Leeti

Eilen kävin neuvolassa. Paineet oli vähän noussut: 133/67, eli saattaa jotain enteillä. Vauvan pää oli hyvin kiinnittynyt ja siitä huolimatta sf-mitta sellaset 37 senttiä. :) Että luultavasti ihan hyvän kokonen vauva sieltä on tulossa. Kätilöopiskelija oli harjottelussa ja teki laskennallisella kaavalla painoarvion: 3930 g. Se kuulostaa kyllä aika vähältä siihen nähden, että 2 viikkoa sitten arvioi synnärikätilö 3800 g.



Samoin kuin noffetuksella menkkajomotusta selässä ollut, nyt jo viikon verran.. ja limaneritys on jotain ihan mieletöntä... Samoin on pari viimesintä yötä nukuttanut tosi hyvin. Ei oo kun kerran tarvinnu käydä vessassa! Ruokakin on maistunut, mutta vauva on selkä oikealle ja potkii mahalaukkua, että liikaa ei oo viittiny syödä. Tulee muuten niin paha olo, kun vauva pari kertaa antaa ruoille kyytiä... Tiiä sitten enteileekö muo merkit jotain vai ei. Sen tietää parin päivän sisään :)

Miehellä oli tänään taas pakollinen luento, mutta seuraavan viikon ajan saa syntyä millon lystää :) Toivottavasti syntyis pian! Vaikka toisaalta on jo sellanen toivonsa menettäny olo, että ei se kuitenkaa synny ennen ku vasta 42+1 tms..



Voimia kaikille loppuun! Ja kärsivällisyyttä! :) Ja sanotaanko näin, että voimaannuttavia synnytyskokemuksia!



Leeti rv 40+3

Takana 3,5 tunnin kierros Myrtsin kirppiksellä ja kun kotiin pääsin piti tottakai vielä paikkoja järjestää eli kerätä lelut lattioilta. Kohta vielä imuroin ja sitten tuleekin varmaan vieraita. Illan päälle kun vielä saunois, ni jospa alkais tapahtua..



Mä myös täällä aika ahkeraan käyn kattomassa, että josko joku ois jotain kirjottanu :)



Täällä siis ei mitään uutta. Supistuksia tulee harvakseltaan muutama päivässä, mutta tänään tullu pari vähän napakampaa. Toivossa on hyvä elää, vaikka en uskokaan että tämä tästä vielä lähtisi syntymään...

Supistuksia vaan kaikille :)



Leeti rv 40+0

Josmalle: Mä en oo pitäny sormuksia enää muutamaan viikkoon, kun ei meinannu enää lähteä pois. Joka päivä aina koitin, että vieläkö lähtee ja niin kauan pidin, kun lähti helposti.. Oliko tipu tms. joka sanoi öljystä, että sillä lähtis. Oon kuullut, että vielä parempi on kuiva villalanka. Pujota se sormuksen alta (esim parsinneulan avulla) ja kierrä sormusta lanka lenkkinä pikku hiljaa ylöspäin. Sormea voi myös koittaa "pienentää" pitämällä pari minuuttia kylmän juoksevan veden alla, mielellään sydämen yläpuolella. Sitten vaan villalankaa kehiin. Saippuallakin oon joskus saanut kaverin -oho!- liian pienen sormuksen pois.



Henrietalle: Ollaan hyvinkin kirjoteltu samoissa pinoissa :) Tosiaan molemmat meillä menny sen 2 viikkoa yli, eli ensimmäisen la oli 18.6. ja syntyi 4.7. Toisen la 25.2. ja syntyi 10.3. Tän raskauden oon jaksanu huomattavasti ensimmäisiä paremmin. Noin viikolta 15 viikolle 25 oli hirveitä si-nivelkipuja ja oikea jalka yritti väkisin pudota alta pois vähintään pari kertaa päivässä, mutta muita varsinaisia vaivoja ei oo ollu. Mitä nyt supisteluja noin viikolta 33, mutta niitä ei pidä yhtään epänormaaleina ottaen "sukurasitteen" huomioon. Painokaan ei ole nyt niin päässyt nousemaan (ekassa 35 kg, tokassa 23 kg, nyt tähän mennessä noin 16 kg), kun on ollut enemmän liikkuvaa tämä kahden lapsen kanssa odottaminen. Ja lisäksi mulla oli helmikuusta toukokuuhun kaksi hoitolasta eli yhteensä 4 alle 3-vuotiasta, ni hommaa riitti.



Täällä minä ihan kypsänä olooni... Selkä on kipeä ja välillä tulee supistus. Viime yönä taas oli nukkuminen huonoa, kun ressasi, ettei vauva vaan nyt synny. Miehellä oli/on tänään psykologinen testi, jota ei ilmeisesti ois oikeen voinu perua. Purin sitte hammasta alkuyön niin antaumuksella että 4 jälkeen alko migreeni tulla päälle. Ei muuta kun gramma panadolia ja vähän hartiahierontaa, ni sitte alko helpottaa. Nukuinkin sitten tyttöjen kanssa melkeen puoli 10 asti :) Kahden tunnin päästä vauva saa alkaa syntyä, sitten on mies jo kotona :) (vaikka ei se kuitenkaan synny....)



Tulin pitämään pientä lepotaukoa, kun ompelu alko niin ottaa selkään, mutta ei tämä tietokoneella istuminenkaan kovin herkkua ole. Sain kuitenkin tehtyä vauvalle ja nukelle pussilakanat ja päärmättyä yhden pyyhkeen. Vielä olisi yksi pyyhe päärmäämättä ja sitten pääsee kestovaippojen kimppuun. Niitä on nyt 6 valmiiksi leikattuna, joten niissäkin hetki menee :)



Mukavia oloja kaikille ja mä ainakin mielelläni luen synnytyskertomuksia, että niitä kehiin sitä mukaa, kun ajankohtaista on ja on aikaa ja energiaa kirjoittaa! :)



Leeti rv 39+5

Eli meille tulossa kolmas lapsi (aiemmat tytöt 7/2007 ja 3/2009) ja laskettu aika on 4.9.

Täällä ollaan todella kypsiä jo tilanteeseen.. 35 viikolla on ollut kohdunsuu auki 2 senttiä ja kohdunkaulakanavaa noin sentti. Viikolla 38 oli sen saman 2 senttiä auki, mutta kanava "sulanut".. Että sitten kun lähtee tapahtumaan, niin luultavasti on aika rytinää...

Ensimmäinen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta 4,5 tuntia, toinen säännöllisten supistusten alkamisesta 10,5 tuntia. Toisen lapsen synnytin veteen ja veteen ois nytkin toive päästä ja siellä haluaisin olla loppuun asti, kun oli niin helppoa ja mukavaa sinne synnyttäminen. Samoin toipuminen oli todella nopeaa ja helppoa.



Tällä hetkellä on selkä kipeä ja häpyliitos tuntuu venyvän jos on yhtään jalat levällään. Esim istuin tänään sohvalla jalkapohjat vastakkain, niin oikein tuntu että tulee kunnon rako liitokseen... Limatulppaa on tullut sillon 38+2, jolloin käytiin jo ottamassa vauhtia synnärillä, mutta supistukset sitten loppu ja ei muuta kun kotiin. Painoarviota oli 38+2 3800g. Että jos mennään entiseen malliin (tytöt syntyneet 42+2 ja 41+6) niin 4,5 kiloa sieltä varmaan tulee...



Nyt vois lähteä syömään välipalaa ja kohta ystäväperheelle muuttoavuksi (mä tosin meinasin istua lasten kanssa hiekkalaatikolla..).



Voimia kaikille viime metreille! Mäki oon lohduttautunut aina sillä, että mulla on ihan korkeintaan 3 viikkoa enää mahakasta oloa..



Leeti rv 39+3

ja kokemus oli aivan ihana!! Sanoin, että enää en sitten suostu mihinkään muuhun :)

Ponnistaminen oli jotenkin helppoa, koko ajan tunsi vauvan liukuvan alaspäin ja sai itse säädellä ponnistusvoimaa. Kun tuntui liian repivältä, en enää ponnistanut vaan odotin kudosten venymistä ja seuraavaa supistusta. Ponnistusvaihe kesti kokonaisuudessaan 8 min. Veteensynnytettäessä ei ponnistusvaihe saa venyä ja töitä pitää tehdä niin, ettei vauva ehdi kärsiä hapenpuutteesta, mutta minulla ponnistusvaihe oli kevyt, käytin apuna myös ääntä, jonka yritin pitää katkeattomana, ettei tule sellaista apinan raivolla työntämistä, josta niin helposti seuraa repeämiä.. Minun kokemukseni siis todella helposta ja miellyttävästä synnytyksestä! Veden lämpötila oli juuri sen 37 C, jos laski 36,5 C:seen tuntui liian viileältä, mutta kun laskettiin lämmiikkeeksi kuumaa vettä, sanoin aina juuri 37 kohdalla, että ei enempää kuumaa, muuten tulee tukala olo.. Olin ammeessa siis ensin kahteen otteeseen tunnin (silloin ei välttämättä olisi ammetta tarvittu), sitten puolitoista tuntia poissa ja siinä välissä puhkastiin kalvot. Lopussa olin vielä reilu 2 tuntia. Ponnistusvaiheessa mies puristi peukalonhangasta kivunlievityspistettä ja siis kivut eivät olleet ollenkaan sietämättömiä! Ainoastan, kun pää syntyi, peräännyin ns. karkuun kipua, mutta muuten pystyin olemaan aikalailla rentona.

Tämä toinen synnytykseni kesti säännöllisten (muttei kipeitten) supistusten alusta 10,5 tuntia. Ensimmäinen synnytys kesti ensimmäisestä (jo kipeästä) supistuksesta 4,5 tuntia. Siitä tunnin verran olin ammeessa, mutta PHK-S:ssa ei ole mahdollista synnyttää veteen.. Siellä oli niin pieni ammekin että sieltä ihan mielellään tuli pois.. Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe puoli-istuvassa asennossa kesti 3 min ja repesin aika pahasti.. Toisessa synnytyksessä tuli pieni naarmu, kätilön mukaan kuin asfaltti-ihottumaa, eli käytännössä ei mitään..

Toipuminen on ollut todella nopeaa, se alkoi oikeastaan siitä, kun muutama minuutti vauvan syntymän jälkeen nousin ammeesta sänkyyn vauva sylissä :)

Mukavaa synnytystä, toivottavasti vesi auttaa sinua saamaan ihanan voimaannuttavan synnytyskokemuksen! :)

Leeti