KirkkoSisko

Hei.

Kuten kirjoitit, oma suhteesi omaan itseesi tarvitsisi nyt tervehtymistä. Vertailet itseäsi kumppanisi exään ja koet häviäväsi. Kannustaisin sinua puhumaan asioista esimerkiksi terapiassa. Mutta voisit myös vielä käydä selventävän keskustelun miehesi kanssa siitä, millaiseksi hän kokee suhteenne ja kertoa, että tunnet epavarmuutta. Jokin syyhän miehellä on ollut exästään erota ja valita sinut. Anna hänelle tilaisuus kertoa syyttelemättä ja vetoamatta, miksi sinä olet hänen valintansa ja miksi hän haluaa elää juuri sinun kanssasi. Ei samanlaisuus ole mikään tae liiton onnistumisesta.  Toivotan elvyttäviä keskusteluja ja opettelemista luottamaan sinulle annettuun sitoutumiseen,

Lukemani herätti minussa surua.
Jotenkin aavistan, että usko siihen, ettet tule hyväksytyksi sellaisena kuin olet, juontaa juurensa syvälle. En tunne sinua, mutta silti uskaltaisin suositella esimerkiksi terapiaan hakeutumista, jossa voisit käydä läpi hyväksynnän vaille jäämistä ja oppia rakastamaan itseäsi.  Aikuisen ihmisen pitää ensin luoda hyväksyvä suhde itseensä, ennen kuin ihmissuhteista voi muodostua todellisesti toimivia. Jos peittää itseään, samalla pakoilee sitä läheisyyttä jota juuri kipeimmin tarvitsisi.

Toivon sinulle korjaavia kokemuksia ja itseluottamuksen rakentumista

Itse olen aika lailla sillä kannalla, että suhteen terveyttä kuvastaa puhumiseen kykeneminen. En näe mitään tavoiteltavaa siinä, ettet kysy asiasta mieheltäsi, esimerkiksi että tunteeko hän olevansa jo henkisesti irti exästään. Samalla voitte käydä läpi, millaisia sopimuksia yhteydenpitoon entisten rakkauksien kanssa teidän on hyvä pohtia.
Toisen osapuolen sivuhistorian tutkiminen ei mielestäni ole hedelmällistä. En käsitä, mitä siitä hyötyy. Vaan vain ja ainoastaan suora puhe. 

Heippa.

Minäpä täällä ainakin olen :)  Asun eri paikkakunnalla kuin teen työtä ja osallistun ajoittain asuinseurakuntani tapahtumiin, esimerkiksi konsertteihin. Työseurakuntani tapahtumiin en kovin usein osallistu vapaa-ajalla, mutta joskus kuitenkin. Ei missään tapauksessa kukaan ole loukkaantunut siitä, ettei minua näy. Vapaapäiviä ja loma-aikoja tulee kunnioittaa, etenkin, kun ns työaikaa ei työpäivinä ole.

Hei

Otat esille tärkeän asian.  Tunteiden ilmaisu on taitolaji. Yhtäältä pitää kyetä kertomaan myös vaikeista tunteistaan ja ilmaisemaan, mikä kiukuttaa, toisaalta ottaa huomioon toinen; aikuisuuteen ei kuulu hallitsematon ja kontrolloimaton vihan ilmaisu.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää minäviestittelyä ja sitä, ettei toisen tarvitse pelätä. Kuten esimerkiksi: Minua suututtaa, että emme ehtineetkään tänään elokuviin kun et tullut ajoissa  - on asiallista tunneilmaisua kun taas pidäkkeetön huutaminen: senkin itsekäs sika, pilasit iltani - on lapsen reaktio eikä vie asioita eteenpäin. Parisuhteessa ja perheessä pitää voida luottaa toisen käytökseen niin, ettei mielivaltaisia kohtauksia tule. Niitä voi opetella hallitsemaan,

Mielestäni tässä artikkelisarjassa on paljon hyvää pohdittavaa tunteiden ilmaisusta laajemminkin
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/tunteet/tunteiden_aakkoset/viha