Kismett

Minun löytökissani on eläinlääkärin tekemän arvion mukaan 11- tai 12-vuotias. Tosi paljon nukkuu ja on rauhallinen, mutta ruoka kelpaa, välillä innostutaan leikkimään jollain pingispallolla, hypätään usein tiskipöydälle tai keittiönurkkauksen työtasolle tutkimaan, olisiko sinne jäänyt vahingossa mitään ruoan muruja. Leikkeleiden kähveltäminen leivän päältä käy myös uskomattoman nopeasti, kun selkänsä kääntää.

Kun adoptoin tämän kissan sen olllessa noin kuuden vuoden ikäinen, se sairasteli aika paljon. Pelkään aina hirveästi menettäväni sen, vaikka se nyt vaikuttaa ihan hyvinvoivalta, karva kiiltää jne. Enkä tiedä, mistä saisin uuden, seurallisen kissan, kun omasta kisulistani aika jättää!

Tällaisen tekstin löysin koskien kissan ikää verrattuna ihmisen ikään:

Ei ole luotettavaa tieteellistä keinoa laskea tarkalleen kuinka vanha kissasi on ihmisen iässä. Usein sanotaan, että yksi ihmisen vuosi vastaa seitsemää
â?kissan vuottaâ?, mutta todellisuudessa yksivuotias kissa on huomattavasti vanhempi kuin seitsemänvuotias lapsi.
Asiantuntijat ovat yleensä yhtä mieltä että kaksivuotias kissa on karkeasti ottaen 25-vuotias ihmisen iässä. Tämän jälkeen jokainen vuosi vastaa noin neljää
vuotta.

Kismett

No jopas on monenlaista mielipidettä, ja osa on... anteeksi nyt vaan, mutta on pakko sanoa että täyttä sontaa!!!

Minulla on löytökissa, joka on jo melko iäkäs. Löydettäessä se eli ulkona, mutta on siitä lähtien ollut sisäkissa. Siltä on jouduttu todella vakavan ientulehduksen seurauksena poistamaan kaikki hampaat, joten se ei voisi syödä pikkujyrsijöitä, vaikka pääsisikin ulos.

Minunkaan kissallani ei voi pitää koko ajan raksuja tarjolla, koska se syö aina heti kaiken, mitä kuppiin laitetaan. Se ei kyllä koskaan ole ahminut niin paljon, että olisi sen vuoksi oksentanut. Aamulla mittaan pieneen rasiaan koko päivän raksuannoksen, ja heitän siitä sitten useita kertoja päivässä pienen kasan kerrallaan kissan kuppiin. Vettä sillä on tietysti aina kupissa.

Kissa ei ole koskaan tehnyt mitään erityisiä tuhoja. Entisessä asunnossani olin kiertänyt sisalnarua pöydänjalan ympäri sen koko mitalta, ja kissa raapi ainoastaan kyseistä pöydänjalkaa, tai eteisessä olevaa, niinikään sisalnarusta tehtyä raapimisalustaa.

Kissa on erittäin sitkeä ja itsepäinen, kun päättää alkaa kerjätä ruokaa. Sekin tulee aina jossain vaiheessa yötä kerjäämään. Olen tullut siihen tulokseen, että helpoin tapa on nousta antamaan pieni kasa raksuja kun kissa herättää, ja mennä sitten takaisin nukkumaan. Saatuaan raksut kissakin menee takaisin nukkumaan eikä häiritse moneen tuntiin. Mutta jos yritän ajaa sen pois ja käskeä olla hiljaa, se jatkaa kerjäämistä niin kauan, että saa minut nousemaan.

On pötypuhetta väittää, että kissalle sopii syödä kahdesti päivässä niin kuin koiralle. Kissa tarvitsee useita pieniä aterioita päivässä. Useille kissoille voi jättää raksut tarjolle, ja ne säännöstelevät syömistään itse käyden aina silloin tällöin nappaamassa muutaman raksun.

Mitä leikittämiseen tulee, kissallani on pieniä palloja, joilla se joskus leikkii itsekseen, mutta se ei koskaan ole leikkinyt minun kanssani. Se ei ole lainkaan kiinnostunut, jos heiluttelen vaikka jotain narun päässä roikkuvaa lelua.

Olen käyttänyt feromonihaihduttimia muuttojen yhteydessä, ja kissa on sopeutunut nopeasti uusiin paikkoihin. En tiedä, johtuuko tämä juuri feromonihaihduttimesta, mutta ei siitä ainakaan haittaa voi olla, niin kuin ei myöskään feliway-suihkeesta, kannattaa kokeilla.

En usko, että varsinkaan sellaiset kissat, jotka ovat pienestä asti eläneet sisäkissoina, ovat siitä onnettomia ja kaipaavat ulos saalistamaan eläviä lintuja tai jyrsijöitä. Eihän koirallekaan ole luonnollista kulkea aina metrin mittaiseen hihnaan kytkettynä ihmisen vierellä, mutta silti useimmat koirat ovat tästä huolimatta tasapainoisia ja osoittavat suurta kiintymystä omistajiaan kohtaan, koska ovat oppineet pitämään heitä jonkinlaisina laumansa johtajina.

Nykyisessä asunnossani kissa on valinnut kynsiensä teroittamiseen oven edessä olevan kynnysmaton. Se on melko kestävä, ja jos se on vaihdettava, ei uusi mattokaan maksa paljon, joten olen tyytyväinen, että kissa raapii kynnysmattoa eikä esimerkiksi sohvan käsinojia. Sain juuri postissa kissalle tilaamani sisalnarulla päällystetyn raapimislaudan. Se on kiinnitetty kirjahyllyn päätyyn kissan ruokailupaikan viereen. Uskon, että kissa oppii helposti teroittamaan kynsiään raapimislautaan. Nykyisessä asunnossani on parveke, johon tulee lähitulevaisuudessa parvekelasit. Aion hommata parvekkeelle raapimispuun, jonka yläpäässä on taso, missä kissa voi istuksia maisemia katselemassa. Ehkä hankin parvekkeelle myös jonkun leikkitunnelin tai jotain muuta kivaa kissalle.

Kissoille on olemassa myös mietoja, ahdistusta ja stressiä lievittäviä lääkkeitä, joita kannattaa ehkä myös harkita, jos muuten keinot loppuvat.

Silitykset kaikille pikku karvatassuillenne!!! Omani tuli juuri surkeasti naukuen vastaan, kun tulin kotiin. Saatuaan pienen kasan raksuja se kävi hiekkalaatikolla ja rauhoittui sitten omalle tyynylleen nukkumaan siihen asti, kunnes aloittaa iltakerjäyksen!!!

Kismett

Minusta paras tilanne olisi se, että omistaisi molemmat. Minulla on ollutkin muutaman vuoden ajan kissa ja koira yhtä aikaa. Molemmissa on ihania piirteitä, mutta ne ovat niin erilaisia, ja lisäksi jokainen kissa ja jokainen koira on yksilö. Tällä hetkellä minulla on vain kissa. Se tuntuu jotenkin läheisemmältä kuin aikaisemmin omistamani koirat. Mutta haluaisin sillti vielä joskus koiran.

Kissat, varsinkin sisäkissat, tuoksuvat aina niin hyvälle. Kissa on niin pienikokoinen, että sen voi päästää sänkyyn nukkumaan, sitä voi pitää sylissä... Ja se on niin silkinpehmeä.

Koira taas on jollain lailla turvallinen, niin uskollinen ja jotenkin koko ajan läsnä. Ja koira voi oppia vaikkka mitä hyödyllistä, esimerkiksi avustajakoirat ja opaskoirat ovat mahtavia!

Olen siis enemmän kissaihminen, kerään kaikkea mahdollista kissa-aiheista, mutta kaipaan silti myös koiran läheisyyttä.

Kismett

Minäkin varmaan tykkäisin ap:n kissasta. Omani on melko iäkäs ja nukkuu todella paljon, mutta kun se päättää kerjätä huomiota, se jatkaa juuri niin kauan, että saa mitä haluaa. Jos se esimerkiksi haluaa yöllä ruokaa, se tulee sänkyyn häiritsemään aina uudelleen, vaikka työntäisin sen pois. Se hyppää päälleni, talloo hiuksiani, sohii tassulla naamaan ja maukuu, kunnes nousen ja annan raksuja.

Jos se haluaa olla sylissä silloin, kun se ei oikein itselleni sovi, se hyppää aina vähän väliä takaisin, vaikka lasken sen lattialle.

Aina, kun kuulee minun menevän kylpyhuoneeseen/vessaan, se jostain syystä seuraa perässä ja tulee jalkoihin kiehnäämään.

Jos yö sattuu olemaan tavallista kylmempi, tulee kissa sänkyyn pääni viereen, tönäisee kuonollaan poskeen sanoakseen, että raota vähän sitä peittoa, ja kun nostan peiton reunaa, luikahtaa se peiton alle ja kiertyy kerälle kainaloon.

Usein, kun puhun puhelimessa, kissa tulee tönimään puhelinta pitelevää kättäni kuin sanoakseen, että käyttäisin aikani paremmin, jos silittäisin sitä sen sijaan, että osoitan mielenkiintoa puhelinta kohtaan!

Olen melko yksinäinen ihminen, ja minusta on ihanaa, että kissa on tuollainen vähän koiramainen, tosi luottavainen ja seurallinen. Tämä kissa tuntuu viihtyvän oikein hyvin ainoana kissana. Se ei kaipaa leikittämistä, mutta leikkii iästään huolimatta välillä itsekseen palloilla tai muilla esineillä, jotka vierivät helposti lattiaa pitkin.

Kismett

Ai niin, ja joskus, kun sitä janottaa, se hyppää käsienpesualtaaseen, ja odottaa, että avaan sille vesihanan. Laitan veden tippumaan tosi hiljakseen, kissa antaa tippojen valua turkilleen ja nuoolee veden siitä.

Kun olin lapsi, oli vanhempieni luona jonkin aikaa ilmeisesti jonkun naapurin kissa. Se hyppäsi mielellään silityslaudalle, joka oli asetettu ikkunan eteen. Mutta kerran ikkunan edessä olikin pyykkiteline, ja kissa hyppäsi vahingossa siihen. Se oli aivan kauhistunut, kun sen tassut luiskahtivat pyykkitelineen lankojen väleihin!