Lefemme

Hei ladies!
ja uusille sydämellisesti tervetuloa!
Tyttö ja varis, toivosta on tulossa pikkuhiljaa ruma sana, mutta silti toivon teille niin paljon onnea ja voimia!

Täällä kaikki okei. Kp23 eli menkat normaalimittaiset. Jippii! Dpo nyt 9. Jännittävää aikaa siis, mutta kroppa ei tunnu yhtään erilaiselta eli Japanin lippupäivää odotellaan. Toivo kuitenkin elää ja oireettomia raskauksia on, kävin ostamassa clearbluet vaikka järki muuta sanookin. Hölmön hölmö mieli.

Jo "lapsellisten" kirjoituksia lukiessa tulee sellainen mielikuva, että lapsen myötä elämänarvot menee ainakin osittain uusiksi ja juuri niinhän sen kuuluu ollakin. Näin lapsettomana pariskuntana tosiaankin rahaa menee suhteessa eniten juurikin ravintoloihin, ostoksiin ja matkailuun. Ehkäpä lapsen myötä koti ja ennen kaikkea perhe saa uudenlaisen merkityksen ja koti ikään kuin vetää puoleensa enemmän. Ja uskoisin, että pienen lapsen kanssa jää paljon helpommin muutenkin kotiin, koska ei se lähteminen jälkikasvun myötä ainakaan helpotu. Ja Sandybell! Onnea hienosta päätöksestä kahden viikon "harkinta-ajasta" huolimatta! 

Tsemppiä hurjasti Miiisulle ja Toggolinolle sekä hirmuisesti voimia nousta taas uuteen yritykseen. :D

Ja Miiisu, meillä toki vasta yk3, ehkäisy kuitenkin ollut poissa jo maalis- huhtikuusta (mies oli reissutöissä kesäkuun loppuun), mutta tiedän niin miltä susta tuntuu. Eikä tilannetta paranna se, kun kuulee juttuja vahinkoraskauksista tai raskaaksi yhden kerran jälkeen. Mua myös ärsyttää, kun puhutaan, että "ryhtyä äidiksi" ja "hankkia lapsia" tms. Ei se ole vain päätös, että minäpä ens viikolla alan raskaaksi. Blaah.. 

Niin ja olihan täällä iloisiakin uutisia! Lili82, onnea hurjasti ja tarrasukkia! 

ON: Tämä loppukierto on kyllä niin piinaavaa! Ennen ovista teen aina testejä jo sen takia, että tuntee tekevänsä asian eteen edes jotain. Mutta nyt ei auta kuin odottaa. Viikonloppuna pitäisi kuitenkin olla jo viisaampi.

Sandybell :)

Taloudellisesti meille vauva-asia tuli ajankohtaiseksi aika luonnostaan, koska nyt eletään tilannetta jossa elämä järjestyksessä ja koti ns. kunnossa. Mä olen muutaman kuukauden päästä valmistumassa yliopistosta ja miehellä kunnollinen työpaikka niin mikäpä sen parempi paikka suunnitella perheenlisäystä. Työelämää jo itsellä takana ja loppuelämä aika tehdä duunia eli nyt on lasten aika.

Oma jaksaminenkin toki mietityttää. Kavereilla lapsia ja pakko nostaa heille hattua, mutta samalla heistä heijastuu lapseen niin suuri välittäminen joka varmasti omalta osalta auttaa jaksamaan päivästä toiseen. Itse myös tunnen, että jotain puuttuu. Tänään järjesteltiin kotia uudelleen ja molemmat meistä selvästi ajatteli, että toivottavasti meitä on pian kolme. Uusi parisänky esimerkiksi aseteltiin miehen toimesta niin, että pinnasänkykin mahtuu. Ja ei, ei ole lastenhuonetta, uusiksi laitettu vierashuone ja vuode vain. :)

Jännitys täälläkin siis tiivistyy.. Mitenkään erilaiselta ei vieläkään vartalossa tunnu, mutta ainahan se pienen pieni toivo päässä takoo, vaikka järki sanookin muuta, kp22 käsillä. 

Mikka, niin tais käydä, mutta "viisaita" ajatuksia molemmilla. :D
Ja tuo linkki oli hyvä! Sain hyvät naurut eli kiitos siitä! Saatto olla jotain tuttuakin...