KirkkoSisko

Minä ajattelen niin, että nykyään ehkä liikaa korostetaan järkeä ja "päätä". Jokaiseen asiaan ikäänkuin pitäisi löytää aukoton syy-seuraussuhde. Kuitenkin on sanottu, että elämisiämme ja tekemisiämme ohjaa hyvin pitkälti tunteet. Ja ne eivät ole samalla tavalla loogisia kuin järki. Pieni tyttärenikin kysyi eräänä päivänä, kun tuli kinaa kaverin kanssa: Äiti voiko olla niin, että yhtaikaa en enäää halua leikkiä X:n kanssa ja kuitenkin haluankin? Niin se vaan taitaa elämässä olla. Tunteita voi olla sisäkkäin ja päällekkäin, eikä niistä aina muodostu selviä "raitoja ja ruutuja" vaan enemmänkin liukenevaisrajaista akvarellia. Ja se on toisaalta elämän suuri arvo, että se jää, viimekädessä osittain salatuksi.



Mutta jokin viestissasi sai minut miettimään, jäikö sinuun pelko, että seuraavakin parisuhde tulee päättymään, ellet ikäänkuin löydä syytä? Tai että jotenkin katosit itseltäsi?

Silloin voisi ajatella, että terapiaa/ itsensä tutkistelua on hyvä jatkaa.



Kirkkosisko on työssään ja elämässään myös huomannut, että jotkut teemat saattavat putkahtaa ikään kuin mielen kellarista esiin vuosienkin päästä. Joskus niinkin raskaiden aiheiden kuin vaikkapa perhetaustassa olevat syvät vaille jäämiset, eivät voi tulla esiin heti, vaan vasta sitten kun aika ja elämäntilanne on sopiva. Ero on aina luopumista ja hipaisee meissä jokaisessa olevaa yksinäisyyden kysymystä. Jospa jokin vastaus tulee, kun olet valmis. Tai sitten: Elämä On.



Kirkkosisko toivottaa sinulle siunausta ja iloa elämääsi

Kerroit että sinullakin on epäuskon hetkiä. Oletko miettinyt minkälaisissa tilanteissa tai mitkä asiat tuovat itsellesi epäuskon hetkiä?

Mitä ajattelet siitä, että raamatussa kerrotaan totena paljon sellaisia asioita, jotka nykykäsityksen mukaan ovat täysin mahdottomia asioita. Esimerkiksi Jeesuksen neitseestä syntyminen, vetten päällä kävely, veden viiniksi muuttaminen jne. Itselleni rationaalisesti ajattelevana usko sellaiseen, joka tosiasiassa ei voi olla mitenkään olla totta, tuntuu varsin etäiseltä asialta.

Heikentävätkö tällaiset rationaalisen ajattelun ja raamatun väliset ristiriitaisuudet uskoasi vai onko uskosi sellaista, jota kyseiset ristiriitaisuudet heivät horjuta?

kysymyksesi on tosi hyvä ja aito ja oleellinen, mutta vaikea vastata. Niin kai hyvät kysymykset ovat.

Epärationaalisuudet, joita mainitsit, eivät uskoani horjuta, koska usko ei ole minulle järki-fakta-tosiasiaa, vaan uskomista siihen perusideaan.

Raamattu on syntynyt eri vuosisatojen aikana eri muistiinmerkitsijöiden kirjoittamana. Siksi siinä on kulttuurisia ja muita painotuksia.

Pohjaidea on kuitenkin se, että Uudessa testamentissa Jumala otti ihmisen osan poistaakseen ja tuli tuomaan armon sanoman.

Jeesus julisti erilaista sanomaa kuin muut profeetat. Jeesus oli hylkiöiden ja pienten ystävä. Tämä on se, miksi jaksan uskoa.

Minusta usko horjuu inhimillisistä syistä. Kun kaikki tökkii, tekee mieli luovuttaa jne. Kyselihän piispa Eero Huovinenkin joskus, nukkuuko Jumala, kun niin paljon pahaa tapahtuu.

Mutta uskon, että se vihoviimeinen ja perimmäinen sana on KYllä, eikä (kuten Maija Vilkkumaan laulussa, viimeinen sana on Ei). Tämä on minusta kristinuskon ydin. Että "pahan valta" ei viime kädessä jää voitolle sittenkään, niin vaikea kuin siihen onkaan uskoa, kun vaikka lukee päivän Ilta-Sanomia.

Se sana "KYLLÄ" sisältää, että kyllä kannattaa luottaa. Kannattaa rakastaa. Kannattaa pitää toisten, heikömpien puolta. Vääränlainen itsekkyys ei kannata. Kannattaa elää ihmisiksi toisten luotujen kanssa, myös siis luonnon! Kannattaa muistaa, että elämä on pyhä, arvokas ja ihminen ei voi sitä koskaan viime kädessä hallita. Pyhän kaipaus on ihmisen sydämessä ja joskus saamme siitä pienen hipaisun.

Jotain tämmöistä tästä mietin.

Vastaus ei varmaan ole tyhjentävä, mutta voidaan palata tähän aiheeseen.

Lomailen ja lepäilen nyt viikon verran. Palaan palstalle taas sitten! Jutellaan lisää!

Voimia ja iloa kaikille!

t diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Olen jo itseni esitellyt, mutta olen diakoniatyöntekijä.

Työkseni siis pyrin lieventämään erilaista aiheuttamaa kärsimystä ihmisten elämässä.

Diakoniatyön on tarkoitus toimia erityisesti niiden tukemiseksi, jotka ovat hädän ääripäässä, eivätkä saa apua muualta (yhteiskunnasta)



Olen täällä palstalla silloin tällöin ihan työssäni, jutustelemassa ihmisten kanssa, kuten teen livenäkin





terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

esim Perheasiain neuvottelukeskuksesta tai yksityiseltä pariterapeutilta.

Luottamus on parisuhteen selkäranka. Jos se katkeaa, jotain kuolee. Ja sen takaisin ehjäksi saaminen on ison työn takana.



Vaikka eroaisittekin, on silti todettu, että terapiasta on hyötyä. Se vähentää traumatisoitumista, ja koska asiat käsitellään, ne eivät siirry mahdollisiin uusiin suhteisiin "kummituksina"



terveisin Kirkkosisko

vastausten rehellisyydestä ja asiallisuudesta. En ole kokenut yhdenkään vastaajan tahallisesti loukkaavan tai solvaavan ketään.

Vaan on kerrottu, mitä kukin itse kokee.



Mutta olen hyvin, sanomattoman surullinen, että joku kokee kirkon olevan ahdistava tai "lajitteleva" ihmiset kahteen kasaan.

Semmoisessa kirkossa en katso olevani itse työssä.

Minä olen työssä kirkossa, joka tuo toivoa lohduttomuuteen, muistuttaa ihmisarvosta siinä missä sitä poljetaan, iloitsee toipumisesta kärsineiden kohdalla ja mahdollistaa hiljentymisen pyhän äärelle.



Mä vilpittömästi itse arvostan omaa työtäni.

On selvää, että missä ihmisiä on, tulee ristiriitoja, loukkauksia, väärinkäytöksiä (Matti J. Kuronen on todennutkin että riidatonta läheisyyttä löytyy vain hautausmaalta)

Mutta mä näen myös (työssäni) että on myös toinen toisensa tukemista, vilpittömyyttä, auttamishalua, rehellisyyttä.



Mä hyväksyn sen, ettei kaikki kuulu kirkkoon, jos ovat sen mielessään niin pohtineet. Mutta soisin sydämestäni, ettei kukaan tarvi lähteä kirkosta siksi, että on pahoittanut mielensä siihen mitä moni kirjoitti; ahdaskatseisuuteen tms.



En mä tiedä, mitä te tästä ajattelette, mutta mä nyt kuitenkin toivotan siunausta teille kaikille. Tuskin se turmelee teitä





diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat