Leeti

Kohta pää sitte synty ja kätilö käski mun avata silmät ja pyyti mua olemaan siinä lähettyvillä vaan että se voi auttaa niitä hartioita syntymään. Koitin nimittäin mennä taaksepäin "karkuun" ilmeisesti sitä kipua. Mies sano että pää on näkyvissä ja kysyin että joko se synty se pää vai. No olihan se syntyny ja kun koitin ni vauvalla oli aivan valtavasti tukkaa! :) Sanoinki että voi mikä tukka! Sitte tuli seuraava supistus, mutta ei työntämisen tarvetta ja sanoinki kätilölle, että nyt en ponnista! Vauvan hartiat alko kuitenki painaa selvästi alas. Ensimmäisessä synnytyksessä repesin eteenpäin, ei siis välilihaan vaan virtsaputken suun viereen ja nyt siinä alko tuntua sitte pisto. Sanoin sen kätilölle ja tuin ite sitä "yläpuolta". Seuraavalla supistuksella vartalokin sitte synty, se tuntu oikeen syöksyvän! Vaikka kätilö vähän niinku jarrutteli, ni vauva meni kuitenki puolen metrin päähän musta. :) Kätilö sano jälkeenpäin, että vauvan alempi hartia ei lähteny ollenkaa syntymään, vaikka se yritti sitä auttaa, ni se otti ensin ylemmän hartian, ja sitä ratkasua tuki se, että sanoin siitä pistostunteesta. Kun vauva oli syntyny, sitä pidettiin veden alla ihan rauhassa ja laskettiin hitaasti kymmeneen. Kätilö piti vauvasta vähän kiinni, mutta ite sitte nostin vauvan rauhallisesti kasvot alaspäin pois vedestä. Vauva nosti pään ylös ja silmät apposen auki ja suu supussa jäi tuijottamaan katossa olevaa lamppua. Oli aivan sulonen! Otin sitte rintaa vasten, mutta se vaan katteli sitä lamppua. Minuutin verran siinä ihmetteli ja sitte otin hänet hartiaa vasten ja kätilö alko hiera lämpimällä pyyhkeellä vauvan selkää. Sitte kuulu pieni inahdus ja sitte ihan itkuakin. Se siis oon veteen synnytyksessä ihan normaalia että vauva "miettii" 1-2 min ennen ku alkaa itkeä. Itellä oli aivan mielettämän hyvä olla, ei ollu kauheen heikko olo tai mitään! Ite nousin sitte vauva sylissä pois ammeesta varmaan 5 min syntymän jälkeen. Sen hetken kätilö piti vauvaa, että pääsin kiipeämään reunan yli, mutta ite kannoin vauvan sängylle, jolla sitte istukka synty 20 min myöhemmin. Vauva itki siinä mun mahan päällä surkeasti ja imi TEHOKKAASTI omaa peukaloaan, raukalla aivan hillitön nälkä.. :/ Ennen ku istukka synty, ni kätilö tarkisti että tuliko repeämiä, ei muutaki aivan olematon naarmu välilihassa! Sellanen kuulemma, ku asfaltti-ihottumaa, ei huomaa muuten ku sillon jos sitä levittää :) Siihen suihkutettiin sitte sellasta puudutusainetta, että pissaaminen onnistuu..

Istukan syntymisen jälkeen käännyin kyljelleen ja aloin syötää vauvaa. Sehän söi ja söi ja söi. Kun se oli puoli tuntia imeny toista, ni oli pakko jo vaihtaa puolta, kun alko aristaa. Siitäkin sitte imi puoli tuntia (tosin torkahti välillä pari kertaa) ja vielä vaan kun vaihdettiin, ni jatko samalla innolla. Ite torkuin siinä kans vartin verran kun olin jo yli vuorokauden valvonu niitä muutaman minuutin tirsoja lukuunottamatta, ja niitähän ei lasketa ;) Kätilö kävi välillä kattomassa, että onko vauva lopettanu imemisen, mutta ei ollu :) Siinä 12 jälkeen kätilö sitte otti vauvan kylpyyn ja mä lähin suihkuun. Mies oli lähteny puoli 11 jälkeen kotiin nukkumaan ja päästämään hoitajan vapaalle. (kouluun) :)

Mulla supistukset alko voimistua siinä sitte kalvojen puhkasun jälkeen pikku hiljaa. Se "takapiru" kerto sitten vesisynnytyksestä, miten se etenee. mm. että "me ei pystytä tukea välilihaa, eli on ihan sun oma asia, miten sä sen pään sieltä ponnistat ja se vaatii malttia, että jaksaa tehä sen tarpeeks rauhassa.. me kuitenki tuetaan sitä vauvan päätä, ettei se synny liian nopeasti, vähän niinku jarrutetaan." Menin puoli 8 ammeeseen takasin, kun alko olla jo kunnon supistuksia, joihin piti keskittää kaikki huomio. Ammeessa ollessa niitä supistuksia ei paljon tuntenu sillon vielä, mutta 8 aikaan halusin sitte miehen siihen viereen pitämään kädestä kiinni, vaikka se luki tenttikirjaa samalla. Roikuin kolmioraudasta toisella kädellä aina supistuksen ajan niin, että mulla oli vaan siis kädet ja naama veden pinnan yläpuolella, toinen käsi raudassa, toinen miehen kädessä. varttia vaille 9 mies alko miettiä, että kuinkahan kauan tässä vielä menee, kun hoitajan piti lähteä vähän 11 jälkeen. Soitteli siinä sitte toisen jatkamaan hommaa. Sitte tuli mieleen, että auton parkkiaika loppuu 10.. No siinä sitte oottelin sopivaa väliä, että voi päästää miehen juoksemaa autolle ja takasin.. Kätilö tuli ja teki sisätutkimuksen, 6-7 senttiä auki, eli ei sanottavasti mitään tapahtunu kalvojen puhkasun jälkeen, vaikka supistukset oli kipeytyny tosi paljon ja alko tuntua jo paineen tunnetta ihan kunnolla supistuksen aikana. Mies lähti sitte juoksemaan ja kätilö laitto lihaksia relaksoivan piikin, että kohdunsuu pääsee aukeamaan. Mies oli niin nopea, että kätilö ehti pistää piikin ja ehti tulla vaan yksi supistus :) Piikin jälkeen sitte alko tulla TOSI kipeitä supistuksia, joitten aikana hymisin/nurisin, että sain pidettyä hengityksen käynnissä ja rentouduin koko ajan aktiivisesti, annoin vauvan tulla alaspäin..



(pitää välillä käydä huoltamassa esikoista.. ja tulikin pidempi tauko, nukuttiin kaikki 2,5 tuntia :) )



Jossakin vaiheessa alko tulla semmosia supistuksia, että piti läähättää jo ihan kunnolla, mutta edelleenkään ei oikeestaan tuntunu ponnistamisen tarvetta. Vesiki alko tuntua liian viileältä enää lievittämään tarpeeks kipua, eli laitettiin kuumaa vettä lisäks (niin ku oli tehty monta, monta kertaa aiemminkin..) Ammeeseen tuli sitte liikaa vettä: kun pidin päätä siinä reunalla, ni vähennettiin sen verran, ettei mun tarvi tehä kauheesti töitä että saan korvat pois veden alta. Ei nimittäin ois ollu kivaa, jos en ois yhtään kuullu mitä kätilö sanoo.. Sitte kätilö sano, että nyt sisätutkimus jos käännyt vähän. Sen jälkeen kuuluki että kun seuraava supistus tulee, ni työnnä kunnolla. Mä sitte seuraavalla aloin vähän työntää, mutta se tuntu liian repivältä, vauva tuntu liikkuvan liikaa eteenpäin, ni en työntäny varmaan sekuntiakaan. sen jälkeen vauva kuitenki alko liikkua selvästi ulospäin. Joka supistuksella sitte työnsin vähän, mutta kuitenki sen verran, että aina tunsin vauvan liukuvan alaspäin ja kun tuntu repivän liikaa, huohotin vaan. Ponnistaessakin en tehnyt töitä "apinan raivolla" vaan pidin ääntä mukana ja koitin pitää sen katkeamattomana. Se onnistu oikeestaan koko ajan tosi hyvin.

Oltiin kättärillä vartin yli 2. Kohdunsuu auki 4-5 cm. Painoarvio kätilön käteen 3,8 kiloa. Siinä otettiin käyrää 3 asti ja mulla tuli välillä joku supistus, ei enää kyllä niin säännöllisesti, ei ainakaa siltä tuntunu. Sain siinä peräruiskeen kun oli toivomus synnyttää ammeessa, ettei sitte tuu infektioita niin herkästi.. Mulla tuli siitä peräruiskeesta tosi hontelo olo ja tuntu, että maha toimi ihan ylikierroksilla vielä tosi pitkään.. ja ois toiminu vielä pidempään, ellen ois ottanu maitohappobakteeria rauhottamaan sitä.. Meinasin että vois mennä vasta jonkin ajan päästä ammeeseen, mutta sitte puoli 4 jälkeen siinä tuli yks niin paljon napakampi supistus, että ammetta alettiin täyttää. Just ennen 4 menin ammeeseen ja se oli mahtavaa!! Mies vaan ei tykänny, ku sitä väsytti ja sen mielestä ei tapahtunu mitää.. Se siinä torkku välillä, vaikka mua ei ois saanu jättää hetkekskään yksin, mutta mulla ei ollu mitää ongelmaa.. Olin ammeessa 6 asti, mutta sitte tuntu siltä, että vois olla jonkin aikaa poiski sieltä.. Nousin sitte ja olin sellasella leveällä sängyllä miehen kanssa lämpöpussi selällä ja pärjäsin ihan hyvin.. Otettiin siinä taas käyrää ja mua alko vähän nukuttaa. Yövuoron kätilö lupas käydä tarkistamassa, että onko aamuvuorossa kätilöä, joka ois hoitanu veteen synnytyksiä. Torkahin siinä puoli 7 aikaan muutaman minuutin. Kätilö tuli takasi 6:45 ja sano ettei oo varma. Halusin sitte että puhkastaan kalvot, jos se tekis sen että alkais tapahtua vauhdilla ja ehti synnyttää vielä ennen puoli 8... 6:50 puhkastiin kalvot ja kohdunsuu oli 6 cm auki. Lapsivesi oli iahn kirkasta, joten ei estettä veteen synnytykselle. Vauvan sydänäänet oli kans kokoajan erinomaset! Oli mukava olo ja sellanen luottavainen mieli, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. 7 tuli sitte aamuvuoron kätilö ja se sano, että hoitaa mua, sillä oli kaveri mukana omien sanojensa mukaan "takapiruna" kun se mua hoitava ei ollu ennen hoitanu veteen synnytystä, vaan seurannu kerran vieressä ja monta kertaa ollu lähellä, mutta sitte kun pää on näkyny, ni äiti on noussu äkkiä jakkaralle.. Se oikeen toivo, että jos siltä vaan tuntuu, ni mä oisin loppuun asti ammeessa :) Yövuoron kätilö sano eemuvuorolaisille, että ton ilmeisiin ei kannata uskoa, kun ei siitä mitää huomaa.. :) naureskelin siinä vaan , että kai sen ees vähän huomaa, mutta ei kuulemma huomannu.. Kyllä se pari kertaa kyseli, että onko supistellu, ni saatoin sanoa, että just tuli aika kipee, mutta että se ei ollu huomannu ollenkaa..

(joidenkin vahingoista viisastuneena teksti kopioitu wordiin, ihan fiksusti tehty...)



vauva tissillä ja tätä kuuluisaa yhellä kädellä kirjottamista. Esikoinen lukee tossa peppi-kirjaa ja antaa mun olla yllättävänki rauhassa! Eilen se oli ihan mahdoton ku vaan hakkas ja potki ja kilju mulle minkä kerkes.. nyt vissiin jo huomas, että siitä ei oo mitää hyötyä.



Voisin koittaa vähän jotain synnytyskertomuksen tapasta kirjotella.. 9.3. maanantaina aamulla oli yliaikakontrolli, kohdunsuu hyvin kypsä ja 3 senttiä auki. Painoarvio käteen n.3,5, kuitenki siis vähän pienempi kuin esikoinen 3840g.. ja ultralla 3,4-3,5 kiloa. Lääkäri venytteli sitte vähän, jos alkais tapahtua... Sovittiin to-aamuksi käynnistys kalvojen puhkasulla jos ei sitä ennen kuulu. Oltiin kontrollin jälkeen Helsingissä kiertelemässä esikoisen kanssa 3 tuntia. Koko aikaa ei todellakaa kävelty, mutta kuitenki varmaan yhteensä lähemmäs 3 kilsaa. Sieltä kun tultiin kotiin, ni esikoinen kävi päiväunille ja me miehen kanssa syötiin. Itellä oli kans tarkotus nukkua, mutta sitte tuli ihan täpinä-olo kun alko tulla vähän veremsekasta limaa. Siinä sitte vähän koitettiin yhtä ässää ja kun ei itteä yhtään nukuttanu, ni nousin ja siivoilin vähän, HYVIN vähän.. Illan mittaan jatkuvasti supisteli vähän, mutta ei mitenkää kipeesti.. Soittelin kuitenki 5 aikaan hoitajalle, että saattaa tulla lähtö. Sen piti lukea tenttiin, ni sovittiin että tehään treffit kättärille, ni se saa luettua mahd. pitkää. Siinä sitte vähän ennen 8 kävin kiipeämässä portaat alhaalta kotiin, 9 kerrosta. Sen jälkeen tuli yks kipeä ja ihan eri olonen supistus, mutta sitte taas ei mitää. Tai kyllä mutta ei kipeitä supistuksia 5-20 min välein... Niitten aikana ei tarvinnu ees yhtään hengittää syvempään.

9 aikaan sitte kävin vielä kiipeämässä 4-9 portaita.. Sen jälkeen ei ees tuntunu sen enempää. Vähän 10 jälkeen laitoin esikoisen nukkumaan. Puoli 11 soitin hoitajalle että käykää vaan nukkumaa, soitetaan sitte jos alkaa jotain tapahtua. Istuin sohvalle ja luin kirjaa, mies loju toisella sohvalla ja luki tenttiin, mutta nukahti sitte 11 aikaan. Vähän ennen 11 sitte alko supisteluihin tulla rytmiä ja kattelin että alle 10 min välit, mutta ei yhtään kipeitä edelleenkään. Vartin yli 11 sitte aloin kattoa tarkemmin väliä. Se oli 6 min koko ajan. Pikkusen ennen 12 sitte soitin hoitajille, että saa alkaa tulemaan. Olin laittanu niille lakanatki jo meiän sänkyyn muutama tunti aiemmin... Ne oli just käymässä nukkumaan, mutta ajovatkin sitte meille nukkumaa. Ne oli täällä puoli 1 ja sillon herätin miehen, joka oli ihan unenpöpperössä ja katteli mua vaan ja sano, että ei se kuitenkaa synny, mitä sä siinä vouhotat jne... "Eihän sua ees satu yhtään!", vaikka sillon joutu jo hengittämään vähän syvempään supistuksen huippukohassa.. Mies sitte söi siinä ja soitin kättärille. Ne sano, että voi alkaa tulemaan, kun eka synnytys ollu niin nopea, eli siinä vaiheessa oli supistellu sen 2 tuntia 6 min välein ei niin kipeästi. Kysyin samalla että onko ammehuone vapaana ja olihan se, päästiin suoraan saliin siis.

Meidän neiti syntyi 10.3. rv 41+6 klo 09:33. Painoa oli 4075g ja pituutta 50 cm, päänympärys oli 36,5 cm. Tytteli syntyi ammeeseen ja itse olin tosi hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen, toki väsytti kun koko yö meni valvoessa, mutta muuten mahtava olo! :) Imetys lähteny heti hyvin käyntiin ja nyt kun päästiin kotiin ni maidontulo sen kun vaan lisääntyy.. Toivottavasti äkkiä tasaantuis!

Mukavia päiviä teille kaikille, nautitaan nyt vauvoista! :)



Leeti ja neiti reilu 2 vrk