lapseton81

Eilen tuli Inhimillisessä tekijässä hyvä ohjelma keskenmenoista. Pitää katsoa se Areenasta, kun miehelle tuli kauhea kiire lähteä.

Mä masennuin ihan täysin, kun taas yksi lapseton kaveri sai lapsen eikä ollut edes kertonut odottavansa. Tuntuu pahalta, kun jotenkin vaan menettää pikkuhiljaa lapsuuden kaverit, kun ei edes tollaista tärkeää asiaa kerro. Kerroin kuitenkin meiän lapsettomuudesta ja hän kertoi isänsä kuolemasta. Jotenkin tulee aina vaan toivottomampi olo, kun joku jonka oletan ettei raskaudu raskautuu. Mies ei enää missään tapauksessa suostu yrittämään lasta.

Jotenkin vaan jokaisella elämän osa- alueella epäonnistun. Tällaista ei ole ollut ennen. Vielä 2,5v sitten elämä hymyili, mutta sen jälkeen mennyt perseelleen. Kaikki unelmat kaatuu. Jotenkin tuntuu, että sen jälkeen kun tapasin mieheni alkoi alamäki ja se vaan luistaa alaspäin kovaa vauhtia. Saa nähdä miten pitkälle tästä vielä pääsee alas.

Moikka. Mä pahoittelen jo valmiiksi, että joku vetää tästä herneitä nenään, mutta sanon kuitenkin.

Megan: Oletko ihan varman että haluatte miehesi kanssa samaa asiaa? Kertomasi perusteella sun mies ei ole kovin innokas käymään hoidoissa. Voin toki olla väärässäkin, mutta niiden naisten, joihin olen lapsettomuuden aikana tutustunut, miehet ovat todella innokkaasti hoidoissa mukana ja ottavat vapaata töistä, kun on vaimon käynti kerta klinikalla jne. Mä kokeilisin sinuna (pariterapiassa käytettävää keinoa), että kerrotte ensin kumpikin 3negatiivista asiaa koskien lapsettomuushoitoja. (mun miehen on vaikea aloittaa ja joudun aina itse hänelle sanoa asioita ja käytän vahvoja sanoja esim. "mä en tykkää kivuliaista hoidoista, koska se sattuu ihan h*lvetisti" ja sit lun oitte kumpikin sanoneet negatiivisia asioita kolme, niin sanotte positiivisia asioita. Se oikeesti auttaa. Mä käytän sitä aina mieheen, kun se on oikein stressaantunut. Siitä saa positiivisia tunteita ja kuulee myös mitä toinen ajattelee oikeasti. Ja onhan se toisellekin ihanaa kuulla mitä toinen ajattelee ;)

ON: Mulla oli viime viikolla videohaastattelubyhteen firmaan minne haluaisin todella töihin. Oon jo useamman vuoden hakenut sinne töihin, mut nyt pääsin videohaastetteluun vasta ekan kerran. Ihan hirveä piina odottaa pääsenkö töihin.

Melita: Ootteko suunnitellut hoitoihin menoa? Me hakeuduttiin hoitoihin Yk10 ja sit Yk13 tuli spermatulos joka oli ihan surkea.

Piki piki: En halua olla ilonpilaaja, mut harvalla tärppää heti ja valitettavasti kehon normi kuukautisoireet muistuttaa raskausoireita. Toivottavasti teillä kuitenkin tärppää pian. Me yritettiin vuosi vauvaa kunnes selvisi, että aika mahdotonta ja päätettiin ettei kiusata itseämme ja pilata suhdetta hoidoilla.

Me ollaan nyt alettu tosissamme puhumaan, että adoptoitaisiin Kiinasta lapsi <3 Ja itseäni kiinnostaisi tukiperhetoiminta tai sijaisvanhemmuus.

Tää puhelimella kirjoittaminen on mahdotonta. Argh! Niin toivottavasti et piiskaa miestäsi liikaa lapsettomuudesta. Varmasti hänelle se on vielä tuplasti rankempaa, kun ei voi saattaa sua raskaaksi.

Ihmettelen sitä, että miksi miehellesi ei tehdä kivesbiopsia? Tuskin se spermatulos siitä paranee niin paljon, että ette tarvitse koeputkihedelmöitystä.

Janetteo onko sulla mones yk? Ei kannata vielä vaipua epätoivoon vaikka et ole vielä raskaana. Varmasti raskaudutvvielä <3

Moikka tytöt pitkästä aikaa!

Meillä on vihdoin muuttorumba ohi. 2vk pakattiin ja kannettiin tavaroita. Huh. Joulu meni joten kuten. Anoppilassa on aina ankeaa pyhinä, kun he eivät tykkää viettää mitään. Tuli taas riideltyäkin anopin kanssa. Mut joo, onneksi ei tarvi siel rampata alvariinsa.

Mulle iski taas vauvakuume. En tiedä mistä, mut on haikea olo ettei voida tähän maailmaan lasta saattaa. On onneksi hyviäkin puolia, kun voi täysillä itseensä panostaa.

Megan vaikuttaa onneksi jo positiiviselta. Toivottavasti et kuitenkaan liikaa miestäsibpiiskaa .