KirkkoSisko

Yleinen sääntö on, että kaikki, vitsinäkin heitetyt itsemurhapuheet tulee ottaa vakavasti, niitä ei tule ohittaa pelleilynä.



Suosittelen, että kerrot miehellesi olevasi huolissaan hänen voinnistaan ja pyydät häntä varaamaan ajan lääkärille. Usein ihminen ei ehkä puolisolleen paljasta, miten paha on olla, mutta lääkärissä sen jotenkin saa sanottua. Lääkäri voi tarvittaessa ohjata terapiaan tai aloittaa lääkityksen.



jos mielialat ailahtelevat kovasti, se voi kertoa syvemmistä mielialamuutoksista, mutta voi toki olla hetkellistä stressiäkin. Ja sekin on totta, että jotkut ihmiset nyt vain ovat ailahtelevaisempia kuin muut. Itsetuhoisia kommentteja ei ailahtelukaan selitä. Onko tätä tilannetta mielestäsi jatkunut pitkään?

Suosittelen, että otat asian puheeksi ihan jo tänään. Härkää sarvista ja lääkärinaikaa varaamaan, että apua saadaan ajoissa, jos sitä tarvitaan.



Voimia ja siunausta perheeseenne!

KirkkoSisko

että ajattelet vähäosaisia ja löysit toimivan kierrätyskanavan!



Jatkukoon ilosi! :)

jotenkin ajattelen, että kohta maailma on siinä pisteessä, ettei energiantuotantoa vaan voida enää lisätä. Tavallaan se ratkaisu olisi kohtuullistamisessa, sellaisessa elämäntavassa joka mahdollistaa kestävän kehityksen, mutta johon vääjäämättä liittyy, että jostain täytyy luopua.



No, ihminen usein luopuu vasta kun on pakko. Koska se pakko sitten tulee?

Mun on kirkon työntekijänä itseni aika mahdotonta uskoa jatkuvaan talouskasvuun ja energian kulutukseen jatkuvaan lisääntymiseen maailmanlaajuisesti. Uskon, että jotain oleellisempaa asennemuutosta tarvitaan, että tämä pallomme säilyy elossa vielä jälkipolvillekin.



Mitä mieltä muut tästä näkökulmasta?



Meiju, diakoni

ja varmaan yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa ei ole. Itse taipuisin suosittelemaan, että puhuisi pettäjän kanssa, ja kertoisi minäviestisesti olevansa itse tosi kurjassa välikädessä, ja että heidän petoksensa vaikuttaa myös sinun suhteeseesi näihin ihmisiin, ja sinun on vaikea sitä kestää.



Eli ensisijaisesti ajattelen, että asianomaisen on kannettava vastuu tekemisistään, ja että sinä lähimmäisenä voit kannustaa häntä sen vastuunsa kantamaan. Mutta joskus tilanteet ovat tosiaankin monimutkaisempia. Sekin on tavallaan kanssarikollisuutta, että antaa tilanteen jatkua?



Ja ymmärrän, että kun asia sinulle on henkiläkohtaisesti koettu, voi olla vielä vaikeampaa katsella sivusta.

koska ongelma on vaivannut pitempään, voisi olla syytä ihan perinpohjin keskustella, mitä odotatte seksielämältänne yms.



Olen ennenkin täällä suositellut Kataja ry:n kursseja. Esimerkiksi Sylikkäin-kurssi

http://katajary.fi/pariskunnille/sylikkain



(myös facebookissa Katajalla on sivut)



Olen sitä mieltä, että on turha kärsiä sellaisesta asiasta, jota voi työstää ja jolle voi tehdä jotain. Jos tunnet jatkuvasti surua siitä, ettet tunne itseäsi tarpeeksi halutuksi, se syö suotta energiaasi. Usein ongelmat voidaan korjata!



terveisin KirkkoSisko