KirkkoSisko

Sairaus sinänsä ei olekaan huostaanoton peruste, vaan se, miten lapsen tarpeisiin vastataan ja miten lapset voivat. Jos perheessä on terve ja huolehtimiskykyinen toinen aikuinen, ei tietenkään huostaanotolle ole mitään tarvetta.

Kuulostaa siltä, ettet ole hyväksynyt lapsesi diagnoosia/oireistoa. Se onkin vaikea prosessi. Kuitenkin ihminen voi vapautua vasta kun hyväksyy tosiasiat. Ja niiden pohjalta sitten luotsaa elämäänsä parhaansa mukaan: ei toisten ihmisten tosiasioiden ja todellisuuden pohjalta vaan juuri omansa.

Jos sinulla on erityislapsi, sinun täytyy prosessoida ettet vertaa häntä terveeseen. Mutta että myöskään et näe hänessä vain oireita, vaan myös hänessä olevan terveen ja ihanan osan. Hakeudu vastaavanlaisen lapsen vanhempien vertaistuen piiriin, kannustaisin.

Nauttikaa tästä päivästä siitä mitä voitte. Vaikka sitten yhdestä mansikasta tai perhosesta kukassa. Tuokioon tarttuen.

Hei

En ota kantaa tapaukseesi, koska siihen minulla ei ole mitään valtuuksia.
Mutta yleisellä tasolla: joskus voi olla, ettei vanhempi tajua miten paljon perheen tilanne kuten esimerkiksi sairaus on vaikuttanut lapsiin. Perhe on tavallaan suljettu yhteisö jossa aletaan pitää normaalina asiaa, joka ei ole normaali, kuten esimerkiksi väkivaltaan lapsi saattaa suhtautua kuten päivänselvään arkiseen asiaan. Silloin lapsen rajoja on jo rankalla tavalla rikottu. Myös sairauden vaikutus lapsiin voi olla aivan toista kuin sairastunut itse kokee.

Toivon sinulle kykyä puida asiaa viranomaisten kanssa niin, että nimenomaan ymmärrät mitä lasten etu tässä tilanteessa on ja voit toimia  'myötäsukaan' sen puolesta, että lasten paras toteutuu. Huostaanotto on aina suuri kriisi vanhemmille, mutta vielä isompi kriisi lapsille,vaikka sillä lapsi pelastettaisikiin. Keskity kuuntelemaan ja tukemaan lapsiasi ja hae itsellesi myös purkupaikka.

Itse olen koko ikäni halunnut edes kerran käydä Porin Jazzissa ja Kaustisilla mutta koskaan se ei ole onnistunut erinäisistä syistä. Ehkä joskus..

Yksittäisestä riidasta ei kannata vetää johtopäätöstä että suhde on pielessä. Kuvaamasi kaltainen tilanne on nimenomaan viestintätaitojen opettelusta kiinni. Joka ainoassa suhteessa tulee olemaan yhteentörmäyksiä esimerkiksi juuri sen suhteen, kuten tässäkin tilanteessa, miten nopeasti toimiin tartutaan. Tuo on arkipäivän haastetta jossa kannattaa opetella miten asioista puhutaan.