Lefemme

Viennna. Tuo on vielä negatiivinen eli ovistesti on positiivinen, kun testiviiva on kontrolliviivan vahvuinen tai vahvempi. Ensimmäistä yrittäessä kokeilin tikuttaa ovista, mutta ei toiminut mulla. Huippu oli niin lyhyt että olisi tarvittu varmaan kymmenen testiä päivään eikä aamu ja ilta todellakaan riittänyt. Sain aina vain tällaisia, vaikka varmasti ovuloin. Väittäisin siis, että jotain taitaa kuitenkin tapahtua, vaikka nega onkin.

Tähti☆ kirjoitti:

Lefemme kirjoitti:

Hattara kirjoitti:

Meillä ei olla neljään vuoteen käytetty ehkäisyä, oma kierto on ollut aina aika säännöllinen, joten varmat päivät meidän kohdalla on onnistunut jopa liian hyvin. Raskautuminen ei ole mun kropalle helppoa, mutta nyt vaan ei auta kuin nojata ajoitukseen. Toisaalta myös toivon, että vuosien ns. luonnontila on otollisempi alusta kuin yritys ehkäisyrenkaan jälkeen.

Viimeksi raskaus alkoi heti, kun olimme yhteisellä reilun kuukauden tarkalla ruokavaliolla, vaikka me ei varsinaisesti ylipainoisia muutamaa kiloa enempää olla. En tiedä vaikuttiko asiaan, mutta päätimme tehdä saman myös nyt. Ei siinä menetä muuta kuin kiloja ja pieni taikausko sopii tähän hommaan.

Toivottavasti tämä teksti ei pahoittanut kenenkään mieltä, koska ymmärrän ja muistan nää fiilikset todella hyvin, itse vain yritän tällä kertaa olla zen... yritän... :D

33/40, yk?, kp 17/23, toinen toiveena

Hattara, onko teillä kaikki mahdolliset vitamiinilisät käytössä? Suosittelen lisänä vehnänalkioölyä ja ubiqinonia.

Painoon en oikein usko, vaikka aina suositellaan laihduttamaan, jotta raskaus onnistuisi.

Lähinnä siis se, että jos on vaikka bmi29...niin ei ollenkaan huono. Sen sijaan, jos bmi on 19, niin ei ehkä tärppääkään.

Raskauduin bmi28.. :) Sitä ennen bmi oli 23. Nyt on kaksi vuotta yritystä takana ja yrityksen aloittaessa bmi oli 20..

Matala bmi ei ole mulle plussaa tosiaan tuonut! Siksi olen antanut nyt viimeaikoina painon vapaasti nousta ja bmi huitelee jossain 28-29. Joten taas on optimistinen tunne siitä, että raskaus voisi onnistumakin jälleen, iästä huolimatta!😀

.

T. Tähti 46v., esikko 3v.

Toinen toiveissa

Mä jo vähän mietinkin, että taisi olla mulle.

Se on varmasti tosi, että paino ei itsessään vaikuta, mutta yleisen hyvinvoinnin parantuminen varmastikin, ainakin uskon niin. Ja koska meidän tyttö syntyi lokakuussa niin eletään aivan samaa aikaa eli taikauskoa siinä mielessä.. :D

Raskausvitamiinit sen foolihapon takia käytössä, mutta tuohon ubikinoniin täytyy tutustua. Pikagooglauksella ei ainakaan haitaksi olisi.

Kiitos vinkistä!

Tänään just käytiin lenkillä miehen kanssa loistava keskustelu uudesta lapsesta, yrittämisestä, sen mahdollisesta venymisestä jne eli ihana lähteä uuteen vuoteen, kun olemme tässä asiassa täysin samassa veneessä.

Hattara kirjoitti:

Pingu (ja muutkin, joilla yritys on alussa), en halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta antakaa itellenne vähän tilaa ja yrittäkää olla stressaamatta vaikka hankalaa se varmasti onkin :)

Mä oon ainakin vuosien pillerien syönnin jälkeen joutunut "tutustumaan kehooni" ihan uudelleen. En mä tiennyt millainen on mun normaali kierto tai millaisia tuntemuksia kierron aikana normaalisti on. Ja niitähän siis on, samoja tai samantyylisiä tulee joka kuukausi. Ja se on fakta, että monilla yritys kestää useamman kierron ajan, keskiarvo tais olla se 7.

Tiedän, että helposti sitä toiveikkaana ylitulkitsee jokaisen tuntemuksen raskaudesta johtuvana, vaikka ne ois ihan arkipäiväisiä juttuja mitä nyt vaan aina tulee. Mutta kun toivoo. Eikä se väärin tietenkään ole, mutta siinä myös helposti pettyy tosi kovasti ihan koko ajan.

Yhdessä kierrossa oon itse varma, että jotain oli tapahtua(?) Tosi outo kierto oireiden puolesta, sellasia tuntemuksia ei ole ollu missään muussa kierrossa, mutta ei ne kyllä mihinkään lopulta johtaneet (paitsi menkkoihin). Uudelleen ei ole samanlaista ollut. Ehkäpä joskus ja paremmalla lopputuloksella.

Lopulta tää on niitä asioita missä ei voi kun yrittää tehdä kaiken oikein ja toivoa parasta :) Ei siihen lopputulokseen valitettavasti juuri sen enempää pysty.

Tämän ajatuksen kyllä kirjoitan aivan täysin. Oon aikalailla varma, että stressaaminen heikentää mahdollisuuksia, mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty. Ja sen ymmärrän hyvin.

Tässä varmaan puhutaan juuri siitä, että ihminen pyrkii aina tilanteeseen missä voi itse kontrolloida tapahtuvaa, mutta vauvantekohomma on kaikkea muuta kuin oman kontrollin alla, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta, ahdistusta ja (epä)toivoa tulevasta, joka taas ruokkii ajan kanssa itseään.

Ensimmäistä lasta meillä tehtiin yli vuosi, joten muistan paremmin kuin hyvin kaikki fiilikset. Olin todella epätoivoinen. Nyt jotenkin tuon kokemuksen pohjalta ainakin pyrin enemmän luottamaan itseeni, meihin ja biologiaan sekä sitä kautta lisämään rentoutta. Siksi myös päätin etten laske yk:ta.

Viimeksi mä tulkitsin kaikki oireet jne, mutta kun oikeasti oli tärpännyt olin vain tosi levollinen, kroppa tiesi, että raskaus on alkanut, vaikka itse en sitä tiennyt, eikä kaksi viivaa ollut lopulta suuri yllätys.

Meillä ei olla neljään vuoteen käytetty ehkäisyä, oma kierto on ollut aina aika säännöllinen, joten varmat päivät meidän kohdalla on onnistunut jopa liian hyvin. Raskautuminen ei ole mun kropalle helppoa, mutta nyt vaan ei auta kuin nojata ajoitukseen. Toisaalta myös toivon, että vuosien ns. luonnontila on otollisempi alusta kuin yritys ehkäisyrenkaan jälkeen.

Viimeksi raskaus alkoi heti, kun olimme yhteisellä reilun kuukauden tarkalla ruokavaliolla, vaikka me ei varsinaisesti ylipainoisia muutamaa kiloa enempää olla. En tiedä vaikuttiko asiaan, mutta päätimme tehdä saman myös nyt. Ei siinä menetä muuta kuin kiloja ja pieni taikausko sopii tähän hommaan.

Toivottavasti tämä teksti ei pahoittanut kenenkään mieltä, koska ymmärrän ja muistan nää fiilikset todella hyvin, itse vain yritän tällä kertaa olla zen... yritän... :D

33/40, yk?, kp 17/23, toinen toiveena

Kiitos vastauksista! Ehkä syytä esitellä itseni. Olen siis 33v ja meillä on jo yksi neljä vuotias tytär. Ihanaa on ollut nauttia tästä ainokaisesta, mutta nyt tuntuu, että toinen olisi tähän taloon enemmän kuin tervetullut. Aiempi raskaus alkoi yli vuoden yrittämisen jälkeen eli suhtaudun koko hommaan aika realistisesti ja rennosti. Oma kierto on melko lyhyt eli 20-24pv mistä ajattelin näin päätöksen synnyttyä käydä lääkärissä juttelemassa ja eipä pieni gynekologinen tsekkaus muutenkaan lienee pahaa tee. Jännä nähdä mitä tulevan pitää, toivottavasi pienen ihmeen vielä kerran! Onnea kaikille teille matkalle kohti sitä kaikkein rakkainta! ❤

Moi! Uskoisin täältä löytyväni vastauksen. Toinen lapsi toiveissa ja etsinkin nyt kuukautissovellusta, jolla saisi itse vaihdettua ovulaation ajankohtaa. Jokainenhan laittaa sen automaattisesti ja eri kohtaan kuin mun kroppani. Olisiko kellään suositella mitään?