Kultapöly

Heippa kaikki!

Tuntui tosi pahalta lukea Heilag sun kokemusta. Paljon voimia sinne ja toivottavasti nyt alkaisi parantuminen. Mamii:lle kiitoksia, on jotenkin mukava kun ihmiset tulevat kertomaan kuulumisia tapahtumien jälkeen. Jotenkin ajattelee, että itselläkin on toivoa. Losthighway:lle, todella paljon voimia. Toivottavasti lääkkeet lopulta tehosivat. Ps. ei se kaavinta ole niin paha/pelottava kuin jotkut antavat ymmärtää.

Omat kuulumiset: En edes viikkoja laske, kuinka kauan kaavinnasta on aikaa. Sairaalasta kotiuduttua vuoto loppui hetkeksi, mutta jatkui hyvin pieninä verisinä vuotoina. Kunnes lopulta tuli vain vähän valeanruskeaa vuotoa silloin tällöin. Kotiuduttuani jokaisen vessassakäynnin yhteydessä pesin alapääni ja vaihdoin siteen/pikkuhousunsuojan. Pelkäsin myös että mitä tapahtuu alapään ph:lle, joten otin alakautta otettavia maitohappobakteereita ja alapään omaa ph:ta tasapainottavia lääkkeitä pari kertaa n. viikko keskeytyksen jälkeen.

Mulla jotenkin ulostaminen oli tosi hankalaa. Silloin aina sattui masuun. Soitin sinne sairaalaan ja olisin aikaa halunnut. Lääkäri vakuutteli hoitajalle, hoitajan konsultoidessa lekurilta asiaa, minun roikkuessani puhelimessa, että ei voi johtua toimenpiteestä/keskeytyksestä. Joten ohjasivat menemään omalle terveysasemalle. En suostunut. Menin yksityiselle. Eli kävin yksityisellä ultrassa n. reilu puolitoista viikkoa tapahtuneesta. Ultralla näkyi että kaikki oli ok, ja että kohdussa oli vielä tilkka verta/nestettä. Tämän ultran jälkeen multa ei enää tullut verta pois, vain vaaleanruskehtavaa valkovuotoa pitemmän aikaa. Toivon vaan, että loput nesteet on tulleet ulos ja kaikki olisi kunnossa. Kalenterista laskiskelin, että viim. marraskuun lopulla pitäisi menkat alkaa ja jos ei ala, meen taas yksityiselle. Muuten en enää aikaa/kalenteria seuraile. Vaikka yksityisellä käynti on kallista, niin ajattelen, että mielenterveyteni on tärkeämpää ja kuulla sen, että kaikki on hyvin. Nyt muutenkin olen huomannut kroppani voivan ok:sti, eli tuntuu että kroppa on palautunut ennalleen.

Paljon voimia kaikille sekä parempia vointeja. <3 

Pakko todeta, että kyllä tämä on ollut rankka kokemus, eikä tällaista toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Eikä tätä ymmärrä kun toinen ihminen, sellainen joka on tämän joutunut itse kokemaan. Siksi varmaan itsekin tänne kirjoittelen. Kiitos kaikille, kun kirjoittelette.

Eilen lopulta pääsin kaavintaan. Itse halusin kaavinnan. Lääkäri ja hoitajat olivat tosi mukavia. Lääkäri rauhoitteli, että harvinaista ja tuskin mitään kiinikkeitä/arpia tulee. Asia olisi eri jos kaavintoja olisi tehty useita kertoja. Uuden yrittämisen sanoi että kannattaa odottaa ensimmäiset kuukautiset, mutta jos hommaillaan sitä ennen niin ei tarvi ehkäisyä käyttää. Sanoi että todennäköisesti n. 4kk jälkeen raskautuu uudelleen. Ja että harvinaista on, että tm osuisi kahta kertaa peräkanaa.

Ennen kaavintaa olin saanut illalla otettavaksi kotona 2x cytotecit alakautta. Yö olikin sitten helvettiä. Vuoto alkoi, tuli klimppejä, oksensin, säryt oli kovat. Sairaalassa ihmettelivät miksi olin saanut lääkkeet. Ymmärsivät avaavan ajatuksen, mutta silti kummastelivat asiaa. Totesivat minun kokevan vähän niin kuin molemmat tyhjennystavat. Lääkäri ultras ennen kaavintaa. Sinne oli jäänyt jotain niin pääty kaavintaan nyt varmuuden vuoksi kun aika kerta oli, ettei esim. ensi viikolla tarvitsisi tulla jos materiaali ei poistuisikaan.. 

Vuoto loppui kotona heti. Masukivusta ei tietoakaan. Seuraavava päivänä, eli tänään kipua/tuntemuksia iltapäivällä, mutta ei semmoisia, johon pitäisi lääkkeitä ottaa. Nyt rauhallisesti tämä viikonloppu ja maanantaina töihin. Katsellaan hiljalleen miten tämä etenee. Fiiliksetkin alkaa helpottaa pikku hiljaa :)

Miten H sinä voit?

Onko muita saman kokeneita jotka haluisivat jakaa ajatuksiaan?

Heippa kaikki!

Ajattelin tänne kirjoittaa omaa tarinaani. Toivoisin että tämä keskustelu alkaisi uudelleen aktiivisempana, niin että kaikki saman menetyksen kokeneet saisivat täältä vertaistukea ja lohdutusta. 

Meillä todettiin yksityisellä ultrassa mahdollisesti tuulimuna. Ultrassa ei näkynyt muuta kuin jotain haaleaa röpelöä, jota lekuri mittaili ultravälineillä ja tyhjä ruskuaispussi. Maallikonkin silmin pystyin toteamaan että kaikki ei ollut kunnossa kun monitoria katsoin. Tumma tyhjä pussi näkyi, ei muuta. Kaiken piti olla kunnossa. Kaikkia raskausoireita oli; rinnat kasvaneet, masu kipeenä, aluksi turvoksissa kovastikin, jotkin hajut saivat pahan olon aikaseksi, joskus yökötti (ei oksennusta). Päätimme kuitenkin käydä yksityisellä ja onneksi menimme. Viikkoja oli silloin 9+6, oli maanantai. Yksityinen laittoi lähetteen sairaalaan. Lähetteestä otettiin yhteyttä perjantaina. Sain lääkäriajan seuraavalle keskiviikolle. Sitä aikaa odotellaan. Lääkäri ajalla vasta keskustellaan kuina haluan keskeytyksen. Tämä vain venyy ja venyy. 

Olen pohtinut pääni puhki, että otanko lääketieteellisen vai kaavinnan. Olen vahvasti kääntymässä kaavinnan puolelle. 

Tämä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Välillä tuntuu että helpottaa ja toisinaan taas itketään ja masistellaan. Rankkaa on ollut. Toivoisin vain että tämä olisi nopeasti ja turvallisesti ohi, ilman fyysisiä seuraamuksia, niin että uutta pystyttäisiin alkaa "yrittää".

Kerron lisää, kun aikaa kuluu. Jos on kohtalotovereita niin tulkaa jakamaan kokemustanne ja suruanne. Sen verran täytyy sanoa, että itse sain tästä keskustelusta voimaa. Löysin tämän keskustelun, kun olimme saaneet suru-uutisen ja kun kaipasin kohtalotoverien kertomuksia. Joten kiitos tänne kirjoittaneille. 

Heippa!

Olen rikki, poikki, väsynyt. Eilen todettu ultrassa yksityisellä: tyhjä ruskuaispussi. Mikä se on. Tapaamisesta en muuta muistakkaan. Järkytys oli suuri. Viikkoja piti olla 9-10. Huhtikuussa piti syntyä esikoinen, haluttu ja rakastettu. Sairaalasta odottelen yhteydenottoa. Hiljaisena seurailin huhtikuisten palstoja, vertailin oireitani muiden oireisiin ja onnella odotin. Odotin julkista ultraa, jonka jälkeen olisin liittynyt ryhmiin ja keskusteluihin. Minulla oli kaikkia raskaudenoireita. Nyt olen vain turta. Mietin ja lueskelen juttuja. Kuinka päästä yli. Kumpi tulisi ottaa: kaavinta vai lääketieteellinen. Haenko sairaslomaa töistä. Töissä ei kukaan tiedä, enkä halua kertoa.

Voimia sinulle heilagh. Sinun kirjoituksen vuoksi päätin rekisteröityä. Halusin jakaa tunteen sen, että huhtikuussa ei tulekaan omaa kääröä. Samoja ajatuksia mietin kuin sinä, mites tästä jatkuu...