Kix3363

Prostituutio tulisi laillistaa Suomessa, valtion pitäisi valvoa että pysyisi "tarjonta" tarkastettuna ja terveenä. Ja ronskit vartijat 24h varmistamassa että asiakkaat eivät aiheuta ongelmia eikä sinne "hutsulaan" pääsisi missä tahansa kunnossa vaikka rahaa löytyisikin. Kaikille olisi silloin selvää että kyseessä on yksi palveluammatti muiden joukossa. Sitä ei tarvitsisi siltikään markkinoida telkkarissa lastenohjelmien välissä tai mediassa välttämättä Hesarin etusivulla.

Sitten ne (eräät naiset enimmäkseen) jotka eivät tätä palvelua hyväksy saavat vapaasti elää yksin ilman miestä (tai käyttää tarpeen mukaan ns. rattopoikia) ja keskittyä elämässään muihin olennaisiin asioihin.

En ota tässä kantaa seksuaalivähemmistöjen tarpeisiin, he tietävät parhaiten itse miten ne asiat hoitavat koska ovat jo irrottautuneet rajoittuneista asenteista joita muut yrittävät tietäen tai tietämättään muille pakkosyöttää. 

Tarvetta seksipalveluille on, tätä tarvetta ei pysty poistamaan millään ja tarve kohtaa aina kysynnän. Tarve on enimmäkseen miehillä koska miehellä nyt vaan on tuo siemenen tuotanto säännöllistä ja kiihkeää. Tuollainen tarpeen kieltäminen ei helpota kenenkään oloa.

Suomessa ei ole vieläkään avauduttu keskustelemaan seksiasioista täysin rehellisesti ilman estoja.

Ainoastaan muutamat edelläkävijät ovat näin tehneet omalta osaltaan mutta eihän näistä sovi julkisesti keskustella liikoja kun joku poliittisesti hyväksytty ääriryhmä voi vaikka somelynkata kun on "vääräuskoinen".

Tarpeet tunnistetaan mutta ns. ultrafeministiset (tai kiihkouskovaiset) naiset pitävät miehen ja naisen välistä seksiä jotenkin saastaisena (johtuisikohan omasta epävarmuudestaan asian kanssa)...kuulostaa kovasti samalta vanhalta rajoitukselta  joka on aikaisemmin syötetty jonkin uskomusjärjestelmän kautta. Eri aika, samat ihmisen ulkoa pakoitetut rajoitteet edelleen voimassa.

Feminismiä voi olla myös se että nainen päättää ihan täysin itse millä itsensä elättää jos luonto on antanut siihen lahjat. Ja jos valtio suojelee näitä ammatinharjoittajia niin silloin kaikki tähän liittyvät lieveilmiöt ovat varmasti pienempiä. Ja kyllähän valtio joutuukin näitä piilossa olevia palveluja jo valvomaankin, miksei tästä voisi tehdä laillista ja julkista. Siitä sitten verorahat vaikka seksiaddiktioterapiaan, näinhän se Alkokin toimii, viinaongelmaisten kuntoutus hoidetaan myymällä viinaa.

Yhteiskuntamme tulee muutaman kymmenen vuoden aikana muuttumaan todella radikaalisti ja siihen suuntaan että kaikki tarpeet tunnustetaan ja annetaan rauhassa kehittyä tarpeelle sopiva palvelu. Tästä on selkeitä esimerkkejä jo nähty Uber-taksipalvelu, autokoulupalvelujen järjettömän ja ylihinnoitellun monopolin murtuminen.

Eli jenkkimeiningillä avoimesti mutta suomalaista kylmäpäisyyttä (ei jääsydämisyyttä) mukaan jolla varmistetaan että homma pelaa. Niin että on olemassa myös joku minimi ja tehokas sosiaaliturvaverkko, tässä maassa sitä tarvitaan koska meillä on niin heikot luonnonresurssit verrrattuna isompiin ja lämpimämmän vyöhykkeen maihin.

Meksi kirjoitti:

aaveevamma kirjoitti:

Ei pelota. Kuolema tarkoittaa sielun paluuta takaisin kotiin - henkimaailmaan. Reinkarnaatio tapahtuu sitten aikanaan, sielu palaa takaisin maapallolle uuteen fyysiseen kehoon. Olen itse tietoinen viidestä edellisestä elämästä, mutta niitä on luultavasti enemmänkin.

En alapeukuttanut viestiä siksi, että jälleensyntymisteoriassa olisi jotain vikaa.

Pidän vain henkilökohtaisesti aika arveluttavana esittää tällaisia väitteitä kuolemanjälkeisestä elämästä varmana totuutena, varsinkin kun kysyjänä on hengenvaarallisesti sairastunut kuolemanpelkoinen henkilö. Nämä hengelliset julistukset kertovat usein enemmän lausujansa oman egon pönkityksen tarpeesta kuin halusta lohduttaa epätietoista ihmistä.

Iso yläpeukku sille uskovaiselle, joka julistamisen sijaan kertoi kauniisti, minkälaiset ajatukset olivat hälventäneet hänen kuolemanpelkoaan - ilman raamatulla päähän lyömistä.

Mikään minkä luet tai kuulet toiselta ei ole oma totuutesi.

Kaikki eivät voi älyllisen ajatuksen tasolla oivaltaa totuutta sanojen välistä.

Jokaisen pitää tehdä matka sisimpäänsä josta löytyy aina se siihen hetkeen sopivin vastaus.

Oivalluksen itsestään (ja koko elämästä) saavuttaa kyllä aikanaan, se tulee helposti tai pakkopysähdyksellä, riippuen missä kohtaa kukin on elämän taipaleellaan. Itselläni se tapahtui vasta syvän masennuksen kautta. Pohjalta löytyi sama joka on myös kaikkein ylimpänä.

Oivalluksen jälkeen elämä on otettava vastaan pieninä palasina ja otettava kiinni hetkistä joita meille annetaan.

Jokainen elää oman elämänsä muita matkallaan koskettaen.

aaveevamma kirjoitti:

Ei pelota. Kuolema tarkoittaa sielun paluuta takaisin kotiin - henkimaailmaan. Reinkarnaatio tapahtuu sitten aikanaan, sielu palaa takaisin maapallolle uuteen fyysiseen kehoon. Olen itse tietoinen viidestä edellisestä elämästä, mutta niitä on luultavasti enemmänkin.

Välivaiheessa ollaan kaikki, elämä ei ole kuitenkaan unta vaan totta ja kaikki kipu on todellista. Kipu johtuu välimatkasta rakkaimpaan.

pulutossu kirjoitti:

ExoPol kirjoitti:

En omasta puolestani pelkää. Kaikki kuolevat joskus ja kerranhan se vain kirpaisee.

Läheisteni puolesta suren, he kun kuitenkin tulevat suremaan. Sekin suru ihan turhaa, koska olen elänyt hyvän elämän ja kun kuolin niin kuolin, kuten jokainen meistä.

Miksiköhän kuolemaa on pakko surra?

Eihän sitä pakko ole surra, mutta kuolema surettaa, koska läheinen on silloin mennyt pois viereltä ikuisiksi ajoiksi eikä kukaan edes tiedä, minne. Minun elämässäni on vain yksi ihminen, jonka kuolema pelottaa, kaikkiin muihin olen ajatuksissani jollain tapaa valmistautunut, mutta äitini, tuo tuki ja turva jonka kanssa olen elänyt kaksistaan 6-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, ja jonka sylissä olen itkenyt niin monta itkua ja jonka kanssa olen nauranut kymmenet tuhannet naurut, se on aivan eri asia. Äitini on, niin säälittävältä kuin se joistakin voi kuulostaa, paras ystäväni, ja vaikka tiedän että on luonnollista äidin kuolla ennen lastaan, niin se tuntuu jotenkin käsittämättömän pahalta ylittää. Jo pelkkä ajatus, etten voisikaan soittaa äidille ja kertoa päivän kuulumiset, tai kysyä jotain mieltä askarruttavaa, tai mennä yhdessä laivalle, kaupoille, syömään, ja suunnitella yhteistä reissua, muistella koettelemuksia jotka ylitimme tai vaikka lukea päivän sarjakuvaa, kouraisee mahasta. Hän on niin hyvä, kiltti ja älykäs ihminen, että sellaisen menettäminen satuttaa. Silmäni kostuivat nytkin. Kai se on sitä rakkautta. Hyvässä ja pahassa.

Rakkaus sattuu ja sen pitääkin, siitä tietää että se on totta.

Kaikki tärkeimmät välittämisen kokemukset eivät katoa mihinkään, elämä on niistä kudottu.

Lopuksi kaikki päätyy hyvään.

Saattaa kuulostaa kliseeltä mutta sinullekin tulee varmasti monta hetkeä elämässäsi vastaan jolloin todella koet tämän todeksi sydämessäsi, jos ei tänään niin huomenna.

Länsimainen kulttuuri on täydellisessä hämmennyksessä siksi että ihmiset eivät ota aikaa katsoakseen mitä elämä oikeasti on ja mitkä asiat ovat niitä jotka pysyvät ja paranevat, vaikka emme aina olisi niin aktiivisesti niihin vaikuttamassa.

Elämä on Yksi.

??? en ymmärrä tätä logiikkaa.

Vaikka jotain keinoelimiä keksitään jotka pidentävät elinikää niin ongelmana on esim. maapallon rajalliset ravintoresurssit-pitäisi paeta toiselle elinkelpoiselle planeetalle. Eipä ole semmoinen pallo ihmisen saavutettavissa ihan heti.

Plus että kaikki aurinkokunnat ja planeettajärjestelmät romahtavat ennen pitkää ja palaavat sinne mistä on tultu. Ikuinen elämä ainakaan tässä nykymuodossa ei ole millään tavalla mahdollista.

Tuollaiset ikuisesta kone-elämästä haaveilevat "tutkijat" ovat täysin harhaisia ajattelussaan.