Körökirkkoon

Ehkäpä sä kaipaat just juttuseuraa. Niin kuin sanoit. Vaikka olisikin vähän kynnystä, lähde tapaamaan toisia vanhempia perhekerhoihin, perhekahviloihin jne. MLL ja seurakunnat järjestävät perheiden kerhoja. Teidän läheltä voi löytyä muitakin vastaavanlaisia paikkoja. Kun tutustut toisiin vauvaperhearkea eläviin aikuisiin, löydät uutta aikuisseuraa vaikkapa vaunulenkille tai juttukaveriks muuten vaan. Ja kello 17 lähestyykin jo kohta:)

Iloa elämääsi keskellä elämän ihmeen ihastelua!

Hyvä, kun sanoit. Ehkäpä he pian tottuvat siihen, kuinka lapsiperheessä ollaan ja eletään. Välillä saattaa vanha tapa jäädä, mutta siitä voi muistutella. Ja joskus lapsetkin saattavat muistuttaa:) hauskalla tavalla, kuinka tulee käyttäytyä.

Mukavia ja hyviä hetkiä myös lapsettomien kavereiden kanssa! Lapset huomioidaan, silloin kun heitä on ja ovat mukava tapamisissa:)

Rukoilen läheisesi puolesta.

Toivotaan, että elämänilo tulee takaisin.

Kiva, kun jaksoit kirjoittaa! On hyvä, että ei jää pelkästään yksin pohtimaan asioita, kun on väsyneempi. Tapaile toisia aikuisia leikkipuistoissa tai vaikkapa perhekerhoissa tai vauvamuskareissa tai muualla. Perhekerhoja löytyy paikkakunnista riippuen esimerkiksi MLL:n ja seurakunnan järjestäminä. Toisten kohtaamisista saa itselleen vähän lisää voimaa ja tuntuu, että ei ole niin yksin asioidensa kanssa ja huomaa että jokaisella on omat haasteensa.

Pikkuisen unien lisääntyminen auttaa jaksamisessa.

MLL:n nettisivuilla on yksivuotiaan unesta joitakin vinkkejä. Ehkä olet niitä jo kokeillutkin.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/yksivuotias/

Siellä myös vinkattiin erilaisiin unikouluihin, mitkä ehkä voisi pidentää ja parantaa yöunta. Olisko niistä vinkeistä apua?

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni/unikoulu/

Muista arjessa; sinulla on ihana ja touhukas lapsi, sinä tarvitset myös lepoa, unta ja välillä omaa aikaa.

Jaksamista arkeen! Nyt väsyttää, mutta ajan oloon helpottaa!

Ehkäpä tärkeintä perheenlisäyksen suhteen on tehdä niin, että se sopii omaan nykyiseen perheeseen ja parisuhteeseen, vaikka isovanhemmiksi toivovilla omia odotuksia olisikin. Kuitenkin lapsen vanhemmat suurimman työn siinä tekevät ja eniten vastuuta kantavat.

Toivon rohkeutta kulkea omia polkuja ja lempeyttä ja jämäkkyyttä suhteessa läheisiin ja edellisiin sukupolviin!