Lailai11

Minäkin olen samassa tilanteessa. Olen eronnut kymmenisen vuotta sitten. Eron jälkeen olen yrittänyt löytää itselleni uutta kumppania, joka olisi kaikin puolin mukava ja jakaisi lisäksi samat perheenperustamishaaveet. Sellaista ei ole vain löytynyt. On todella vaikeaa iskeä vauvakorttia heti pöytään, joten useammassa suhteessa olen rauhallisesti odotellut tilanteiden etenemistä, joka on sitten lopulta jäänyt tapahtumatta. Nyt tuntuu siltä, että aika alkaa käymään vähiin ja olen miettinyt vaihtoehtoa, jossa tekisin lapsen itsekseni. Samaa olen minäkin miettinyt, että kuinka sitä sitten yksin pärjää ( lähinnä taloudellisesti ) ja mitä jos itselleen tapahtuukin jotain. Toki näin voi käydä ihan normaalissakin parisuhteessa. Lisäksi olen tietysti joutunut pohtimaan hoitojen kustannuksia. Kuitenkin nyt tuntuu siltä, että jos jätän tämä askeleen elämässäni ottamatta, kadun sitä lopun ikääni. Aisaitsen mielestäni äityyden siinä missä muutkin kanssa sisareni, joten saapa nähdä miten tässä käy ja mihin ratkaisuun sitä itse päätyy:) Tsemppiä kovasti kaikille samojen ajatusten kanssa painiville! Ja tietysti olisi hienoa kuulla kokemuksia jo prosessin läpikäyneiltä äideiltä!