Leeti

itse en ole kurssilla käynyt, mutta eräs perheenäiti piti sellasen odottajien illan ja kerto, että mikä siinä on ideana. koitettiin siinä sitte vähän hymistä...

kun synnytys koitti, ensimmäiset pari tuntia meni huoneessa edestakasin käveleskellessä, lantiota keinutellessa, (miehen nukkuessa) ja aina pahimman piikin aikana hymistessä. lauloin välillä hiljaa mieleen tulleita laulaja ja hyvin tuntu rentouttavan. Avauduin tosi tehokkaasti ja seuraavan tunnin aikana kun olin ammeessa, " laulu" alkoi jäädä, ähkin vain. viimisen 45 min aikana en sitte paljon enää laulanu kun kiskoin ilokaasua niin urakalla... mutta sen laulun ja supistusaallon päällä surffaus- mielikuvan avulla pärjäsin pitkään.

ja painoa tuli lähes 40 kiloa, ja neiti painoi 3840 g.. että ei varmasti yhteyttä ;)

Laissa aivan selvästi sanotaan että ketään ei saa syrjiä, myöskään työnhakuasioissa raskauden vuoksi. Työnantajalla ei ole oikeutta tietää työnhakijasta muuta, kuin työn kannalta olleelliset asiat, esim työkokemus/koulutus. Mitään yksityiselämään liittyvää, kuten onko sinulla lapsia, tai aiotko hankkiutua raskaaksi lähitulevaisuudessa, ei ole oikeus kysyä. Jos tällainen tapaus kuitenkin tulee kohdalle, ei siihen tarvitse vastata, sanoo vain asiallisesti, että mun ei tarvitse kertoa tätä asiaa sinulle. Ja jos asian kertoo, ja on todennäköistä, että työpaikka jää sen vuoksi saamatta, siitä voi tehdä ilmoituksen johonkin.. en oikeen osaa sanoa mihin, mutta jolleki luottamusmiehelle tms.

Olen nyt 19 ja vauvan syntyessä 18. Ei sen kummemmin suunniteltu, eikä vahinkokaan, mutta häiden jälkeen kun alkoi menkat ni oli kyllä kova pettymys.. sitten " osu ja uppos" niin kuin isäni tuumas.. ;) koulu mulla oli vuoden kesken ja nyt oon sitä jatkamassa. vauvan isä jäi kotiin kun vauva oli vajaa 4 kuukautta ja mä lähdin jatkamaan opintoja. lokakuussa olis tarkotus valmistua. nyt meidän neiti on 9 kk todella ihana ja tyytyväinen lapsonen. on mummolassa hoidossa päivät, kun isä lähti töihin vanhempainvapaan loppuessa. Siksi niin nuorena kun ei osannu koskaan mitään muuta ajtellakaan, kuin että nuorena naimisiin ja mahdollisimman monta lasta :)

.. Ja se siis tarkoittaa että viiton viittomamerkit juuri siinä järjestyksessä kuin ne suomen kielen kieliopissa tulevat. Jos osaisin viittomakieltä, viittoisin sanat viittomakielen kieliopin mukaisesti esim. että kieltosana viitotaan asian/ lauseen loppuun... viittomamerkkejä voidaan piirtää, jolloin saadaan asia perille esim. sellaiselle kuurolle/ kuulovammaiselle, jolle ei ole opetettu kirjoitettua suomen kieltä. Kuurojen kouluissa opetetaan kirjoittamaan ja lukemaan yhtä lailla kuin normaali ala-asteilla. ja vielä että siis jokaisessa maassahan on oma viittomakieli ja omanlaisensa viittomamerkit.

Itse olen ajatellut että voisin opettaa tytölleni viittomia kuurojen tuttujen tapaamisia ajatellen. itse innostuin viittomisesta enemmän 5 luokkalaisena ja lähdin kansalaisopiston viitotun puheen kursseille. Sitä ennen äitini oli opettanut minulle esim. sormiaakkoset ja niillä sai puhuttua jo paljon salaisuuksia muutaman kaverin kanssa :) Ja se oli aina ainoastaan ylpeyden aihe että osasi viittoa oman nimen jne!