leijona87

Ihanaa saada täältä vertaistukea odotukseen, jakaa pelkonsa toisten odottavien kanssa. Oma olo helpottuu kun saa purkaa omaa mieltä askarruttavista asioista toisten kanssa, vaikkakaan ketään en täältä tunne. Itse en uskalla puhua kenellekään ääneen tästä raskaudesta en edes omalla äidille saatikaan kavereille, koska pelko siitä että jotain  tapahtuu niin joudun selittelemään asioita sitten. Helpompi kirjoitella vaan täällä. Mutta tsemppiä meille kaikille, eiköhän tämä tästä vielä jossain vaiheessa iloksikin muutu <3 Näin pelkojenkin keskellä

Täällä olisi kans jolla olisi testien mukaan laskettu aika 20.11 :) Mutta en osaa nauttia tästä olosta ollenkaan, lapsi on todellakin toivottu ja kruunaisi elämän, mutta pelko hiipii koko ajan takaraivoon että jos jotain tapahtuu :/ mitä jos menee kesken? voinko tulla uudelleen raskaaksi? ja jos tulen niin  koska ja meneekö sekin kesken? mitä jos se on tuulimuna? nämä kysymyksen kiertävät päässä koko ajan, olen yrittänyt itselleni selittää et voi asialle mitään ja seuravaalla parempi onni jos näin pääsee käymään, mutta ei. Ensimmäinen neuvola käynti olisi 10 päivä ensi kuuta ja sekin tuntuu niin kaukaiselta ajalta. Tiedän että moni ensimmäistä lastaan odottava äiti pelkää, mutta jotenkin tuntuu että itse olen liian hysteerinen tämän asian kanssa. Miehelle pystyn jonkin verran tunteitani purkamaan, mutta en halua häntä ´huolestuttaa peloillani. Kukaan muu ei tästä raskaudesta edes tiedä, enkä halua kertoakkaan ennenkuin ensimmäinen ultra on takana ja saan varmuuden että siellä mahassa jokin todellakin kasvaa :) Anteeksi pyytelen että näin vuodatin tänne pelkojani, mutta en keksinyt muuta paikkaa purkaa tunteitani, jos vaikka tämä helpottais asiaa. Ja mitä enemmän luen näitä keskutelu palstoja sitä enemmän ahdistun ja pelottaa, mutta en pysty olemaan lukemattakaan...