Keijo-Petteri
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tarinamme jatkuu
Lähdemme rannalta, kun ensimmäiset uimakoululaiset saapuvat paikalle. Marja-Annikkikin on polkupyörällä liikkeellä.
”Asun parin kilometrin päässä, muutin tänne alkukesästä,” hän kertoo minulle.
”No mutta sehän on mielenkiintoista,” vastaan hänelle.
Sen lisäksi, että Marja-Annikki on hyvin rintava neito, riittää hänellä leveyttä lanteissakin, tuumaan katsellessani tämän valioyksilön muhkeaa takamusta tiukoissa kivipestyissä farkuissa. Mielelläni olisin tuon Helkama-merkkisen naistenpyörän satula, valtaavat riettaat ajatukset mieleni!
”Siskoni on muuten kesätöissä läheisellä jäätelökioskilla, joten voisimmeko pysähtyä siinä matkan varrella?” kysyn Marja-Annikilta.
”Voi, sehän sopii. Minusta olisi mukavaa tavata siskosi,” naurahtaa hän viehkeästi.
Siskoni on myös hyvin rintava neitokainen, mutta ainakaan vielä ne eivät riipu ihan navassa asti toisin kuin uhkealla Marja-Annikilla. Olen usein pyykkikorista napannut hänen pesuun menevät rintaliivinsä ja pikkuhousunsa ja sovittanut ne ylleni keikaroiden peilin edessä hokien:
”Kuka on kedon kaunein kukkanen, kuka on kedon kaunein kukkanen? Sinä olet, Keijo-Petteri!”
Mutta viime viikolla jäin kiinni itse teosta ja siskoni kutsui minua perverssiksi napanöyhdäksi, niin täytyi lopettaa. No niin, nyt saavummekin jäätelökioskille.
”Hei Liisa-Birgitta, rakas isosiskoseni, tulin ostamaan jäätelöä ja rannalta löysin sinulle myös toisen asiakkaan!” huudahdan iloisesti siskolleni.
”Hauska tavata, olen Marja-Annikki ja aloitan työt opettajana lukiossa ensi syksynä 2b -luokan luokanvalvojana,” kertoo hän siskolleni.
”No mutta sehän on mukavaa, olet siis veljeni luokan uusi opettaja,” vastaa hän innokkaasti.
Samassa naamani valahtaa punaiseksi. Tämä todella suuret maitorauhaset omaava neito onkin uusi luokanvalvojani lukiossa. Ja vain vähän aikaa sitten pääni oli painautuneena hänen uhkeaan ja hikiseen poveensa, voi miten noloa! Edellinen luokanvalvojahan katosi mystisesti hylättyyn kaivokseen, kun hän lähti karanneen koiransa perään. Koira tuli takaisin, mutta sen isäntää ei ole löytynyt.
”Keijo-Petteri, saitko auringonpistoksen, kun valahdit punaiseksi kuin tomaatti?” kysyy Marja-Annikki minulta.
”Ei kun kuulin ensimmäistä kertaa, että olet uusi luokanvalvojani lukiossa,” vastaan vaivautuneena.
Nyt on Marja-Annikin naaman vuoro valahtaa punaiseksi, hieman saman sävyiseksi kuin hänen turpeat nänninsä, joita siis ympäröivät ne teevadin kokoiset nännipihat.
”No nyt teidän molempien naamat ovat ihan punaiset. Haluatteko vettä juotavaksi jäätelöiden lisäksi?” kysyy siskoni huolestuneena.
”Kyllä kiitos, jos kaksi vesimukia vaniljapehmisten lisäksi,” tokaisee Marja-Annikki nolona.
Hän ottaa vaniljapehmikset ja minä vesimukit kantoon. Ennen kuin suuntaan läheiselle penkille istumaan Marja-Annikin kanssa, jään juttelemaan vielä hetkeksi siskolleni.
Vierailija kirjoitti:
Uimassa laiturilla? Vedessä olisi helpompaa.
Klo 05 -> kello viisi. Kaunokirjallisessa tekstissä ei käytetä lyhenteitä ja pienet luvut kirjoitetaan auki.
"Päätinkin lähteä uimaan polkupyörällä läheiselle rannalle" kuulostaa siltä, että aiot uida sillä polkupyörällä. Parempi olisi esim. "Päätinkin lähteä polkupyörällä läheiselle rannalle uimaan."
Älä vaihda aikamuotoa kesken tarinan. Preesens tai imperfekti, ei molempia sekaisin.
Dialogi on tönkköä ja epäluonnollista.
Juuri uimasta nousseen ihmisen tissit tuskin on kovin hikiset.
"pullataikina, mitä äitini eilen leipoi" -> pullataikina, jota äitini eilen leipoi
Tarkista pilkkujen paikat. Pilkut pääosin ok, mutta muutamia virheitä löytyy.
Kiitos rakentavasta kritiikistä. Tykkäsin kyllä vähän enemmän siitä palautteesta, missä kirjoittaja mainitsi, että hänellä isot riippurinnat. Mutta hyödyllistä tämäkin!
Total Recall - Unohda tai kuole
Arnold Schwarzenegger haluaa lomamatkalle Marsiin. Siellä hän tapaa naisen, jolla on kolme rintaa.
"Miksi sinulla on kolme rintaa?" kysyy Arnold.
"Jotta voisin ruokkia sinut paremmin," vastaa viehkeä neitokainen.
Yhdessä he palauttavat Mars-planeetalle ilmakehän, joka on ollut hukassa. He suutelevat toisiaan kallion reunalla upean taivaan alla loppumattomien Marsin kraatterien siintäessä horisontissa.
"Jos tämä on unta, niin älä herätä minua," tokaisee Arnold.
Taivaalla olevasta auringosta tulee kirkas valo, joka vähitellen muuttaa koko ruudun valkoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hauska ja ihana tarina. Kivaa että isoille riippareillekin löytyy ihailijoita, kun itsekin omistan sellaiset. :)
Kiitos positiivisesta palautteesta, kaunokainen! Pitänee keksiä lisää.
Lisää jatkoa tarinalle
Keskustelen jäätelökioskilla vielä hetken rintavan isosiskoni kanssa.
”Rakas Liisa-Birgitta, voisit pitää tissivakoa vähän enemmän esillä, kun sinulla kerran on mitä esitellä. Varmasti tekisit kesän myyntiennätyksen noilla feminiinisillä avuillasi, ihana isotissisiskoni,” naurahdan leikkisästi.
”Tosi hauskaa taas, senkin häpykarva. Menepäs nyt siitä, uusi luokanvalvojasi odottaa jo tuolla,” vastaa hän minulle.
”Huomasitkos muuten, että tuolla Marja-Annikilla on vielä isommat rinnat kuin sinulla tai äidilläkään on,” tokaisen siskolleni.
”Taisi rannalla olla hyvät näkymät vai?” naurahtaa siskoni.
”No siis, en sillä tavalla katsellut enkä varsinkaan painanut päätäni niihin massiivisiin hyvin riippuviin ja tissihikeä tihkuviin megameijereihin!” huokaisen haikeasti.
”No nyt olet taas uppoutunut outoihin unelmiisi, kun puhut niin sekavia,” sanoo siskoni päätään pudistaen.
”Mutta tulisikohan tuo Marja-Annikki meille saunomaan, jos kauniisti kysyisi. Voisit saunoa yhdessä hänen kanssaan ja ehkäpä painautua toisianne vasten hyväillen naisellisia avujanne eli siis hyvin suuria rintojanne ja voimaantuisitte siinä samalla. Ja sitten kertoisit tietenkin kaiken minulle kauniista tyttörakkaushetkestänne!” selitän siskolleni innoissani.
”Häivy jo siitä telttaa pystyttämästä!” tokaisee hän närkästyneenä .
Laitan repun, jossa on uimakamppeeni shortsieni eteen roikottaen sitä ja vesimukit kädessäni suuntaan penkille Marja-Annikin viereen istumaan. Yllättäen kuitenkin kompastun vahingossa viime metreillä ja vedet lentävät komeassa kaaressa Marja-Annikin vaaleansinisen t-paidan päälle juuri sopivasti rinnuksille. Tai ehkä hän on eri mieltä asiasta!
”Iiik, nyt paitani on ihan märkä. Ja ajattelin jo, ettei mitään nolompaa voi enää sattua!” kirkaisee hän märässä t-paidassaan.
”Anteeksi kauheasti, mutta onneksi jäätelöt säilyivät koskemattomina,” vastaan hänelle.
”En kyllä halua märässä t-paidassa olla muiden töllisteltävänä! Otatko Keijo-Petteri nämä jäätelöt kädestäni, niin menen tuohon viereiseen pusikkoon kuivattelemaan paitaani,” huokaa hän minulle vaivautuneena.
Otan vaniljapehmikset hänen käsistään ja luon vielä katseeni Marja-Annikin uhkeaan ja vetiseen rintamukseen, jossa rintaliivien rajat näkyvät kiihottavasti märän t-paidan alta. Puna poskillaan hän kääntyy ja syöksyy leveä lantio keinuen läheiseen pusikkoon.