Lefemme
Seuratut keskustelut
Kommentit
Omasta itsestäni olen todennut, että muutun hassuksi, jos hurjasti oireita analysoin. Joudunkin siis toppuuttelemaan ja taistelemaan etten liikaa asiaa pohtisi. Jotenkin myös tuntuu, että mitä enemmän itseäni miettii, sitä enemmän oireita myös löydän. Pakko siis jättää pienet kivistykset omaan arvoonsa ja kiinnittää huomiota vasta, kun jotain todella selvästi poikkeavaa tai erityisen kipeää. Mitä enemmän mä itseäni analysoin sitä vaikeampi on toisaalta myös enää sanoa mikä on se "normaali" mihin verrata. Ja itselleni ainakin muistuttelen, että iso osa alkuraskauksista on täysin oireettomia, toisaalta aika lohdullinen ajatus.
Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin sen, että itseään seuraa ja oireita etsii, onhan tässä käsillä kiistatta elämän suurin asia!
Ps. Älkää kiltit teilatko mua ilonpilaajana :D
Hello ladies!
Ja taas uusia. Oon jo jonkin aikaa lueskellut, niin mikä jottei kirjoitella itsekin. Eli "ongelmana" (toisin kuin monilla, on se naisen kroppa vaan erikoinen) on liian lyhyt kierto. Normaali on 23-26 päivää, mutta kaksi edellistä oli ensin 17 ja sen jälkeen 22. Tässä kuussa kuitenkin näyttää hyvälle! Nyt päivä 17 meneillään ja ovis bongattu päivältä 15. Peittojakin pöllyyteltiin oikeaan aikaan. Jännittäviä päiviä siis eletään, mutta onneksi jotenkin kummasti suhtaudun melko rauhallisesti, vaikka toki jo laskeskellut milloin testiä teen, jos ei kuukautisia kuulu. Yk:sta on vaikea sanoa tarkkaan mitään, mutta tosissaan asiaan on kiinnitetty huomiota nyt kolmatta kiertoa, koska ennen tätä mies liiteli reissutöissä.
Ja Legolatar... mä olen pohtinut itse samaa. Toki on hassua sanoa, että hyvä ettei tärpännyt heti, mutta asioilla aina kaksi puolta. Meillä ainakin muutaman kuukauden odottelun seurauksena mies ottaa vauva-asiaa koko ajan enemmän omakseen, vaikka toki ollut alusta asti mukana ja oli jopa se joka ehkäisyn poisjättämistä ensin ehdotti. Mä en myöskään vielä osaa ajatella niinkään epätodennäköistä asiaa, kuin lopullista lapsettomuutta, mutta hän on vienyt ajatuksen sinnekin asti. Seurauksena paljon syvällisiä keskusteluita tästä ja muista aiheista, jotka on lähentäneet meitä.
Ainoa ongelma on se, että yrittäminen on tehnyt jo ennestään temperamenttisesta naisesta entistä äkäisemmän. Myönnän olevani vähän pirttihirmu, kilahtavani helpommin kuin ennen ja joudunkin siis usein nöyrtymään ja pyytämään anteeksi. Hormonit ilmeisesti vaikuttaa ja uusi mahdollinen elämänmuutos mietityttää, vaikken vauva-asiaa varsinaisesti stressaakaan. Oletteko huomanneet itsessänne samaa?
Pieni iloinen asia!
Eli mullahan on ollut ongelmia liian lyhyen kierron kanssa, vähimmillään vain 17päivää. Tässä kuussa on kuitenkin helpottavaa huomata kuinka kaikki on hieman erilailla. Eletään kuudettatoista kiertopäivää ja ovulaatiokivut oli eilen illalla. Lakanoita jo pöllyyteltiin ja tänään vielä lisää eli kaikki vaikuttaa parahultaisen normaalilta. Nyt rauhallisin, mutta iloisin mielin kohti tulevaa paria viikkoa!
Ainoa varjo on pitkä vaellus Lapissa lokakuun lopussa, joka nyt kuitenkin toivon mukaan jää välistä. Auts, sorrun rakentelemaan pilvilinnoja ja ajattelen liian pitkälle. Täytyy muistuttaa itselle kuinka pienet mahdollisuudet kuitenkin on ja toisaalta iloita siitä, että kaikki on mennyt nyt tavallisesti.
Niin ja Melita, toki en varmaksi pysty sanomaan, mutta esimerkiksi mulla on itsellä ollut aina melkolailla niukat myös ja käytännössä sen lisäksi lähes kivuttomat, eikä gynen mukaan asia ole ongelma, ovulaatioita koska kuitenkin bongailen. Luonnollisesti saattaa kuulemma runsaus vaihdella ja huolestua kannattaa vasta jos jää esim. vain yhteen vuotopäivään tai jos useamman kuukauden aikana jää joka kierrossa vain pariin päivään. Tsemppiä siis!
Viivi85.
Kylläpä se selvästi viivalta näyttää, eikä ole mikään haamujen haamu edes. Uskallan siis tässä vaiheessa varovasti jo onnitella! Jipii!! :D
Kukkaistyttö88! Sun viesti oli aika mieltä rauhoittava. Vaikka itse en mitään hillitöntä stressiä vauva-asioista koe, stessaan koko ajan mun gradua, joka meinas kaatua koko projekti ja muutamaa viimeistä kurssia joita kursin kokoon. Helpottavaa kuulla toisenlainen tarina, koska yleensä aina ihmiset kertoo, että tärppäs, kun stressi lakkas. Nyt olis kuitenkin valmistumisen kannalta se otollisin aika kutsua haikaroita kylään.
Ja toisaalta tuo yk7. Meillä menossa yk3 eli aikaahan on vaikka millä mitalla! Ja niinhän se tilasto kertoo, että 85% naisista raskautuu ensimmäisen vuoden aikana.
Orchid:lle hirmuinen tsemppihalaus täältäkin päin! Ihan varmasti se vielä tärppää ja saatte tuhisijan kainaloon, vaikka menkat tuntuukin musertavilta. Toisaaltahan se omalta osaltaan kertoo, että kroppa toimii ja mahdollisuudet ilmassa. Voimia siis!
Tulikin muuten mieleen kaikille sellainen kysymys, että kuinka laajalti olette asiasta läheisille kertoneet?
Mulla itselle niin suuri asia, että kourallinen ihmisiä tietää. Olen joko halunnut purkaa sydäntäni aiheesta tai sitten en ole osannut väistää kysymystä uskottavasti. Lähisuku kuitenkin täysin tietämätön.