KirkkoSisko

ettet ole vielä tutustunut itseesikään. Suosittelen tässä vaiheessa takapakkia kaikesta sitoutumisesta talokauppojen yms suhteen. Kunnioita vaistoasi, jonka perusteella pidät parin kuukauden suhdetta liian lyhyenä tehdä loppuelämän isot investoinnit.



Kehottaisin sinua nyt ensin kasvattamaan itsetuntemustasi ja itsetuntoasi. Siihen voisit hyötyä terapiasta, koskapa kerroit, että sinulla on ahdistusoireistoa ja koska sinua on helppo johdatella. Nuo kertovat siitä, ettet tunnista omia rajojasi ja tarpeitasi vaan olet ikäänkuin toisen määriteltävissä. Ahdistus tulee juuri siitä, ettet voi olla aito ja oma itsesi.



Voisitko sanoa miehelle, että nyt tarvitset aikaa itseäsi varten. Myös lääkäriin voi ahdistuksen takia mennä. Joskus lääkityksen avulla kun saa oireet kuriin, on helpompi työstää itse asiaa.



Älä menetä itseäsi toisen taskuun.

Myös diakoniatoimistossa voi luottamuksellisesti käydä keskustelemassa. Varaa aika oman asuinalueesi diakoniatyöntekijälle, hän voi myös auttaa sinua etsimään terapeutin jos se näyttäytyy tarpeelliseksi. Kelakin korvaa terapiiota lääkärin lausunnon perusteella



Kaikkea hyvää matkalla omiin rajoihisi!

mutta mielestäni ulkonäöllä on aivan liian keskeinen osa kaikenikäisten elämässä.

Hyvin usein ihmiset luettelevat rimpsuna vain kaiken mikä on pielessä. Minkä ihmeen mittarin mukaan? Kuka on päättänyt puolestamme, mikä on kaunista? Itse ajattelen, että jokaisen luonnollinen olemus riittää sellaisenaan.



Joskus mietin, miten sokea ihminen kuvailisi tuttunsa ulkonäköä. Miten eri asioita ehkä korostaisi kosketuksen ja tuntuman perusteella.

tehkää kaikki leivät itse, leipä on yllättävän kallista, mutta sämpyläjauhot halpoja, tai vehnäjauho+kaurahiutaleseos.



Aamupaloiksi puurot, todella paljon halvempaa kuin jogurtti, murot, leivät.



Laatikko- ja keittoruokia annosruokien sijaan. Ei mitään eineksiä ja puolivalmisteita



Välipaloiksi kiisseliä tai vispipuuroa omatekemien sämpylöiden kera. Pakastimen pohjalta viimeiset marjat: mutta pakastemarjatkaan ei ole arvokkaita.

sellainen jossa lehdet on niinkuin tilliä ja kukat hernettä pienemmät keltaiset pallot.

Pietaryrttiä? http://www.luonnossa.net/Marjat_ja_hyotykasvit/Pietaryrtti/Pietaryrtti_…

joten tämä on vähän siinä mielessä ontuva vastaus, mutta juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan ei ole merkitystä terapian onnistumiselle, minkä teoreettisen viitekehyksen tai terapiamallin mukaan hoidetaan. Hoitovastetta tuli kaikilla eri muodoilla.



Oleellista ja merkittävää näyttää olevan suhde.

Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen ja hyväksytyksi tuleminen, sekä uusien näköalojen ja mahdollsesti ratkaisumallien löytyminen umpikujan keskelle.



Miksi sitten psykologista teoriaa edes tarvitaan? Muun muassa siksi, ettei terapeutti astuisi itse sudenkuoppaan. Esimerkiksi, että on tietoinen mielen prosesseista, transferenssista jne ettei ryhdy "lääkitsemään" omia haavojaan vaan kykenee pitämään painopisteen potilaassa.



Psykologiset teoriat auttavat ymmärtämään miten ihmisen mieli ja psyyke rakentuvat, miten ne murretaan mutta miten ne toisaalta myös eheytyvät.



Itse uskon voimakkaasti dialogiin paranemisprosessissa. Siinä terapeutti (tai ystävä, ylimalkaan keskustelukumppani) asettuu ei diagnosoimaan eikä keskittymään valmiisiin malleihin vaan todella kuuntelemaan ja sitten liittymään kerrottuun tarinaan avaavilla ja merkityksellisillä kysymyksillä. Uskon kysymysten parantavaan voimaan. Eniten uskon kuitenkin, työnikin puolesta siihen, että meillä ON kyky myötätuntoon, auttamiseen ja puolella olemiseen. Usein siihen tarvitaan ammattilaista siksi, että ns vertainen ei pysty irrottautumaan kuuntelemiseen vaan on "kiinni" itsessään ja omissa kysymyksissaään