Lamisa

Vierailija kirjoitti:

On se hiukan eri asia, jos menee omaa pihaan tekemään jotain hommaa, vie roskikset tai täyttää klapikorin. Lapsi osaa etsiytyä sinne, jos on tarvis. Jos vanhempi lähtee kokonaan pois pihapiiristä niin, ettei ole tavoitettavissa, se on jo huono juttu.

Meillä lapsi tulee koulusta tyhjään kotiin. Joskus hän pyytää, voiko kaveri tulla meille. Luotan vain kahteen kaveriin niin paljon, että he saavat meillä olla niin, ettei aikuisia ole paikalla. Muut saavat tulla vasta, kun minä olen tullut kotiin.

Minun kultamussukkani on ennen kouluikää päättänyt itse opetella kuorimaan puukolla omenan, vaikka kuinka on tiennyt, että puukkoihin ja saksiin ei saa koskea. Ja teki sen vaivihkaa omassa huoneessa, kun minä olen ollut kotona ja päässyt heti apuun, kun on alkanut veri lentää. Myös tulitikut kiinnostivat kovasti ja olisi halunnut harjoitella, miten se tuli syttyy, kun tikulla viuhuttaa askin kylkeä. Kerran meni otsatukkakin uusiksi, kun sai sakset käsiinsä.

Lapsi saattaa keksiä mitä tahansa, ja varsinkin silloin, kun voi vapaasti mellastaa.

Lapsia on keskenään aivan erilaisia (kuten aikuisiakin - no shit sherlock..) Ei ole mitään mieltä toimia kaikessa samalla tavalla ylivilkkaan lapsen kanssa kuin ylirauhallisen. 

Voi jättää.

Luetteko aloitusviestin huolellisesti. 

Oletteko kuulleet, että teidän puoliso, kaverit, sukulaiset, lasten päiväkodintäti, lasten kerhotäti tai opettaja tai joku muu sanonut näin?

Valmiiksi arka luonne ja kolahdukset tekivät sen, että en nuorena hirveän usein uskaltanut mennä puhumaan muille. Mutta joskus kuitenkin tein sen. Eikä se johtanut kavereiden saamiseen. Ei ainakaan sellaisten, joiden kanssa olisi synkannut, jotka olisivat aidosti pitäneet minusta ja minä heistä.

Eikä edes hirveästi ollut, mistä puhua, kun muiden puheenaiheet liikkuivat jossain ihan muualla kuin minulle tutuissa asioissa.

Hercule Poirot, Pirjo.