Keijo-Petteri
Seuratut keskustelut
Kommentit
On useitakin: Katri (kulmunit, lääh puuh) Kulmuni ja Sara Sieppi silloin, kun sen paino lisääntyi 10 kiloa ja suurin osa meni rintoihin ja loput takamukseen! Pasha, se suomalaisvenäläinen kaunotar, joka on hyvin rintava eli hänellä on hyvin suuret rinnat. Toki vähän nuori neitonen on hän vielä. Ja lopuksi se Suomen Sabriinaksi nimetty rintava perheenäiti, joka laulaa ja jolla on pyöreä takamus. Siis en vielä tunne ketään noista (olen katsellut vain kuvia ja videoita internetistä), mutta olisi tarkoitus saada ne kaikki jollakin tapaa mökille saunomaan ja mölkkyä pelaamaan.
Ja vielä jatkuu
”Keijo-Petteri, voitko katsoa, ettei ketään tule liian lähelle, kun riisun paitani ja sitä hetken kuivattelen täällä pensaikossa piilossa?” voihkaisee hän minulle.
”No tottakai voin, mutta kutsu vain rohkeasti minua, jos tarvitset apua,” vastaan ritarillisesti.
”Nyt saat kyllä pysyä siellä vahdissa vain, kun minua nolottaa muutenkin ihan tarpeeksi,” komentaa hän pensaikosta hyvin maastoutuneena.
Pienen hetken kuluttua mieshenkilö lähestyy koiransa kanssa, se onkin naapurissa asuva Jorma-setä.
”Terve Keijo-Petteri, onkos sinulla joku seuralainen, kun pitelet kahta jäätelöä kädessäsi?" kysyy hän minulta.
”No siis ei kai, kun vain teki mieleni jäätelöä niin kovasti,” vastaan takellellen.
Jorman koira suuntaa pitkän hihnan päässä kohti pusikkoa, jossa Marja-Annikki on hyvin piiloutuneena. Olen kuulevinani feminiinistä ähinää ja sen jälkeen pienen voihkaisun sieltä suunnasta. Alf-niminen kultainen noutaja palaa pusikosta jotain vaaleaa ja hyvin suurta suussaan.
”Mitäs sinulla on nyt suussani? Nämähän näyttävät rintaliiveiltä, en tiennytkään että näin suuria on olemassa! Vaimolleni nämä ovat kyllä aivan liian isot, mutta sinä Alf tunnut pitävän niistä, niin vienpä ne mukanani kotiin,” tokaisee Jorma-naapuri.
Mietin hetken, pitäisikö pyytää niitä takaisin häneltä, mutta kun katson, miten Alf niitä pureskelee suussaan, niin päätän pitää suuni kiinni.
”Hyvää kesän jatkoa sinulle, Keijo-Petteri,” sanoo Jorma vielä ja jatkaa matkaa.
”Kuin myös,” huikkaisen perään.
”Keijo-Petteri, joko se karvainen peto meni pois?” voihkaisee Marja-Annikki pusikosta.
”Joo, kyllä meni, nyt tässä ei ole ketään näköpiirissä,” vastaan.
”Se nappasi rintaliivini, kun olin riisunut ne kuivatellakseni niitä. Minulle tuli kova pissahätä ja kun olin kyykkimässä pusikossa, tuli koira haistelemaan minua ja huitaisin kädelläni, niin se vei ne sitten. Nyt olen todella nolostunut rintava neito ilman rintsikoita täällä pusikossa vain märässä t-paidassa!” huokaisee hän vaivautuneesti.
”Jos tuon sinulle bikinien yläosasi, joka varmaankin on tässä penkillä olevassa repussasi,” vastaan reippaasti.
”Olisitko niin kiltti, Keijo-Petteri,” sanoo hän nöyrästi.
Ja sitten alan penkomaan kauniin ja hyvin suurikokoiset riippurinnat omaavan Marja-Annikin reppua!
Lisää jatkoa tarinalle
Keskustelen jäätelökioskilla vielä hetken rintavan isosiskoni kanssa.
”Rakas Liisa-Birgitta, voisit pitää tissivakoa vähän enemmän esillä, kun sinulla kerran on mitä esitellä. Varmasti tekisit kesän myyntiennätyksen noilla feminiinisillä avuillasi, ihana isotissisiskoni,” naurahdan leikkisästi.
”Tosi hauskaa taas, senkin häpykarva. Menepäs nyt siitä, uusi luokanvalvojasi odottaa jo tuolla,” vastaa hän minulle.
”Huomasitkos muuten, että tuolla Marja-Annikilla on vielä isommat rinnat kuin sinulla tai äidilläkään on,” tokaisen siskolleni.
”Taisi rannalla olla hyvät näkymät vai?” naurahtaa siskoni.
”No siis, en sillä tavalla katsellut enkä varsinkaan painanut päätäni niihin massiivisiin hyvin riippuviin ja tissihikeä tihkuviin megameijereihin!” huokaisen haikeasti.
”No nyt olet taas uppoutunut outoihin unelmiisi, kun puhut niin sekavia,” sanoo siskoni päätään pudistaen.
”Mutta tulisikohan tuo Marja-Annikki meille saunomaan, jos kauniisti kysyisi. Voisit saunoa yhdessä hänen kanssaan ja ehkäpä painautua toisianne vasten hyväillen naisellisia avujanne eli siis hyvin suuria rintojanne ja voimaantuisitte siinä samalla. Ja sitten kertoisit tietenkin kaiken minulle kauniista tyttörakkaushetkestänne!” selitän siskolleni innoissani.
”Häivy jo siitä telttaa pystyttämästä!” tokaisee hän närkästyneenä .
Laitan repun, jossa on uimakamppeeni shortsieni eteen roikottaen sitä ja vesimukit kädessäni suuntaan penkille Marja-Annikin viereen istumaan. Yllättäen kuitenkin kompastun vahingossa viime metreillä ja vedet lentävät komeassa kaaressa Marja-Annikin vaaleansinisen t-paidan päälle juuri sopivasti rinnuksille. Tai ehkä hän on eri mieltä asiasta!
”Iiik, nyt paitani on ihan märkä. Ja ajattelin jo, ettei mitään nolompaa voi enää sattua!” kirkaisee hän märässä t-paidassaan.
”Anteeksi kauheasti, mutta onneksi jäätelöt säilyivät koskemattomina,” vastaan hänelle.
”En kyllä halua märässä t-paidassa olla muiden töllisteltävänä! Otatko Keijo-Petteri nämä jäätelöt kädestäni, niin menen tuohon viereiseen pusikkoon kuivattelemaan paitaani,” huokaa hän minulle vaivautuneena.
Otan vaniljapehmikset hänen käsistään ja luon vielä katseeni Marja-Annikin uhkeaan ja vetiseen rintamukseen, jossa rintaliivien rajat näkyvät kiihottavasti märän t-paidan alta. Puna poskillaan hän kääntyy ja syöksyy leveä lantio keinuen läheiseen pusikkoon.
Tarinamme jatkuu
Lähdemme rannalta, kun ensimmäiset uimakoululaiset saapuvat paikalle. Marja-Annikkikin on polkupyörällä liikkeellä.
”Asun parin kilometrin päässä, muutin tänne alkukesästä,” hän kertoo minulle.
”No mutta sehän on mielenkiintoista,” vastaan hänelle.
Sen lisäksi, että Marja-Annikki on hyvin rintava neito, riittää hänellä leveyttä lanteissakin, tuumaan katsellessani tämän valioyksilön muhkeaa takamusta tiukoissa kivipestyissä farkuissa. Mielelläni olisin tuon Helkama-merkkisen naistenpyörän satula, valtaavat riettaat ajatukset mieleni!
”Siskoni on muuten kesätöissä läheisellä jäätelökioskilla, joten voisimmeko pysähtyä siinä matkan varrella?” kysyn Marja-Annikilta.
”Voi, sehän sopii. Minusta olisi mukavaa tavata siskosi,” naurahtaa hän viehkeästi.
Siskoni on myös hyvin rintava neitokainen, mutta ainakaan vielä ne eivät riipu ihan navassa asti toisin kuin uhkealla Marja-Annikilla. Olen usein pyykkikorista napannut hänen pesuun menevät rintaliivinsä ja pikkuhousunsa ja sovittanut ne ylleni keikaroiden peilin edessä hokien:
”Kuka on kedon kaunein kukkanen, kuka on kedon kaunein kukkanen? Sinä olet, Keijo-Petteri!”
Mutta viime viikolla jäin kiinni itse teosta ja siskoni kutsui minua perverssiksi napanöyhdäksi, niin täytyi lopettaa. No niin, nyt saavummekin jäätelökioskille.
”Hei Liisa-Birgitta, rakas isosiskoseni, tulin ostamaan jäätelöä ja rannalta löysin sinulle myös toisen asiakkaan!” huudahdan iloisesti siskolleni.
”Hauska tavata, olen Marja-Annikki ja aloitan työt opettajana lukiossa ensi syksynä 2b -luokan luokanvalvojana,” kertoo hän siskolleni.
”No mutta sehän on mukavaa, olet siis veljeni luokan uusi opettaja,” vastaa hän innokkaasti.
Samassa naamani valahtaa punaiseksi. Tämä todella suuret maitorauhaset omaava neito onkin uusi luokanvalvojani lukiossa. Ja vain vähän aikaa sitten pääni oli painautuneena hänen uhkeaan ja hikiseen poveensa, voi miten noloa! Edellinen luokanvalvojahan katosi mystisesti hylättyyn kaivokseen, kun hän lähti karanneen koiransa perään. Koira tuli takaisin, mutta sen isäntää ei ole löytynyt.
”Keijo-Petteri, saitko auringonpistoksen, kun valahdit punaiseksi kuin tomaatti?” kysyy Marja-Annikki minulta.
”Ei kun kuulin ensimmäistä kertaa, että olet uusi luokanvalvojani lukiossa,” vastaan vaivautuneena.
Nyt on Marja-Annikin naaman vuoro valahtaa punaiseksi, hieman saman sävyiseksi kuin hänen turpeat nänninsä, joita siis ympäröivät ne teevadin kokoiset nännipihat.
”No nyt teidän molempien naamat ovat ihan punaiset. Haluatteko vettä juotavaksi jäätelöiden lisäksi?” kysyy siskoni huolestuneena.
”Kyllä kiitos, jos kaksi vesimukia vaniljapehmisten lisäksi,” tokaisee Marja-Annikki nolona.
Hän ottaa vaniljapehmikset ja minä vesimukit kantoon. Ennen kuin suuntaan läheiselle penkille istumaan Marja-Annikin kanssa, jään juttelemaan vielä hetkeksi siskolleni.
Olet siis Resident Evil Village -pelin Lady Dimitrescu!