KirkkoSisko

Luottamus on elämän perusteemoja. Jotain sinun luottamushistoriassasi on täytynyt mennä rikki, jos ylimalkaan et luota juuri kehenkään. Ihmisen luontaisiin sosiaalisiin tarpeisiin kuuluu luottamus.

Luottamus on myös aina riski. Et voikaan olla satavarma, kannattaako johonkuhun luottaa. Luottamus voidaan aina valitettavasti pettää ja rikkoa. Siitä huolimatta se, ettei luota kehenkään, rikkoo ihmistä vielä enemmän.

Kysele itseltäsi mitä on tapahtunut. Tunnista se missä luottamustasi on rikottu. Ja sitten, anna anteeksi.  - Miltä tämä sinusta kuulostaa?

Hei.

Eroaminen on tuskallista; siihen liittyy paljon vaikeita tunteita. Facebook yms. yhteiset ympyrät tuovat asiaan lisäprobleemoja.

Ehkä kuulostaa kliseeltä mutta kuitenkin tämä on totta:

On pystyttävä hyväksymään tosiasiat ja päästämään irti.

Riippuvuutta on helppo ruokkia juurikin esim, seuraamalla exän elämää. Sillä et kuitenkaan tee surutyötä ja irrottautumistyötä vaan voimistat takertumista menneeseen.
On vain hyväksyttävä, että liittoutuminen exään on nyt ohi ja keskityttävä oman elämän tärkeimpiin asioihin.

Monin paikoin perheasiain neuvottelukeskukset järjestävät eroryhmiä.
 niistä saa vertaistukea, potkua omaan elämään ja tukea eroprosessiin. Suosittelen.

Sinun kannattaisi miettiä, millaisia odotuksia laitat ylipäänsä parisuhteelle. Yksikään ihminen ei voi täyttää kaikkia toiveita. Kenenkään ei edes kuulu olla ikäänkuin toisen 'jatke' jolla täydentää hänen tarpeitaan. Joka ainoalla ihmisellä on ominaisuuksia, jotka jotenkin ovat hankalia parisuhteessa.

Mielestäni tärkeimmät seikat ovat jotenkin yhteisissä sopimuksissa, yhteisessä tavassa jakaa elämä. Sitoudutteko samoihin arvoihin, vaikkakin erillisinä ihmisinä?

Parisuhteen lyhyt kuvio voidaan sanottaa Minä / Sinä = Me. Se ei ole siis minä+me, kuten usein ihminen harhautuu ajattelemaan. Että tuo toinen täydentää meidät meiksi ja minuksi. Vaan toisen sinuus on yhtä tärkeää.  Erillisyydestä on esim tässä hyvä artikkelihttp://www.suhdesoppa.fi/parisuhde/vain-yksin-voit-olla-yhdessa/    (googlasin nopeasti joten voi olla, että muitakin hyviä näkökumia löytyy)

Hyviä pohdintoja ja kasvamista toivotellen

Suosittelen, että kerrot viestillä vain, että haluat jutella ja ehdotat aikaa (esim illalla klo XX) ja kerrot, että sinun on vaikea puhua ja pyydät miestä kannustamaan sinua keskustelemaan.

Avoin puhe on välttämätön vaikka se olisikin vaikeaa.

Toivon keskustelunne sujuvan ja olevan antoisa

Olen ylpeä tästä ja Irja-piispastamme. Ymmärrän kuitenkin, että joillekin asia on hämmentävä. Joka tapauksessa paluuta seksuaaliseen epätasa-arvoisuuteen ei enää ole.