LÄSKI
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Vanhemmat hoitivat aamulenkin ja siskolle jäivät loput ulkoilutukset. Oliko kukaan kysynyt siskolta, kuinka tärkeä koira oli hänelle ja halusiko hän tehdä lenkin kahdesti-kolmesti päivässä?
Mene itseesi, ei se ole siskon tehtävä hoitaa sinulle tärkeää koiraa että voit käydä sitä moikkaamassa silloin kun huvittaa. Nyt vähän valoja päälle!
Loput lenkitykset eivät olleet 100 prosenttisesti AINOASTAAN siskoni vastuulla, sen olen mielestäni tehnyt selväksi monen monta kertaa. Miksi siskon piti valehdella siitä, että on vienyt koiran ulos vaikkei ollut tehnyt niin? Minusta tuo on raukkamaista käytöstä. Sisko intti ja väitti, että koira on hänelle tärkeä, on sen vuoksi itkenytkin.
Kun valehtelu kävi ilmi, MINÄ kävin viemässä koiran ulos kahdesti tai kolmesti, riippuen vanhemman työvuoroista, jotta siskoni voisi viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Olen keskustellut poikaystävän ja siskon kanssa asiasta jälkeenpäin eikä kummallekaan olisi ollut ongelmana viedä koiraa ulos. Mikseivät he sitten tehneet niin? Siskon poikaystävän perheessä on peräti kaksi koiraa, joten hän on varmasti tietoinen siitä, millaista hoitoa koira vaatii.
No kyllä minäkin päästäisin hätävalheen tuollaisen saamiseksi pois kimpustani. Sisko koki tilanteen epäreiluksi koska koiran ulkoilutus oli PÄÄSÄÄNTÖISESTI hänen vastuullaan ja sinä kävit kaapimassa kermat kakusta. Mene itseesi tai siivoa itsesi siskosi elämästä vihoinesi.
Ei todellakaan ole mikään hätävale, jos toistui useita kertoja. Silkkaa välinpitämättömyyttä ja eläimen rääkkäystä.
täh kirjoitti:
Eiköhän se ole pikkusiskon asia elää omaa elämäänsä kuin pyörittää arkea niin että sinulle ja koiralla parhaiten passaa, oletko ihan sekaisin?
Tietenkin. Minun ymmärrykseeni ei mahdu kuitenkaan se, että pitää valehdella lenkittäneensä koiran koulun jälkeen ennen kuin menee tekemään omat asiansa. Koira olisi hyvin pärjännyt sen 20 minuutin kusetuslenkin avulla n. tunnin, jolloin vanhempi olisi tullut kotiin ja hoitanut koiran, jolloin siskolla on koko loppu ilta aikaa tehdä mitä lystää. Edelleenkään tämä kaksikymmentä minuuttia hänen päivästään EI ole ylitsepääsemätöntä, etenkään jos asuu vielä kotona ja tietää siellä olevan koiran.
Vierailija kirjoitti:
Siis sulla oli oikeus muuttaa pois kotoa mutta siskon olisi pitänyt asua siellä lenkittääkseen koiraa mitä sinä haluaisit joskus käydä katsomassa?
Erinäisistä syistä johtuen minun PITI muuttaa pois kotoa. Siinä kohtaa ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kävin koiran luona 1-5 kertaa viikossa, kyse ei ollut mistään satunnaisesta vierailusta. Vierailujen määrä riippui siskosta ja vanhemman työvuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Vanhemmat hoitivat aamulenkin ja siskolle jäivät loput ulkoilutukset. Oliko kukaan kysynyt siskolta, kuinka tärkeä koira oli hänelle ja halusiko hän tehdä lenkin kahdesti-kolmesti päivässä?
Mene itseesi, ei se ole siskon tehtävä hoitaa sinulle tärkeää koiraa että voit käydä sitä moikkaamassa silloin kun huvittaa. Nyt vähän valoja päälle!
Loput lenkitykset eivät olleet 100 prosenttisesti AINOASTAAN siskoni vastuulla, sen olen mielestäni tehnyt selväksi monen monta kertaa. Miksi siskon piti valehdella siitä, että on vienyt koiran ulos vaikkei ollut tehnyt niin? Minusta tuo on raukkamaista käytöstä. Sisko intti ja väitti, että koira on hänelle tärkeä, on sen vuoksi itkenytkin.
Kun valehtelu kävi ilmi, MINÄ kävin viemässä koiran ulos kahdesti tai kolmesti, riippuen vanhemman työvuoroista, jotta siskoni voisi viettää aikaa poikaystävänsä kanssa. Olen keskustellut poikaystävän ja siskon kanssa asiasta jälkeenpäin eikä kummallekaan olisi ollut ongelmana viedä koiraa ulos. Mikseivät he sitten tehneet niin? Siskon poikaystävän perheessä on peräti kaksi koiraa, joten hän on varmasti tietoinen siitä, millaista hoitoa koira vaatii.
Nyt jos aletaan pohtimaan syitä, miksi koira hankittiin..
Kyseistä asiaa mietittiin vuosia, molemmat, minä ja siskoni halusimme koiraa pienestä pitäen. Koira tuli meille minun ollessani 13 ja siskon ollessa 12. Olimme tarpeeksi vanhoja ymmärtämään mitä koiranhoito vaatii ja valmiita omistautumaan sille. Jo heti alussa sovittiin pelisäännöt lenkityksistä, toki niissä joustettiin myös. Koiran hankita ei ollut kenenkään päätös yksinään, vaan siitä päätettiin yhdessä.