Konkari

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Martina Aitolehti jos alkaa huiputtamaan niin mimmi kyllä menee ylös niin että hippulat vinkuu.

Hän on jo huiputtanut vaikka millä mitalla. Ei tosin vuoria. 

Ovat siis Lotan kanssa yhtä ansioituneita : )

Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?

En ole millään muotoa asiantuntija, mutta eiköhän vuorikiipeilyssä tarvita ihan eri ominaisuuksia kuin triathlonissa. Triathlonhan tapahtuu samoilla korkeuksilla koko ajan, joten siinä ilmanala pysyy samana koko suorituksen ajan. Sen sijaan vuorikiipeilyssä edetään koko ajan vain vähähappisempaan ympäristöön, joten vaikka olisi maailman paras kestävyyskunto, ei välttämättä kestä hapen vähyyden aiheuttamia reaktioita kehossa. Triathlon on myös vuorikiipeilyyn verrattuna suhteellisen lyhytkestoinen rypistys, joten senkin puoleen kehittää erilaisia ominaisuuksia kuin vuorikiipeily vaatii. Psyykkeen puolella taas triatholissa vaaditaan enemmän sitkeyttä ja periksiantamattomuutta, kun taas vuorikiipeilyssä on hyvinkin tärkeää kestää odottelua ja periksi antamista. 

Vuorikiipeilyssähän siihen ilmanalaan totuttaudutaan joka tapauksessa vähitellen ennen varsinaista suoritusta.

Monet vuorikiipeilijät harrastavat myös juoksua ja/tai pyöräilyä, ja niiden lisäksi triathlonissa on mukana uinti, joten lajin harrastajat saavat erittäin monipuolista lihaskunto- ja kestävyysharjoitusta.

Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Avain sana: happi. On ihan eri asia uida ja pyöräillä ja juosta ilman korkeusvaihtelua ns. normaalissa ilmanalassa kuin kiivetä hyvin vähähappisissa korkeuksissa, jotka eivät ole monille ihmisille millään muotoa luontainen ympäristö. Vähähappiseen ilmaan sopeutuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa enemmän ihmisen elimistön ominaisuudet kuin kestävyyskunto. Rapakuntoinen voi sopeutua korkeaan ilmanalaan paljon paremmin kuin huipputriathlonisti. Toki rapakuntoinen ei muuten vuorella pitkälle etene. Mutta pointti oli lähinnä se, että kestävyyskunto ei takaa sopeutumista vuoristo-olosuhteisiin. 

Kysymys kuuluu, onko triathlon vuorikiipeilijälle hyvää niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua?

Voitte toki antaa parempiakin esimerkkejä siitä, miten kiipeilijöiden kannattaa kuntoaan ylläpitää ja kohentaa, sillä jonkinlaista kestävyys- ja kuntoharjoittelua itse kukin kiipeilijä varmasti tarvitsee vuorille valmistautuessaan ja kiipeilykauden ulkopuolella.

Tuskin triathlonharrastu kiipeilijän hapenottokykyä ja ilmanalaan sopeutumista ainakaan haittaa ja heikentää, kuten tyrmäyksestänne päätellen voisi kuvitella.

Kysymys kuului: Mitä triathlonkisan "lyhytkestoinen rypistykseen" tulee, niin siinä missä triathlonisti jaksaa kisatessaan niin uida, pyöräillä, kuin juostakin täysillä kymmenisen tuntia putkeen, niin miksei hän jaksaisi rauhallisempaan tahtiin tehtyä kuntosuoritetta tarvittaessa vielä tätäkin pidempään?

Vastaus siihen on: Siksi, että vuorikiipeily tapahtuu vähähappisemmassa ympäristössä kuin triathlon.

Ei tässä mitään tyrmätä. Kerrotaan vain, että triathlon suoritus ei takaa sitä, että kykenisi vuorikiipeilyyn. siitähän tuossa alkuperäisessä lainauksessa oli kyse. Kirjoittaja oletti, että Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia. Tätä väitettä tässä sitten oiotaan kertomalla, että vuorikiipeily vaatii erilaisia ominaisuuksia kuin triathlon. Tietenkään siitä ei ole haittaa, jos on harrastanut triatholia, mutta ei se harrastus takaa, että kykenisi kiipeilemään monen tuhannen metrin korkeudessa. 

Miksi täällä tulee kaikesta väittelyä ja vänkäämistä?

"Vakavammin puhuen, eikö triathlon jo itsessään olisi erinomaista niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys- ja kuntoharjoittelua vuorikiipeilyä harrastavalle?" ei tarkoita samaa, kuin oletus, että "Martina Aitolehti kiipeäisi tuosta vaan vuorille, koska harrastaa triathlonia.", vaan yleisellä tasolla oletusta, että triathlon lajina on sen tyyppistä niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyys-ja kuntoharjoittelua, josta uskoisi olevan ainoastaan hyötyä vuorikiipeilyn harrastajalle.

Sanottakoon, että triathlonin kutsuminen "lyhytkestoiseksi rypistykseksi" antaa kyllä jo ymmärtää, etteivät vastaajat ole ylipäätään kovin perehtyneitä kyseiseen lajiin.

Koska sinä väittelet itsestään selvästä asiasta. Sinulle on annettu useampikin kattava ja perusteltu vastaus siihen, miksi triathlon ei tue vuorikiipeilyharrastusta. Joo, antaa kestävyyskuntoa, mutta muuten ei tue oikeastaan mitenkään. Silti sinä jaksat jankuttaa, miten hyvää harjoitusta se olisi. Kun lukisit vastaukset ihan ajatuksen kanssa ymmärtäisit myös mitä tuolla "lyhytkestoisella" tarkoitetaan. Varmuuden vuoksi avaan sinulle asian rautalangan kera: triathlonissa yksi suoritus kestää sen kymmenen tuntia, vuorikiipeilyssä vuorella ollaan päiviä. Kun verrataan siihen, triathlon tosiaan on lyhyt suoritus, koska 10 tuntia on paljon vähemmän kuin monta vuorokautta. Jos ei tätä ymmärrä on kyllä pahasti puutetta muussakin kuin vuorikiipeilytietämyksessä. 

Triathlon, kuten muutkin pitkäkestoiset kestävyyslajit ovat parasta mahdollista fysiikan harjoittelua korkeille vuorille. Niissä harjoitellaan tarkalleen niitä kuntofysiikan ominaisuuksia, joita isoilla vuorilla tarvitaan, eli pikäkestoista aerobista rasitusta. Triathlonistin 15-30 viikkoharjoitustunnit valmistavat erinomaisesti viikkoja/kuukausia kestävään retkikuntaan. Vuorikiipeilyn etenemisessä pyritään AINA pysymään aerobisella alueella, jotta kuntoresurssit eivät romahda ja aiheuta sippaamista vuorella. Merenpinnantasolla tapahtuva kuntoharjoittelu on paljon tehokkaampaa, kuin korkealla. Sopeutuminen on aivan eri asia, kuin fyysisen kunnon rakentaminen. Suomesta löytyy välittömästi tuhansia henkilöitä, jotka kuntopohjansa puolesta olisivat valmiita Everestin huiputtamiseen. Sopeutuminen onkin sitten toinen juttu. Sopeutumista ei voi harjoitella "pankkiin". Sen voi tehdä ainoastaan korkealla viikkojen aikana ja se säilyy lyhyen ajan.

Ennen kevään Everest retkikuntaa kannattaa triathlonistin siirtää harjoitteluaan lajinomaiseksi, jotta kehon uusia rasituksia ei tarvitse kärsiä vuorella. Talven kuukaudet 30 kilon rinkan kanssa vaeltamista umpihangessa valmistaa täydellisesti vuorten haasteisiin. Aamulla metsään ja illalla pois kerran pari viikossa. Siihen kylkeen valitsemaansa aerobista harjoittelua.

Kiipeily- ja pelastustekniikat ovat sitten oma lukunsa. Yhteenvetona kuitenkin se, että triathlonin kaltaiset kestävyyslajit ovat vuorikunnon kannalta ylivoimaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien on varma onnistuminen vaadittu joltain uhkarohkeaa asiaa yrittävältä? Juuri epäonnistumisen mahdollisuus ja tässä tapauksessa jopa kuoleman tekee siitä kiinnostavaa. Sille on syynsä miksi kukaan ei jonota katsomaan onnistuuko teiltä kirjoittajilta kaurapuuron keittäminen. Ja mitä tulee Lotan lopulliseen mediastrategiaan niin siitähän me ei vielä tiedetä yhtään mitään. Donillakin voi olla siinä sanansa sanottavana.

Kukaan ei vaadi mitään, mutta miksi ei voi keskustella kuinka todennäköistä joiden tavoitteiden saavuttaminen on? Ja tässä ketjussa, kun puhutaan Lotasta, niin ne juuri hänen kertomansa tavoitteet?

Kyse ei siis ole juuri Lotta, vaan ylipäätään suomalaisnainen ja heidän todennäköisyytensä onnistua. Lotta nyt vaan sattui sanomaan tämän, mutta Lotan tilalla olisi voinut olla Martina tai Satu tai Sara.

Kuvaavat vertailukohdat, sillä sometyrkyn erottumisesta ja itselleen saamasta huomiosta muiden sometyrkkyjen joukossa tässäkin tuntuu pohjimmiltaan olevan kyse.

Martina voisikin ottaa haasteen vastaan ja lähteä mukaan vuorten valloitukseen, vaikka Nimsdain opastamana. : )

Kahden suht pienen lapsen äitinä miettiä jotain useampia kasitonnisia on kyllä aika itsekästä. Ja juuri kun on menossa vielä naimisiin, niin lähteä kokeilemaan asioita, jotka lähes väistämättä ajavat avioeroon. Miksi ihmeessä?

Itse yli 30 vuotta lajia harrastaneena, en ole huomannut että vuorikiipeily olisi erityisen suuri avioerojen aiheuttaja. Pikemminkin vahvistaja!

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette sitä mieltä että Lotan mediastrategiat on ihan pherseestä. Täällä kuitenkin istutte huomiotaloudessa antamassa juurikin huomiota Lotalle ja vieläpä ihan kahmalokaupalla. Että meniköhän se sittenkään ihan hirveän pieleen ;).

En pitäisi tätä keskustelua ja mitätöntä medianpalvelua huomiotalouden hyödyntämisenä, vaan sen menettämisenä. Hänellä on loistava aihe omine taustoineen tuotteistettavaksi, mutta se on tehty vasemmalla kädellä, jos edes silläkään. Toivottavasti hän löytää projektin hoitajan, joka hoitaa asiaa ammattimaisesti. Vanha misseys ja ex-lätkävaimo status, ei pitkälle kanna ilman ammattitaitoista projektin vetäjää.

Unohdin, että onhan hän köpötellyt Kilimanjaron huipulle, eli kaksi jo plakkarissa.

Tuo Seven summits projekti jo kuulostaa mahdolliselta. Lotallahan on jo yhden mantereen korkein plakkarissa. Eli, niistä toiseksi korkein. Sitten vielä siihen Everest, Denali ja etelämantereen korkein, niin kaikki muu onkin niiden jälkeen edullista reippailua.