Lamisa

Onko jokin sääntö, että matkustaessa pitäisi pyrkiä mahdollisimman länsimaisiin kohteisiin vai mikä ajatus tässä kysymyksessä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaa henkilökohtaisia asioita faceen/instaan. --

Mitä varten te olette sosiaalisessa mediassa, jos ette jaa siellä edes noin perustavanlaatuista tietoa, että perheeseen on syntynyt lapsi?

Jos saisin lapsen, niin varmaankin tulisi kerrottua siitä Facebookissa, mutta kaikkien perimmäinen syy somessa oloon ei ole yksityiselämän tapahtumien jakaminen. Facebookissa voi vaikka liittyä eri ryhmiin riidelläkseen pakkoruotsista ja ilmastonmuutoksesta ja Instassa voi jakaa kuvia maalauksistaan tai tilkkutöistään.

No, minulla ei ole mitään patenttiratkaisua tähän keskusteluun, että miten vanhempi voi auttaa lasta saamaan kavereita, mutta soisin, että vanhemmat myöntäisi, että jatkuva kaverittomuus ja yksinolo voi olla edes jotenkin lasta harmittava asia. Kokemukseni perusteella se ei toteudu.

Syitä ystävien puutteeseen on tietysti monia.

Harrastuksia tässä jo ehdoteltiin, ja sitten on tietysti kesäleirejä. Onhan Punaisella ristilläkin ollut/edelleen kaikenikäisille suunnattua ystäväpalvelua?

Omilta nuoruusvuosilta muistan, että ainakin sellaiset lasten suosimat keskusteluryhmät kuin GoSupermodel ja Vuotis järjestivät miittejä. Niistä voisi saada samankaltaiset kiinnostuksenkohteet omaavia ystäviä, ja ne olisivat turvallinen paikka harjoitella sosiaalisia taitoja; kaikki menevät sinne vapaaehtoisesti iloisin mielin, kouluympäristön hierarkiakilpailua ei ole, ja jos toisaalta tuntuisi pahalta, eipä tarvitsisi niitä ihmisiä enää jatkossa nähdä.

Oliver Sacks: Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi.

Moninaiset ovat ihmismielen salat ja "jekut". 

Minulla on muisto tilanteesta, jolloin olin alle kouluikäisenä äitini työpaikalla. Sinne tuli farkkuihin pukeutunut, mielestäni tosi ison näköinen tyyppi, joka halusi ostaa jonkin tuotteen. Äitini pyysi häneltä henkkareita - en tiennyt miksi, eikä se herättänyt uteliaisuuttanikaan - ja ulkomaalaisen intonaatiollaan sanoi sitten, että nämä ovat sinun isoveljesi paperit, eivät sinun. Jannu vakuutti, että kyllä ne minun ovat, mutta sai lähteä tyhjin käsin.