin koitan hokea itselleni että "et voi olla, ei ole yhtään ihme jos ei heti tuu, toooosi epätodennäköistä".... Vaikka kuinka koitan viljellä pessimistisyyttä, silti sisällä elää toivo. Tänäänkin on nippaillut. Se on vähän poikkeavaa. Yleensä nippailee oviksen aikaan vähän. Ovis oli jo viimeviikon pe/la. Nyt on nippaillut sunnuntaina, maanantaina ja tänään. 

Nyt menossa siis 19/30

Jännittää ihan kamalasti, enemmän kun satasen aidat ;)

Vastailen myös tuohon vauvakuume-kysymykseen. Mä en oo vauvojen perässä juoksija, en lässyttele kuin muutamaa kaverin vauvaa ;) Lähinnä vauvakuume on mulle pikkuhiljaa kasvanutta äitinä olemisen kaipuuta. Muhun ihan sattuu kun niin kovasti haluaisin lapsen. Näen joka puolella vaan raskaana olevia tai vauvoja, joka ikinen asia muistuttaa siitä ja saan jokaisen asian liittymään raskauteen tai äitiyteen. Vauvakuume on siis nyt jo ihan raastavaa ja tuntiakaan ei mene päivässä etten sitä ajattelisi. Vois siis sanoo, että aika hallitsevaa. En tosin oo liikaa miehelle paasannut, toki osansa on silti saanut ;)

Tänään oli hauskaa nippailua alavatsassa. Tiedä sitten onko jotain oviksen jälkimaininkeja. Ennenkin on jotain vastaavaa ollut mut ehkä ennen ovista... Kun niin kovasti toivoo niin sitä kuvittelee kaikenlaista :D

kp 18/30 

Heippa! 

Ilmoittaudun mukaan ryhmään. Olen 24-vuotias ja ensimmäistä yritetään. Nyt ehkäisy jätetty elokuussa pois ja yk1 menossa. Ovis oli luultavasti eilen tai toissapäivänä. Molempina päivinä petipuuhia ja myöskin pari kertaa nyt menneellä viikolla. Sovittiin, ettei vielä tosissaan yritetä "tulee jos on tullakseen"-periaatteella (joopajoo)! Ihan fanaattisena seurailen keskusteluja, pohdin todennäköisyyttä, jännitän, keksin oireita, lasken ovislaskureilla, raskauslaskureilla kaikkia päiviä, pohdin nimiä, katselen vaunuja, facessa selaan päivittäin ystävien ja puolituttujen vauvojen kuvia jne... 

Nyt siis menossa kp 17/30. LA olis sitten toukokuun alkupuolella jos nyt heti tärppäisi. Tiedän, että vauva ei tule tilauksesta ja voi joutua yrittämään vuosia, mutta kun oon niin malttamaton. Vauva on ollut haaveissa mulla jo muutaman vuoden, mies lämpeni ajatukselle vasta nyt loppukesästä. Jotenkin silti helpottaa jo se tieto, että nyt se on ainakin periaatteessa jo mahdollista. 

Ihanaa jännittää teidän kanssa, toivon niin että mahdollisimman moni sais sen toukovauvan 2014 <3