Kommentoija465

Vierailija kirjoitti:

Oma vanhempani on aiemmin sabotoinut terapiassakäyntini joten ei ole voimia enkä viitsi ottaa riskiä että menisin yksityiselle narsismiin perehtyneelle terapeutille.

Siis on soittanut hälle ja manipuloinut puolelleen, minua vastaan.

Pirullisia olentoja nämä. Pystyvät oikeasti pilaamaan ihmiselämiä halutessaan. Tsemppiä sulle!

Joo, sä oot ihana!! Mut laitettu MONTA kertaa ilman oikeaa syytä sairaalaan kesäks just, ihan vaan uskottavasti selittäen että he niin tietää kun ovat vanhemmat ettei sillä ole kaikki kotona. Että kyllä nyt tekis terää semmonen pitkä osastohoito, kun on niin "riitaisa että viime viikolla ihan huusi heille, ihan ilman syytä jne. jne.) Yritin katkaista välit 2 viikoks kerran ja ilmoitin ettei tarvitse huolestua kun olen kertonut etukäteen etten vastaa ja psykologin neuvo. No, 2 pvn päästä tuli poliisi ja ambulanssi että kun en vastaa puhelimeen. Niin kyllä HE TIETÄÄ. Ja taas mentiin, kun ovat uskottavia. Tätä on kirjallisuudessa, mutta ei mua silti oo kuunneltu kovin usein. Olin mä sit jo hirveessä jamassa välillä. Niinhän sanotaan, että "uhri" näyttää mielenterveysromulta ja ne uskottavan kuuloisina porskuttaa. Lapset vieraannutettu, suku kans, pahaa puhumalla musta niille. Sitten hetkittäin tajuavat jotain ja mulla kans sydän rikki. On ne mun rakkaat ihmiset olleet. Välillä vaan kivoja ja rakkaita olleet, välillä sitä pirunpaskaa. Kuka vaan tulee eteen, niin mun maine pilataan hetkessä : "ei tota "hullua" sit kuunnella, sillä on vähän ongelmia. HEIDÄN kanssa asiat hoidetaan. " Oli poliisi tai lääkäri tai lasten kaveri tai sukulaiset. Tai veljeni ja perheensä. Ne omatkin lapseni. "Mä paistan teille pannukakkua, ai mitä SÄ siinä teet, sä oot tiellä, mee muualle kun lapset nyt juttelee mun kanssa. Pannukakkua et sit syö että lapsille riittää, joo, MUMMO pitää teistä huolta, kun TOI on vaan tommonen vähän pipi päästään." Lapsille. Omasta äidistään. Mummolta. Syvältä. Ikinä h.vettiä. Kiitti sympatiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Turha tuota trollia on ruokkia, kunhan huvikseen hämmentää. Voi olla itsekin narsistinen, joten keskustelun aloitus osui ehkä hermoon. Niin tai näin, noista ei kannata välittää. 

Kiva, kiitti, vähän uuno ja vasta-alkaja täällä. Oon vaan lueskellu. Tais hermotki kyl mennä, tunnustan. No, opettelen. :-)

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhemmat minullakin. En edes tiennyt mitä narsismi oikeasti on, ennenkuin aloin käymään psykoterapiassa ja silmäni avautuivat. Aloin lukemaan kirjallisuutta aiheesta ja ihan perinteiset oppikirjan mukaiset narsistivanhemmat minulla on. Tai oli. Katkaisin välit. Kivutonta se välien katkaiseminen ei ollut, koska olihan ne minun vanhemmat. Ainoat sellaiset. Mutta nyt olen kiitollinen siitä että jaksoin ja uskalsin tehdä sen. Voin itse nyt niin paljon paremmin ja alan jo tottumaan ajatukseen, että minulla ei enää ole vanhempia.

Etenkin äitini käytti minua taloudellisesti häikäilemättä hyväkseen, minun oli kuunneltavaa hänen murheet ja ongelmat, mutta minun asiat ei kiinnostaneet laisinkaan. Hän painosti minne saisin muuttaa, kenen kanssa seurustella, millanen hiustyyli minulle sopii, kenen sukulaisten kanssa sain olla tekemisissä. Ja kun "uhmasin" eli tein vastoin hänen tahtoaan, niin rangaistus oli muutama kuukausi mykkäkoulua. Rajattomuus, empatiakyvyttömyys, epäluotettavuus, valehtelu, juonittelu, henkinen väkivalta. En kaipaa yhtään. Koen että olen vasta nyt 30:nä kasvanut aikuiseksi ja löytänyt oman itseni. Mistä minä pidän, mitä minä haluan, kenen kanssa minulla on hyvä olla. Voin nyt hengittää vapaasti.

Kiitos. Tuota tarvitsin. Asiallinen vastaus, kuulosti mun elämältä. Se on ollut outoa, että itse hiljakseen ensin joutui opettelemaan mistä pitää ITSE. Tyhjää veti kun kaikki määrättiin mikten kuuluu suhtautua. Eksyin ihan erioloisen ihmisen kanssa naimisiin. Osoittautui narsistiksi. Kuulostaa epäuskottavalta, mutta on tyypillistä kuulemma. Ei tunnista, vaan jopa tuntuu tutulta. Muut ihmetteli valintaa, mä ihmettelin niitä. Oli kiva tyyppi, mutta pohjaongelmat samat enkä tajunnu että muilla se tökki, mulla ei tökkiny kun olin kasvanut semmosen keskellä eikä tajunnu. Nyt on vanhemmat ja vielä lasten isä, niin mulla on kaameeta kun me ei oikein olla selvitty. Mut lytätään niiltä yhteisvoimin, ja mä ja lapset yritetään pärjätä. Kiitti sun kommentista. Antoi voimia, oikeesti.

Vierailija kirjoitti:

Olette vammasia.

Oli kai huumoria. Muuten ite oot. Onks hiekkalaatikkotaso?

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko jollekulle yllätyksenä ettå terapiassa itkemässä juoksevat ongelmakasat syyttävät kaikesta vanhempiaan 🤣

Joskus voi oikeesti olla niin. En muuten oo IKINÄ ollu vastuunpakoilija. Ja 3 ammattilaista pyytäny katkasemaan välit jotta vaan ei käy tosi huonosti.