Legenda Jo Eläessään

Käyttäjä365 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikkoja pitäisi järjestää. Nämä ihmiset, jotka seisovat leipäjonossa eivät ole vailla elämän hallintakursseja vaan työpaikkoja. Jos kaikilla olisi työpaikka ja kohtuullinen toimeentulo, ei leipäjonojakaan olisi. Rahan puutteesta siinä on kysymys, ei holtittomasta elämästä.

Aina kun jotain annetaan ilmaiseksi, ihmiset sitä jonottavat. Vai meinaatko että suomessa on myös ankara ämpäripula? Taitaa ne ämpärijonot nimittäin olla vielä ruokajonojakin pidemmät!

YKSIKÄÄN ihminen ei ole ruokajonossa siksi, ettei tuet riittäisi ruokaan. Ei yksikään. He ovat siellä ihan muiden ongelmien takia, eikä niihin yhteenkään auta lisärahan lapiointi.

Ärsyttää tämä jatkuva propaganda köyhien syyttämisestä köyhyydestään, tai työttömien syyttämisestä työttömyydestään. Kun yhteiskunnan tukinormit ovat vuodelta kivi ja tuli, ne eivät riitä nykymenossa mihinkään, vaikka kuinka itse kokkailee ruuat, pakollisia rahareikiä riittää muitakin.

Ihmetyttää myös monien ihmisten harhaluulot siitä että sossusta vaan haetaan ja rahaa ja että leipäjonosta vaan voi hakea ruokaa. Näinhän se EI mene! Sossu ei myönnä mitään tukea, jos hakijalla on säästössä rahaa, tai omaisuutta joka pitäisi ensin realisoida. Jos auto on yli 2000 e arvoinen, se pitää myydä ja käyttää laskuihin. Ainakaan Jyväskylässä ei anneta ruoka-apua kuin sossun myöntämillä lapuilla, ja siihen pätee sama kuin muuhunkin toimeentulotukeen.

Mutta niinhän se pitääkin olla. Olisihan se aika kohtuutonta jos omistusasunnossa asuva, omalla autolla ajava saisi yhteiskunnan etuuksia. Toisaalta sitten on taas esim. leskiä, jotka ovat jääneet omistusasuntoon minimaalisen eläkkeen kanssa ja kaikki rahat menevät vastikkeisiin, sähköön, veteen. Pitäisikö vanhuksen myydä asunto, oma koti, ja muuttaa vuokralle. Ei sekään hyvältä ratkaisulta kuulosta.

Marnie kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo elämänhallinta kursseista on perimmiltään köyhyyden kriminalisoimista ja siirtämistä köyhän omaksi viaksi. Kapitalismin kultakaudella esim. Amerikassa 1800-luvulla köyhiä suljettiin pakkotyölaitoksiin. Uusliberalismi ei ole mikään uudistusohjelma vaan paluuta noihin ikivanhoihin ajatuksiin. Uusliberalismissa vapaus tarkoittaa vain kapitalisten rajatonta vapautta saalistaa ja orjuutttaa.

No, kyllähän ainakin Suomessa on vielä aika hyvät mahikset muuttaa elämänsä suuntaa jos tosissaan haluaa. Mutta monesta on kiva olla köyhä. Vielä voi opiskella uuden ammatin, saa lähes ilmaisen terveydenhuollon, on ilmaisia harrastuksia ja virikkeitä, saa avustusta ruokaan, asumiseen, vaatetukseen. Usein se köyhyys on järjen köyhyyttä ja siitä seuraa kaikki muu. Esim. avioliittoja solmitaan useampia ja kaikkiin liittoihin pyöräytellään muksuja. Sitten itketään, kun yksinhuoltajan rahat ei riitä.

"Monesta on kiva olla köyhä"? 

Uuden ammatin opiskelu työttömänä on hyvinkin "kivaa". On tosi mukavaa luopua vaikkapa korkeakoulututkinnosta ja kouluttautua työvoimapoliittisessa koulutuksessa alalle, jolle ei välttämättä edes ole soveltuvuutta. Jos taas haluaa valita alansa itse, on kivaa jännittää, näkeekö TE-keskus kouluttautumisen edistävän työllistymistä. Aivan huippukivaa on kokeilla kouluttautua omaehtoisesti ja nähdä, että pienikin aktiivisuus vaikkapa avoimien opintojen kanssa nähdään kokoaikaisena opiskeluna (mutta johon ei kuitenkaan saa opintotukea, koska ei ole koulun kirjoilla). On myös kivaa jäädä ensikertalaisuuskiintiöiden ulkopuolelle ja kokeilla onneaan sen alle kahdenkymmenen prosentin otannassa, että pääsisikö edes kouluun!

Sekin on kivaa, että pitää miettiä kahteen kertaan, mennäkö hammaslääkäriin tai terveyskeskukseen. Tai se, että säännölliseen lääkitykseen kuluu huomattavasti enemmän rahaa kuin ennen. On ihanaa, että harrastukset rajoittuvat kirjastoon ja lenkkipolulle, ja on tosi kivaa hylätä ajatukset vaikkapa seuraharrastamisesta, koska vuosimaksu huimaa päätä. Vielä kivempaa on sanoa lapselle, että et voi harrastaa samaa harrastusta ystäviesi kanssa, koska ei ole rahaa. On ihanaa, että tuet ovat niin hulppeita, että saa pelätä, että toivottavasti tämä viidensadan euron auto menee katsastuksesta läpi, koska rahaa korjauksiin ei ole. On ihanaa, kun sossu on niin avokätinen, että sieltä ei saanut mitään helpotusta omaan arkeen.

Ihan huippuihanaa on, että sinun kaltaisesi ihminen näkee köyhän ennen kaikkea yksinkertaisena ihmisenä, joka ei osaa solmia parisuhteita ja käyttää ehkäisyä. 

Kertoisitko vielä, mikä tässä kaikessa on aivan erityisen "kivaa"?

Suotta sinä nyt pillastut. Olen ollut siinä asemassa, että olisin voinut jatkaa perheen perinteitä ja köyhäillä, syyttää kohtaloa, jumalaa, huonoja geenejä, poliitikkoja, yhteiskuntaa. Olisin voinut rypeä itsesäälissä ja jatkaa köyhäilyn perinteitä.

Vaan minäpä päätin, että ei kiitos. Ja kuule, kyllä siinä tuli tehtyä töitä jotka ei ihan nappaa (valmistuin pahimpaan lama-aikaan). Ei ihan ehkä soveltuvuutta, mutta niin tuli oltua myyjänä ja siivoojana. Olen kerännyt pulloja ja marjoja. Olen harrastanut lenkkipolkuja ja kirjastoa. No, uimahallin kausikortti ja työväenopistot ovat olleet halpoja.

Ensin ajattelin, että ei kiitos miestä ja lapsia. Osui kuitenkin kohdille niin hyvä mies, että kannatti perustaa perhe. Toki olen seurustellut aikaisemminkin, mutta ymmärsin ettei perhettä aleta perustaa. On ihan älytöntä pyöräytellä lapsia monen miehen tai naisen kanssa ja jos pari kertaa on mennyt poskelleen, niin kolmas kerta jo viimeistään pitäisi jättää väliin.

Lapsille muuten sanotaan, että nyt ei kyllä onnistu jos hankinnat eivät ole budjetissa tai fiksuja. Osaavat myös säästää. Osaavat myös laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä ja käydä kaupassa. Eivät ole vielä lähelläkään täysikäisiä. Hyvä harjoitella, että myöhemmin osaa.

Mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että monesta on kiva olla köyhä. Kivempaa kuin tehdä asialle jotain tai tehdä jotain mihin ei sovellu.

Olen päässyt niistä hommista eroon, joihin en sovellu sitten ollenkaan. Tosin paljon jäi niillekin aloille tyytyväisiä asiakkaita. Tärkeintä on tehdä asiat sillä mielellä, että parhaansa yrittää ja ei petä työnantajan ja asiakkaiden luottamusta.