Leda

Hei taas, en sitten kauhean kauan malttanut pysyä poissa :D

Ihan ensimmäiseksi, tiedän täsmälleen tuon tunteen nabo! Miehen veljen esikoinen on nyt kolme, toinen lapsi täyttää pian vuoden ja juuri vaimoineen ilmoittivat, että odottavat kolmatta! Kaikki pyörii nyt paitsi vajaan vuoden ikäisen vauvan, myös tämän uuden, aluillaan olevan ympärillä. Anoppi on seitsemännessä taivaassa, kun tuo miehen isoveli on perheineen muutenkin täydellinen. Emme ole kertoneet vielä kenellekään, että aiomme yrittää, ja tämä tunne vain vahvistui kun sain kuulla noista vauvauutisista. En halua turhia uteluita, vertailuja miehen veljen vaimoon tai "hyviä vinkkejä" raskautumiseen. Siksi tulinkin tälle palstalle, että saisin hieman purkaa tuntojani sekä vertaistukea teiltä, jotka olette samassa tilanteessa. Tuntuu, että täällä voin kirjoittaa rehellisesti ilman, että kukaan arvostelee - kiitos siitä! :)

En tiedä, kuinka tulen kestämään ensi joulua jos kohtuni on silloinkin tyhjä ja samalla katsella toisen paisuvaa vatsaa ja hymyileviä kieltäytymisiä punkusta ja graavikalasta, appivanhempien hössötystä, vauvapuhetta... Meillä on tämän miehen veljen vaimon kanssa ihan hyvät, joskin vähän etäiset välit kun asutaan eri kaupungeissa. En haluaisi olla hänelle millään muotoa kateellinen, mutta nyt sitä tunnetta on tosi vaikea välttää. Mietityttää sekin, että mitä jos käy niin onnellisesti, että tulenkin raskaaksi vielä tämän vuoden puolella? Joulun aikaan se olisi siis joka tapauksessa vielä hyvin, hyvin alussa, enkä tiedä miten vältän kielletyt syömiset ja juomiset huomaamattomasti varsinkaan, kun toinen on vieressä raskaana. Argh! En haluaisi kuitenkaan kertoa mahdollisesta raskaudesta ennen kuin keskenmenon riski on hieman pienentynyt sillä tunnen itseni ja tiedän, että niitä surunvalitteluja en pystyisi ottamaan vastaan. :(

Haha, teksti on näköjään liian pitkä, laitan kahdessa osassa...

Moi kaikille! 

Olen täysi noviisi sekä vauva.fi -sivustolla että lapsen teossa, mutta nyt kun mieheni kanssa vihdoin päätimme tuon ajan koittaneen, päätin uskaltautua kirjoittamaan myös tänne. 

Olen 29-vuotias nainen ja mieheni vuoden vanhempi. Päätimme juuri tosissamme alkaa yrittämään lasta, joka olisi ensimmäinen meille molemmille. Minulla on säännöllinen 30 päivää kestävä kierto enkä ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä sitten teini-iän vaan ehkäisynä ovat toimineet kondomit sekä nyt tässä parisuhteessa keskeytetty yhdyntä. Olemme molemmat normaalipainoisia, kohtuullisen terveellisesti syöviä sekä liikuntaa harrastavia ja nyt, vuoden jojoilun jälkeen, olen vihdoin päättänyt lopettaa tupakoinnin kokonaan. Alkoholia olen käyttänyt satunnaisesti pari kertaa kuukaudessa, mutta nyt sekin saa jäädä. Mies on samoilla linjoilla, mutta olen hieman skeptinen siitä, miten tuo tupakoinnin lopettaminen häneltä kokonaan onnistuu. 

Minulla olisi heti alkuun muutama, ehkä typerä kysymys: Käytän A-vitamiinia sisältävää retinoidia ihonhoidossa ja ymmärsin, ettei tuote sovi raskaana olevalle. Onko tästä syytä luopua jo ennen plussaamista vai miten muut ovat kenties toimineet? Minulla on akneen taipuvainen iho ja nuo retinolit ovat siihen todella auttaneet, haluaisin mielelläni jatkaa käyttämistä niin pitkään kuin mahdollista, eihän tuo raskaus välttämättä ihan saman tien tapahdu. 

Olen muutenkin utelias ihonhoitotuotteista, joita täällä käytetään. Pitäisikö vaihtaa kokonaan luonnonkosmetiikkaan kemikaalikuorman välttämiseksi? Aurinkovoiteesta en aio varsinkaan raskaana luopua, mutta onko sille olemassa mitään luonnonmukaisempaa vaihtoehtoa?

Minulla on nyt kp3 menossa, eli kuukautiset vielä. Oviksen pitäisi tapahtua tämän kuun lopussa, 30.11.-2.12. Tunnistan ovulaationi melko hyvin, enkä ole ikinä käyttänyt ovistikkuja. Haluaisin ainakin aluksi alkaa yrittää lasta mahdollisimman luomusti ja stressittä ja katsoa, miten siinä onnistutaan. :) Käyttääkö kuinka moni jotain laskuria/appia ovulaation tai hedelmällisyyden laskemiseen? Onko suosikkeja? 

Foolihappoa ja d-vitamiinia sain ostettua vasta tänään, vaikka jostain luinkin, että käyttö kannattaisi aloittaa 3kk ennen raskautumisen yrittämistä. :/ Toivottavasti tuo on kuitenkin riittävä...onko muita, jotka ovat aloittaneet vitamiinilisien syönnin ns. myöhään? Syön melkein päivittäin pinaattia, nokkosta, munia ja parsakaalia muutenkin, joten toivon sen ylläpitävän edes jonkinlaisia folaattivarastoja. Missä muodossa muut syövät foolihappoa? 

Täytyy sanoa, että jännittää ihan suunnattomasti. Omalla äidilläni todettiin vuosi sitten endometrioosi, joka leikattiin. Itselläni ei ole ollut mitään oireita, mutta mielessä kummittelee siitä huolimatta se kamala mahdollisuus, ettei raskautuminen onnistuisi omalla kohdallani. Äidilläni on kaksi tervettä lasta, jota ennen hän koki yhden keskenmenon alkuraskauden aikana. Isäni äidillä on kolme lasta, äitini äidillä neljä eikä heidän mahdollisista keskenmenoistaan tai raskauksien komplikaatioista ole tietoa. Mieheni vanhemmilla on neljä lasta, mutta tämä taitaa olla jo vähän epärelevanttia oman raskauteni kannalta...

Minulla on jo kauhea hinku olla raskaana, vaikka vasta parin viikon päästä aletaan yrittämään. Raportoin tänne sitten tuntemuksia varmaan ihan paniikissa! XD Kiitos jo etukäteen vertaistuesta ja vastauksista, sekä siitä, että jaksoit lukea tämän vuodatuksen! 

Onnea kaikille yrittämiseen sekä tietenkin jo onnistuneille! <3