KUMMITUSELÄIN

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Monelle naiselle on vain tuttua se, että kun mies on alusta asti "ääriään myöten ihastunut", ja nainen itse lämpiää hitaammin, tapailusta voi tulla ahdistavaa. Voimakkaasti ihastunut mies voi viestittää käytöksellään: "Teen mitä tahansa, että sinä rakastaisit minua", ja tällainen tarvitsevuus voi saada aikaan torjuntareaktion.

Hölynpölyä. Vaikka olen hitaasti lämpiävä yleensä niin kun se oikea osuu kohdalle ei tarvitsevuus haittaa yhtään. Tulee vain tunne, että olen haluttu. Kun tarvitsevuuteen sekoittuu päättäväisyyttä on se menoa.

Toisaalta kuinka todenköistä on törmätä juuri siihen oikeaan? Lähestyjistä ei kuitenkaan 99,9% yllä tähän luokkaan vaikka miehet voivat olla ihan kivoja, mukavia ja hauskoja, mutta se jokin puuttuu. Tällöin tarvitsevuus muuttuu vain ahdistavaksi, kun toisen tunteet ovat omiaan suuremmat.

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt asian pointti ollut se, että koiralle annettu ihmisen nimi. Naapuri piruttaan antanut avn lapsen nimen koiralleen. Suosittelen kans huutaa "Ellaa" het joka välissä.

Naapurin motiivit tiedämme syystä että...?

.

Kyseessä on vain yksi nimi, joten en lähtisi sotaa julistamaan. Todennäköisesti naapurin miehellä on kaiken maailman serkun kummin mummin muksuakin muistettavana, joten ei ihme jos ei ole juuri silloin miettinyt seinänaapurin lasten nimiä. Voisin tehdä saman "virheen" itsekin, naapurin lapsia näkee lähes joka päivä ja varmasti heidät nimetkin on joskus mainittu, mutta ei mitään muistikuvaa mitkä ne oli..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olisiko päälle boleroa tai villatakkia?  kylmyyteen vedoten :D  jaloilla ei nyt ole väliä, nehän näkyvät vain luokkakuvassa!

mutta tunnen kyllä tuskasi, oma  tytsy poseeraa toisen luokan kuvassa sellaisessa  vapuksi ostetussa Lumikin mekossa ja Angry Birds lippis päässä. itkettää ja naurattaa aina, kun  menee olohuoneeseen ja se kuva loistaa muiden kuvien seassa hyllyllä

ihana :) tyttö on varmaan tosi ylpeä kuvastaan muutaman vuoden päästä ;)

Miksi ei olisi? En todellakaan ymmärrä vanhempia jotka määräävät lastensa pukeutumisen. Niin kauan kuin mennään hyvän maun rajoissa niin kai lapsi itse saa valita lempivaatteensa ja käyttää niitä. Mielestäni valokuvassa tärkeintä on juurikin hetki ja muisto siitä, ei se kuinka hyvin vanhemmat ovat nukkensa pukeneet.

T: 2. luokan koulukuvassa punainen kissapaita ja kirkkaan vihreät samettihousut eikä hävetä yhtään :)

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoisia asioita tuli tässä esille. Itse olin lapsena ja nuorena hyvin hoikka joten ei ole kokemusta lihavana lapsena olosta. Ei myöskään ole kokemusta että parisuhteiden solminen olisi hankalaa. Minulle se ei ole koskaan sitä ollut. T.aloittaja

Eli miksi haluat mainostaa lihavuutta jos se ei kerran ole elämääsi oikeastaan vaikuttanut? Sama kuin laiha aloittaisi blogin siitä millaista on olla laiha tai blondi kertoo elämästään blondina... Tyhjää ja ketään ei kiinnosta.

.

Ellei vaatetus ja meikit ole intohimosi kehottaisin rakentamaan blogin toiselle aiheelle. Unohda lihavuus ja keskity harrastukseen, käsitöihin, leivontaan tms.

Vierailija kirjoitti:

No vähän tarkempia kriteerejä pitäisi silti saada. (1.)Millainen luonteeltaan? saako olla viettejä?  (2.)kuinka helposti koulutettava?  (1.)pitääkö pystyä pitämään vapaana? (3.)Pitääkö tulla toimeen muiden koirien ja ihmisen kanssa? (4.)Haukkuva vai hiljainen? (5.)Entä millaiset kriteerit on rodun terveyden suhteen?

Hmm jospa mietitään ihan maalaisjärjellä:

1. Metsässä 10km lenkkejä = koira hyvinkin todennäköisesti vapaana eli ei saa lähteä jokaisen oravan perään.

2. ja 3. Lapsiperhe haluaa varmasti mahdollisimman itsepäisen ja haastavan koiran. Plussaa saa erityisesti jos rotu on tunnetusti agressiivinen ja pyrkii vieraiden kurkkuun kiinni.

4. Perhe elää kerrostalossa.

5. On valitettavasti ihan hyvä kysymys. Lemmikin terveys pitäisi olla jokaisen omistajan ensimmäinen prioriteetti, mutta niin vain sairaaksikin jalostetut yksilöt menevät kuin kuumille kiville..

.

Ap:lle ehdotukseksi corgi tai lk collie?