Keijo-Petteri
Seuratut keskustelut
Kommentit
On kesäinen iltapäivä ja olen lenkkeilemässä kuntoradalla reippaasti kävellen. Minut ohittaa kevyesti hölkäten verryttelyasussa neitokainen n. 40-vuotias, jonka leveä lantio keinuu kauniin feminiinisesti tummissa verryttelyhousuissa. Katseeni liimautuu tähän uhkean leveään takamukseen, joka katoaa horisonttiin kuuman ilman väreillessä ilmassa. Mietin, pitäisikö kiristää tahtia, jotta saisin vielä nähdä vilauksen tästä lanteikkaasta takamusneidosta.
No kuinka ollakaan, ennen kuin ehdin enempää vaivata päätäni asialla, mutkan takaa paljastuu samainen neito ilmeisesti sitomassa lenkkikenkien nauhojaan uhkea takapuoli ylväästi pystyssä keskellä kuntorataa!
"Anteeksi, jos olen vähän tiellä! Minun kenkä hajosi ja siitä melkein pohja irtosi, sen takia tässä vähän pyllistelen,"tokaisee hän minulle.
"Ei se mitään, rikkinäisillä lenkkareilla ei ehkä kannata kauheasti juosta. Olisikohan viisainta olisi riisua ne ja jatkaa matkaa paljain jaloin, kun alusta on kuitenkin pehmeä," vastaan hänelle.
"Oi, kuulostaa hyvältä ajatukselta," tuumaa neito viehkeästi.
Samalla katseeni on jämähtänyt neitokaisen massiiviseen rintavarustukseen, joka verryttelytakin alla vaikuttaa riippuvan melkein navassa asti. Tässähän on täydellinen feminiininen valioyksilö, uhkean upeat riippurinnat kuin palkintolehmällä ja leveä takamus, joka lämmittää talven pakkasilla! Viehkeä uhkeuden jumalatar ojentaa minulle lenkkarinsa ja laitan ne reppuuni.
"Birgitta on muuten nimeni," kertoo hän minulle.
"Keijo-Petteri on mun nimi ja maistuisiko neidolle vissy?" kysyn samalla kun kaivan repustani Hartwallin alkuperäisen vissypullon.
"Voih, se olisi varmasti virvoittavaa," hihkaisee kaunokainen ja painaa pullon suun turpeiden huuliensa väliin.
"En kauheasti välitä juoksemisesta, kun minulla on tuota rintavarustusta melkoisesti. Mutta ajattelin, että täällä hiljaiselle kuntoradalla voisin vähän rauhassa liikkua," tokaisee neito hieman vaivautuneesti posket punoittaen. Kun hän ojentaa vissypullon takaisin minulle, käännyn nopeasti ympäri ja kaadan vaivihkaa loput juomasta housuihini, jotta saan erektioni loppumaan.
"Voi Keijo-Petteri, onko sinulle sattunut pikku vahinko?" naurahtaa Birgitta, kun hän näkee märän housunetumukseni.
"No, minullekin on voinut joskus käydä niin," jatkaa hän viehkeän feminiinisesti kikattaen.
Birgitta tarttuu minua kädestä ja jatkan matkaa tämän uhkean upean megariippurintaleveäpersekaunottaren kanssa.
"Mennäänkö tämän jälkeen syömään torille mansikoita?" kysyy hän minulta.
Mennään vaan!" vastaan hänelle ja kävelemme kohti auringonlaskua.
Hieman lisää rintavia mietteitä loppiaisen ratoksi! Toisessa fantasiassani haluaisin hyvin rintava nainen, jolla olisi mielellään navassa roikkuvat kunnon riipppurinnat, jotka olisivat tietenkin myös suonikkaat ja raskausarpiset. No, minulla olisi sitten tällainen hieman nolo ongelma, että rinnostani valuisi maitoa vähän väliä. Kun liikkuisin ulkona, vetäisin perässäni kärryjä, jotka olisi täynnä maitotonkkia. Sitten aina välillä kun rinnoistani alkaisi taas pulputa maitoa, alkaisin täyttää näitä kärryssä oleviä maitotonkkia rintamaidolla, jota pursuaisi uhkean upeista megameijereistäni.
Naamaani tietenkin punottaisi aika lailla ja se olisi tosi noloa, jos joku tulisi vastaan ja näkisi kun täytän maitotonkkia herkullisella riippurintamegameijerimaidollani! "Iiik, ei saa katsoa jättimäisiä riippareitani,"kirkuisin. "Voih, maidon tulolle uhkeista utareistani ei näy loppua," voisin hokea myös välillä. Osan rintamaidostani pakastaisin ja osasta voisin tehdä jäätelöä ja pirtelöä, jota myisin sitten kyläläisille!
Välillä liikkuisin pururadalla ilman maitotonkkakärryjä vain verkkarit ja t-paita ylläni. "Voih, nyt alkoi taas jättimäisistä ja hyvin riippuvista meloneistani tihkumaan maitoa ja joku lenkkeilijä näyttää tulevan vastaan," tuumaan vaivautuneesti. T-paitani on jo niin märkä rintamaidostani, että syöksyn metsään piiloon ja nostan paitaani niin, että hyvin riippuvat ja uskomattoman uhkean upeat lolloni pääsevät tyhjentämään maitonsa läheiseen puroon. Onneksi vastaan tullut lenkkeilijä ei huomannut minua, tuumaan hehkeä puna poskillani. Samalla lähes loppumattomalta vaikuttava maitovirtaus jättiriippareistani on värjännyt puron jo ihan valkoiseksi. Nostan lopuksi puromaidossa riippuvat rintani ylös ja imen vielä viimeiset maitotilkat niistä suuhuni. On hienoa olla uhkean upea hyvin suurikokoiset riippurinnat omistava neitokainen, tuumaan ja painan pääni sammalmättäälle.
Tietenkin Casanoja ja Tutti Quanti!
Odotan innolla taas seuraavaa 80-lukua!
Hyviä nimiä miehelle ovat esim. Keijo, Petteri, Jorma, Einari ja Frank.
Naisella Kielo, Mansikki, Sabriina ja Annikki.
Ja näitä nimiä yhdistelemällä saadaan lisää hienoja nimiä kuten Kielo-Mansikki, Sabriina-Mansikki ja Keijo-Annikki.
Mikään ei ole kauniimpaa naisessa kuin huomattavan suurikokoiset riippuvat rinnat. Tai onhan leveä lantio myös kaunis. Mutta mitä suuremmat nämä feminiiniset kehon osat, sitä kauniimpi nainen!