Leila Koo
Seuratut keskustelut
Kommentit
Lopetin somen käytön 3 vuotta sitten - jos ei näitä keskustelupalstoja lasketa. Tärkeät ihmiseni pitävät edelleen yhteyttä, muiden kuulumisia saan harvakseltaan eri lähteistä. Harrastuksissa ja sovitusti tapaan ihmisiä ja naapureiden kanssa vaihdetaan aina muutama sana, kun nähdään. En kaipaa Facebookia yhtään, vaikka kavereita oli yli 300.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkäranka on se luusto. Selkäydin on siellä luuston sisällä.
Joo mutta tuosta magneettikuvauksesta. Näkyykö selän magneettikuvassa selkäydin. Kun eri paikoissa on esillä pelkkä selän magneettikuvaus, muttei selkäytimen magneettikuvausta ja jossain toisinpäin. Tiedän että selkäydin ja selkäranka on eriasia, mutta miten nuo magneettiasiat
Magneettikuvauksella voidaan tutkia selkäydintä, eli näkyy magneettikuvissa.
Viikko sitten vein ison säkillisen yli jäänyttä trikookudetta paikallisen helluntaiseurakunnan pitämälle kirpputorille. Mielellään ottivat vastaan. Mutta voi olla, että kaupungissa monella ei ole kangaspuita. Täällä maalla on.
Vierailija kirjoitti:
Usvametsä kirjoitti:
Varmaan jossain eri universumissa.
Haetaanhan johonkin pimeän ja yksinäisen kellarivaraston siivoukseenkin aurinkoista ja pitsakkaa ilopilleriä ja päivänsädettä.
Jos kirjoitat CV:seesi eträ olet avoin, sosiaalinen, puhelias ja tulet toimeen kaikkien kanssa niin ei sinua palkata. Ei sellaista työntekijää haluta kun ne pölisijät eivät osaa keskittyä tehokkaaseen työntekoon vaan tuhlaavat työaikaa puhumiseen ja häiritsevät muiden työntekijöiden työtä. On joko sopeuduttava ja muutettava itseään työpaikan tarpeita vastaavaksi tai sitten mietittävä että onko se työ ja ala välttämättä itselle se sopivin.
Riippuu työstä, onko ekstrovertit piirteet eduksi vai eivät. Voin kuvitella myyntityössä puheliaisuuden ja runsaan hymyilemisen enimmäkseen olevan eduksi. Tosin itse häivyn saman tien, jos puhetulva alkaa. Nykyisin monessa kaupassa onneksi uskotaan, kun sanoo katselevansa ensin rauhassa ja pyytävänsä apua, jos tarvitsee.
En pidä makeasta, joten en juuri koskaan. Jos kylässä tarjotaan konvehteja kahvin kanssa, otan koteliaisuudesta. Samoin maistan itse leivottua, viimeksi lusikkaleipiä, jotka on kuin karkkeja.