Kikke89

Naenne: Olen ymmärtänyt että monet vaihtaa kortsuun ennen yrittämisen alkamista lähinnä sen takia, että ovis on helpompi bongata säännöllisessä kierrossa, kun pillereitten lopetuksen jälkeen kiertohan saattaa olla hyvinkin epäsäännöllinen. Ja pillereitten ideahan on estää ovulaatio, joten voi olla että joillakin se ovis ei heti ekassa kierrossa tule. Mutta muutenhan sillä ei ole väliä jättääkö pillerit missä vaiheessa pois, ja kuten Syssy sanoikin niin joillakin on tärpännyt heti ekastakin kierrosta :) Ja toivottavasti teillä tärppäisi heti, niin ties vaikka pääsisitte häitten aikaan kertomaan läheisille muistakin iloisista uutisista ;) Kunhan muistaa olla ottamatta turhaa stressiä yrittämisestä, sillä on ihan tavallista että menee puolikin vuotta ennen kuin tärppää. Ja joillain taas tärppää aina ekalla yrityksellä, sitä kun ei voi etukäteen tietää :D

mila_ Päivittelehän tännekin miten teillä asiat etenee ;) Pidetään peukkuja! Ja ei kannata ressata töitten vaihtamisesta, kyllähän työnantajien on pakko ymmärtää että äippälomalle jääminen on aina mahdollista :) Sitä paitsi vaikka heti tärppäisi, niin voi mennä useita kuukausia ennen kuin raskaus alkaa näkymään, ja muistaakseni työnantajalle ei tarvitse ilmoittaa kuin 2kk ennen äitiysloman alkamista? Voi olla että muistelen väärinkin. Mutta uskon että asia mietityttää, jos on pitkä koeaikakin.

Syssy: päivittele sinä myös sitten tammikuussa millä fiiliksillä ja tuntemuksilla mennään ;) Vaikka tämä onkin kuumeiluketju niin olisi kiva että saadaan tästä myös yritysketju sitämukaa kun muutkin alkavat yrittää. Jos siis muille sopii :)

Jee, hienoa saada uusia mukaan porukkaan!

Syssy: teillähän on alkamassa toooooodella jännät ajat! Tsemppiä kovasti yritykseen!

Toive-Anki: Tosi kiva että pidät blogia ja kiitos kun kävit linkkaamassa, tykkään aina odotusblogeja lukea ja toivottavasti blogisi muuttuukin haaveilublogista odotusblogiksi mahdollisimman nopeaan huhtikuun jälkeen :) Ja tosi ihanasti jo tästä haaveilustakin kirjoitat :)

mila_  Älääähän nyt, ei se kolmenkympin ylittäminen aina tarkoita sitä että raskautumisessa menisi pitkään, onnea hurjasti yritykseen!

Naenne: ihanaa, sinullakin on siis monia kivoja juttuja mitä odottaa :) jos millään malttaa, niin kannattaa miettiä että jättäiskö yrittämisen häitten jälkeen, koska jos vaikka onni käy ja heti tärppää, niin omissa häissä olisi kurjaa olla huonovointisena :D Ja voi sitä kyselyjen määrää jos juhlaskumpan sijaan joisikin pommacia ;) Pakko mainita, että vaikka meillä jo yksi lapsi onkin, niin vähän samat fiilikset on mulla nyt kuin mitä sulla oli ennen kun päätitte että yritys alkaa häitten tienoilla. Nimittäin tämä ensimmäinen vauvavuosi oli miehelle sen verran rankka, että hän jossain vaiheessa sanoi ettei ole varma haluaako toista lasta ollenkaan. Nyt sentään ollaan alustavasti sovittu että alkukesästä alkaa yritys, mutta saa nähdä tuleeko mies toisiin ajatuksiin (eli miten rankkaa tämä seuraava puolivuotinen tytön kanssa on). Toivottavasti kaikki sujuu ja pääsee tämäkin mamma taas yrittämään!

Tervetuloa mukaan omanelämänsäsankari!

Sinulla on ilmeisesti samanlaiset suunnitelman kuin ilopitkästäitkusta ja minulla oli esikoisen kanssa, eli opintojen (ja lyhyen työttömyyden) jälkeen mahdollisimman nopeasti äitiyslomalle :) Luulen, että lapsia kannattaa hankkia silloin kuin niitä haluaa ja kun on sellainen tilanne elämässä että lapselle "on tilaa". Sanotaan, ettei sitä ikinä ole täysin valmis lapsen tuloon, joten uskaltaako sitä sitten alkaa odottelemaan :D Mitä mieltä muut olette? Itse olin valmistunut ammattiin puolisen vuotta ennen vauvaa ja pari kuukautta työttömänä ennenkuin äitiysloma alkoi. Miehellä on onneksi vakituinen työ, mutta voisi meidän tauloudellinen tilanne olla parempikin.

Miehesi on siinä mielessä oikeassa, että vauva-arki on todella rankkaa ja siinä on jaksaminen koetuksella vaikka olisikin "helppo" vauva. Mutta kyllähän hän olisi sitä jakamassa ja tukemassa, joten eihän tuo niinkään SINUN projektisi olisi, vaan teidän yhteinen.

Ilopitkästäitkusta: Eikös teillä ollut häät tulossa, jospa saisit sen suunnitteluun käytettyä aikaa, niin kuumeilu jäisi taka-alalle? Kannattaa nyt keksiä jotan sijaistekemistä (no pun intended ;) ) koska voin melkein luvata että sitten kun annatte lapselle luvan tulla, niin kuumeilusta tulee vaan kahta kauheampaa, vaikka kuinka yrittäisi mennä "tulee jos on tullakseen" -meinigillä. Nämä palstat on täynnä naisia joilla on yritys päällä, ja jotka seuraa jokaista pientä muutosta olotilassaan ja tulkitsee sen raskausoireeksi :D Itsekin taisin marssia (=ostin netistä) heti ekan yrityskierron jälkeen ostamaan ovulaatiotestejä kun en malttanut vain odotella tekemättä mitään (muuta kuin sitä itseään). Jos millään malttaa, niin kannattaakin ekat 2-3 yrityskiertoa vatsa seurailla että mitkä oireet ovat normaaleja silloin kun EI ole raskaana, ja jos sitten heti tärppääkin niin sehän on vain vielä iloisempi yllätys :) Ja tietenkin jos haluaa että heti on oikea mahdollisuus tärpätä, niin kannattaa hormonaalinen ehkäisy vaihtaa kortsuihin hyvissä ajoin, niin kierto on ehtinyt normalisoitua ennen yrityksen alkamista.

Niin, ja meillä tärppäsin neljänneltä yrityskerralta :) Ihmettelen että tärppäsi edes silloin, olin nimittäin niin stressipallo koko tuon ajan eikä päähän mahtunut muu kuin yritys ja pelko siitä ettei onnistu. Nyt tämä huvittaa mutta sillon todellakaan ei :D Mutta on se raskaana oleminen vaan jotain niin ihmeellistä! Vaikkakaan en itse uskonut, että mahassani oli vauva, kuin aika tarkkaan siinä vaiheessa kun sain tytön syliini :´)

Heippa ilopitkästä itkusta :)

Musta tuntuu että miehet suhtautuu aina vähän maltimmisemmin lasten hankintaan. Mutta kyllä ne saa samalle aaltopituudelle viimeistään sitten kun saavat uunituoreen käärön syliinsä :D

Sen verran pitää kommentoida noihin sun pelkoihin liittyen, että kestää pitkään että saa olla peloton, jos milloinkaan. Eka stressaa sitä onnistuuko raskautuminen, sitten pelkää keskenmenoa, kohtukuolemaa (jotkut pelkäävät synnytystä) ja syntymän jälkeen piiiitkään kätkytkuolemaa. Itse rupesin uskomaan että ehkä tämä muksu pysyy hengissä vasta kun hän oli jonkun 6+kk :D Mutta tuontyyppiset pelot on luonnollisia, tai ainakin yleisiä, koska surullinen faktahan on se ettei kaikki tarinat pääty hyvin. Siksi onkin mukavaa fiilistellä nyt kun ei ole vielä minkäänlaisia paineita tai pikkuriikkiseen olemassaolevaan elämään liittyviä pelkoja, kun saa vain odotella kaikkea tuota jännittävää :) Vaikka se vaikeaa onkin. Mutta ajattele, 7kk päästä pääsette aloittamaan yrityksen ja on melko todennäköistä että vuoden päästä olet raskaana :) Parhaimillaan tunnet jo ensimmäisiä potkuja, ja jos et niin pitkällä ole niin saatat olla pää vessanpöntössä huonon olosi kanssa :´D Joo-o, mullakin meinaa innostus välillä päästä vähän käsistä.

Minäkin toivon tänne vähän vilkkaampaa keskustelua, jos te aikaisempienkin tekstien kirjoittajat vielä huomaatte nämä nostoyritykset niin yritetään pitää tätä pinnalla ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti :)

Heippa! Vieläkö tätä ketjua seurataan? Yksi kuumeilija liittyisi vielä joukkoonne :)

Olen 27 vuotias 1v tytön äiti. Kovasti kuumottaisi jo seuraavaa alkaa "tekemään" mutta ollaan yhdessä miehen kanssa päätetty että katsellaan vielä ensi kevääseen saisinko ensi lukuvuodeksi töitä. Olen siis opettaja ja meilläpäin töitä todella heikosti, joten on hyvinkin mahdollista että päästään toteuttamaan tuota vaihtoehto Btä  (mulle se olisi ehkä vaihtoehto A, mutta sitä ei tarvitse miehelle kertoa :D ) Silloin tyttö olisi 1,5v ja lapsille voisi tulla sopiva ikäerokin.

Vauvakuume nostaa välillä todella voimakkaasti päätään, mutta välillä sitä taas hillitsee se, kun näkee miten vauva tämä meidän esikoinenkin vielä on yöheräämisineen, vaipanvaihtoineen ja itkupotkuraivareineen. Ja varsinkin nämä viimeiset 5 yötä jotka ollaan valvottu flunssan takia :´D Muuten sitten olen yrittänyt ajatella, että äkkiä tuo puoli vuotta menee.

Muistan kyllä hyvin tuon raastavan kuumeen, jota podin minäkin ennen kuin esikoinen sai alkunsa. Se melkein paheni siinä vaiheessa kun alettiin yrittämään, kun heti iski ajatukset siitä, että mitä jos tämä ei meiltä onnistukaan. Joten siinä mielessä tämä "yrittämisen odottaminen" ja toivon mukaan myös yrittäminen on leppoisampaa aikaa.

Mielelläni kuulisin teiltä millaisia keinoja olette keksineet hillitä vauvakuumetta, vai meneekö se enemmän vain sen ruokkimiseen? :D