Lamisa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas koen asian niin, että nykyään nuorilta odotetaan paljon suurempaa itsenäisyyttä kuin meillä 90-luvulla. Meitä paapottiin koulunkin puolelta paljon enemmän kuin nykylapsia.

Avaisitko asiaa esimerkeillä? Tässä pari esimerkkiä 90-luvun alusta:

-silloin oli normaalia, että ollaan vaikkapa yksin kotona ja osataan tehdä jotain välipalaa tai syötävää koulun jälkeen, ihan 7-vuotiaasta alkaen. 

-jos haluttiin mennä jonnekin, niin sinne mentiin lähes aina pyörällä tai kävellen, ei kuskattu

-useimmat tekivät läksyt itse

-keksittiin ihan itse tekemistä ja leikit ihan jo ennen kouluikää, eikä valtuutettu aikuisia leikittämään ja  viihdyttämään

Totta on, että lapset joutuvat päättämään omasta koulunkäynnistään enemmän, on enemmän vaihtoehtoja jo nuorempana vaikkapa kielissä jne. 

 

Lapsen yksin kotona oleminen ja osaako tehdä välipalaa, on kiinni vanhempien työpäivien pituudesta tai muista mahdollisista menoista ja siitä, onko lapsella oppimisenvaikeuksia tms. vai ei.

Mistä olet saanut tietää tästä suuresta yhteiskunnallisesta salaliitosta, että vanhemmat istuvat puurtamassa lastensa läksyjen parissa? Tietävätkö koulut tästä?

Kuljettaminen on kiinni siitä, missä asuu.

Lapsi ei valtuuta vanhempiaan mihinkään, vaan vanhemmat päättävät, miten haluavat lapsen kanssa toimia. Lapsen mielikuvitus ja halu leikkiä ei ole kiinni siitä, missä ajassa elää. Myöskään päiväkoti, neuvola tai verovirasto ei ole sitä mieltä, että vanhempien pitäisi keksiä lapselle leikit.

Niin ennen kuin tulevaisuudessakin on ollut ja tulee olemaan pidempää työpäivää tekeviä vanhempia ja maalla, julkisten kulkuyhteyksien ulottumattomissa asuvia perheitä.

Keskuskeittiöltä on tullut valmiiksi kuoritut perunat ainakin 90-luvulta saakka. Ala-asteella ei opeteta mitään kotitalouteen liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omilta kouluajoilta että ekalle mennessä piti osata potun kuorinta, kellonajat ja kengännauhojen solmiminen. Eskarissa tarkastettiin että kaikki osasivat.

Meillä ei opetettu noista eskarissa muuta kuin kellosta tasan- ja puoliajat. Koulussa kun käytiin läpi tarkemminkin kelloa, sen osaamista ei koskaan tarkistettu.

Minulla oli koulukaveri, joka, aina, kun olimme välitunnilla, jos palasin sisään käydäkseni vessassa, hänkin tuli sisään seisomaan vessajonoon, vaikkei ollut itse menossa vessaan. Tai jos palasin hakemaan naulakoille jääneitä lapasia tai kaulaliinaa, hänkin tuli sisään, vaikkei hänellä ollut sisälle mitään asiaa, ja jos menin terveydenhoitajalle, hänkin käveli perässäni sinne, vaikkei hänellä ollut mitään asiaa terkkarille. Vaikka ymmärsin, että tämä ei ole ok, en siinä vaiheessa osannut tehdä asialle mitään.

En oikein osaa sanoa, missä mielestäni menisi se hyväksyttävyyden raja tässä asiassa. Mutta sen sanon, että vaikka lapsi ei sitä ilmaisisi, eikä siltä vaikuttaisi, niin lapselle kotialbumiinkin kuvattavana olo on helposti työlästä. Miten työlästä eri tavoin sitten on poseerata perheen Youtube-kanavalle. Näissä someissa kuvataan perheiden yksityiselämää ja lasten yksityisasioita. Tenavatähdissä lapset esiintyvät vain laulutaitonsa kanssa.

Risto Räppääjä-elokuvissa esiintyy lapsi, joka on Risto Räppääjä. Somessa sen sijaan esiintyy 10-vuotias Jani-Petteri, joka käytti pienenä Always-merkkisiä vaippoja, riiteli eilen veljensä kanssa suklaavanukkaasta, sai seiskan ympäristöopista, jonka vanhemmat harkitsivat eroa hetken aikaa vuonna -17 ja joka näyttää tältä pukeutuneena Spidermaniksi ja tältä pukeutuneena siskonsa mekkoon.

Nalle Puhin luoneen A. A. Milnen poika vihasi Nalle Puh -kirjoja, joiden koki loukanneen yksityisyyttään vain, kun niissä kuvattiin joitain lapsuuden iltasatuhetkiä. Hän ei edes joutunut olemaan niihin haastateltavana, eikä niissä julkaistu hänestä kylpykuvia.

Plus että tavaroiden paiskominen on väkivallan muoto. Väkivaltaa ei voi selittää murrosiällä.