konttri

No eipä kovin hyvältä näytä tämäkään yritys; eilen illalla tuli vähän punaista vuotoa, ja sama juttu nyt aamusta. Kohta on taas täysi rähinä päällä. Miulla on järkyttäviä hikoilutus/kuumotuskohtauksia(ei ole ennen ollut), ja oksettaa koko ajan. Ärsyttää kun pää vieläkin yrittää tarttua pieneenkin oljenkorteen mutta eiköhän tämä kierto nyt ollut tässä. Alan kyllä kyselemään lääkäriltä että mitäs tässä pitäisi nyt tehdä kun ei tunnu onnistuvan niin millään..epätoivo iski eilen aika kovalla kädellä.

Heta; ovistestien käyttäytymisestä..miulla menee yleensä samalla kaavalla että ensin tulee kanssa hieman vahvempi viiva(ennen sitä varsinaista hormonihuippua tulee kuulemma pienempi huippu:), sitten hailakka viiva, sitten melkein ovisplussa ja sitten varsinainen plussa jota seuraa vielä yksi melko vahva viiva. Milloinkas siulla oli ovulaatio? Tuohan voisi hyvinkin olla kiinnittymisvuotoakin.

Tervetuloa Norappi! :)

Tiinu89; miulla oli samanlaisia huolestuneita ajatuksia kun plussasin esikoisesta. Tuli suoraan sanottuna paniikki jossain kohtaa missä kyseenalaistin kaiken. Se kyllä meni nopeasti ohi mutta kuten kirjoitit, niin kyseessä oli varmasti asiaankuuluva tulevan äidin pohdinta :) Harrastin jossain kohtaa tuota LA katselemista mutta sen keskenmenon jälkeen totesin että en halua sitä enää tehdä. Tiedä vaikka tässä oikein innostuisi taas asiasta ;) 

Jannuli85; pahoittelut menkoista, tsemppiä ja uskoa teille.

Kissanainen; oi miten jännää! Pidäpäs meidät sitten tilanteen tasalla :D

Minea; en ole oikein päässyt perille tästä ihmisestä, ja miulta tuli toiset ihmiset kysymään että miksi tuo X on niin negatiivinen sen raskauden suhteen?? A) ihan kuin tuntisin häntä sen paremmin kuin muutkaan, ja B) sitä samaa olen itekin miettinyt. Noh, tyylinsä kullakin mutta kyllä tekisi mieli justikin sanoa että kannattaisi olla iloinen siitä tilanteesta kun on monia ihmisiä jotka eivät yrittämisestä huolimatta saa omaa lasta. Olen kyllä ajatellut että sitten kun joku kaunis päivä odotetaan, niin sanon ihmisille että jonkin aikaa ehdittiin yrittää. En ehkä aio puhua kuinka monta kuukautta on mennyt mutta ennemminkin sen kautta että miten onnellisia ollaan kun monen epäonnistumisen jälkeen olemme raskaana. Voih, tulisipa se päivä pian <3 Ja kirjoitit hyvin tuosta, että liian monesti sitä purkaa kiukun kautta pettymystään, kun tehokkaampaa olisi sanoa että sattuu ja on paha mieli.

Juhannuksena ollaan menossa miehen mummolaan Savoon :) Perhejuhannus tiedossa, siis lapset, miehen veljet ja vanhemmat. Miulla saattaa alkaa kanssa menkat juuri siinä juhannuksena ellei jo aiemmin. Siellä onkin sitten hankala nieleskellä itkuaan ja pettymystään..noh, katsotaan miten käy.

Harmin paikka, Supera, että menkat alkoivat :( Ja siihen päälle vielä riitely miehen kanssa. Siinä kohtaa molemmilla varmasti purkautuu se turhautuminen ja pettymys, ja sen sälyttää toisen niskoille(itse tunnustan tekeväni niin..). Viime kuussa menkkojen alkaessa onnistuin olemaan todella coolisti mikä ihmetytti miestäkin :D Mistä päästään sitten omaan napaan..oon ihan varma että ne perhanan menkat alkavat ihan justiinsa. Eilisaamusta asti on jomottanut alaselkää niin vietävästi, ja nippaillut myös mahasta. Toki sitä sitten tuudittautuu ajatukseen että kovat selkäkivut ovat monelle niitä ensimmäisiä merkkejä raskaudesta jne. mutta nyt on kyllä semmoinen olo että en jaksa edes yrittää olla positiivinen. Suoraan sanottuna v*tuttaa tämä tarpominen tällä hetkellä. Taas kuuntelin firman juhlissa perjantaina tätä yhtä henkilöä joka maha pystyssä siellä kertoili että hän yrittää oikein piilotella tätä mahaa, ja että ei hän oikein jaksa tästä koko jutusta innostua jne. No hei, voisin vaihtaa osia millä sekunnilla hyvänsä!!! Tänne vaan se maha kaikkine liitoskipuinen, oksetuksineen, ja jumaliste vaikka suonikohjuineen. Onneksi se urputus loppuu kohta kun tämä henkilö jää äitiyslomalle. Ja kyllä, arvasitte oikein, häntä ei oikein innostais sekään! *vetää syvään henkeä ja näyttää henkistä keskaria*

Anteeksi tämä avautuminen, koitan olla himpun verran positiivisempi ensi kerralla :)

Konttri kp28/27-28

NooraV; oon niiiin samoilla linjoilla siun kanssa tuossa pilleri -asiassa. En koskaan enää halua niitä syödä kun tuntuu että elimistö on sekaisin kuin seinäkello niin pitkän aikaa:( Nyt on jälkikäteen kaduttanut että aloin niitä vähän vaille 30-vuotiaana syömäänkään..en tiedä puranko tästä yrityksen venymisestä aiheutunutta turhautumista niihin pillereihin mutta vaikuttivat miun hormonitoimintaan niin vahvasti.