KirkkoSisko

Heippa, numero 9. Toki voin rukoilla ja sen teenkin, mutta sen lisäksi kysyisin, miksi yhteys on katkennut. Mitä on tapahtunut? Onko tullut jotain henkilö- ja ihmissuhdetason kahnausta? Vai oletko kenties vaikkapa muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kynnys osallistua toimintaan on liian korkea?

Seurakuntayhteyttä voi kokea myös somessa.
Kirkolla on oma fb sivu. https://www.facebook.com/kirkkosuomessa, lisäksi monilla seurakunnilla on omat sivut.
Kirkko toimii myös twitterissä, ei kaikki seurakunnat mutta usea. Lisäksi jos tykkää blogeista voi lukea vaikkapa Lilyssä Oisko tulta -blogia.

Näiden lisäksi toivotan sinulle rohkeutta osallistua semmoiseen tilaisuuteen joka sinulle tuntuu kiinnostavalta. Sen ei tarvitse olla oma seurakunta, myös muiden srk toimintaan voi osallistua. Esimerkiks erilaisia teemamessuja  (Metallimessu, Popmessu, Dancemessu) toteutetaankin laajemmin yhteistyönä.

Kahdeksikolle

Voi miten surullista luettavaa. MInulle tulee mieleen, että häpeä johtuu siitä, että et ole saanut sitä arvostusta ja hyväksyntää mikä sinulle kuuluu. 
Jos huonommuudentunteesi on noin voimakasta, uskoisin, että hyötyisit hyväksyvästä keskustelumahdollisuudesta. Jossa saisit käydä läpi tunteitasi ja tarpeitasi mutta myös oppisit huomaamaan, millä tavalla juuri sinä olet upea ja riittävän hyvä ihminen ja olemaan vertaamatta itseäsi 'menestyneisiin'.
Veikkaan, että olet hyväntahtoinen etkä alista muita. Jos ne ovat hyviä piirteitäsi, vaihtaisitko ne esim koppavuuteen? Tuskin.

Löydä oma kauneutesi ja rohkeutesi.

Keskusteluapua voit hakea tietenkin terapiasta, mutta myös kirkon diakoniatyöntekijöitten, oppilaitospappien, työpaikkapappien jne kanssa voi käydä luottamuksellisia, voimaannuttavia keskusteluja varaamalla ajan.

Toivon sinulle voimaa ja varjelusta matkallesi kohti itsesi hyväksyntää.

Viitoselle.

Kiva kommentti, kiitos.
Nyt olisi kyllä niin herkullista pyytää sua keksimään mulle uusi nikki :) Millaista ehdottaisit?

Numerolle 3.

Totta kai kannan murheesi rukouksessa eteenpäin.
Sen lisäksi toivon, että arvostat itseäsi niin paljon, että ryhdyt toimiin hakeaksesi apua alkoholismiin. Riippuvuussairaus  estää ihmistä olemasta vapaa, oma itsensä, se, joksi sinut on tarkoitettu.  Hoitoon hakeutuminen vaatii isoa myöntämistä, että tissuttelu on livennyt käsistä ja että tarvitsee apua. Ehkä myönsit sen juuri ja ehkä paranemisesi alkoi tästä? Toivon kaikkea hyvää matkallesi toipumiseen.

Numerolle 2

Uskon, että usko on suuri, järkeäni ja ymmärrystäni suurempi salaisuus. Kirkon uskontunnustuksessa sanoitetaan tämä osuus tavalla, johon haluan liittyä. Uskon, että Jeesuksessa toteutui jotain sellaista johon ihminen ei itse kykene. Armahdusta, nähdyksi tulemista, puolustetuksi tulemista.

Mitä itse ajattlet kysymästäsi asiasta?