käyttäjä-8373
Seuratut keskustelut
Kommentit
Sinulla on tuuria, ensi vuosi on karkausvuosi. Ehdit hyvin kerätä rohkeutta ennen karkauspäivää, jos mies ei kosi sitä ennen.
Sitä vauvaa voi syöttää hyvällä tuurilla herättämättäkin. Jos vauva nukkuu sängyssä vieressäsi, niin voit kokeilla laittaa rintaa vauvan suuhun ja katsoa, nappaako vauva kiinni ja syö unissaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:59"]
Jotenkin ymmärsin että pakkolaki takaa sen ettei työnantaja saa maksaa senttiäkään enempää. Olenko väärässä?
[/quote]
Olet väärässä. Pakkolaki estää sen, että ne paremmat ehdot eivät päädy työehtosopimuksiin, jotka ovat kaikkia koskevia. Jos metallipajassa tilauksia piisaa ja taloustilanne on hyvä, he voivat sopia siellä että maksetaan täydet ylityökorvaukset ja täydet sunnuntailisät. Tuo pakottava lainsäädäntö estää ainoastaan sen, että liitot eivät pääse lakkoilemalla kiristämään itselleen parempia etuja kuin mitä laki sallii.
Monet yritykset ovat jo nyt ilmoittaneet, että ne eivät aio tehdä muutoksia sairaslomakäytäntöihin tai pienentää sunnuntailisää. Näistä on mahdollista sopia paikallisesti, lain estämättä.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 22:32"]
Niin jos menisin oman alan töihin, olisi myös mun työpäivät samankaltaisia kuin miehellänikin. Saako lapsen laittaa päiväkotiin 8.00-18.00 (joskus, harvemmin tosin, voin päästä neljältä, joskus menee iltakymmeneen, joskus ollaan parin päivän työmatkalla.)? Niin ja kun joku muu kommentoi että 10 000, vau, niin laskepa huvikses paljon jää käteen. Enkä ole rikkaan muija, edelleen 10 000e tienaava ei ole rikas suomessa, kiitos verotuksen.
[/quote]
Au pair voisi olla ratkaisu, mutta kyllä siinä lapset tosiaan kärsii jos molemmat vanhemmat tekee uraa. Noilla miehen tuloilla ei viisihenkinen perhe kyllä mitään luksuselämää vietä, vaikka toki tulee kohtuullisesti toimeen. Ihmiset eivät oikein hahmota, kuinka hurja se suurituloisten verotus on.
Minun miehellä menee myös melkein joka päivä 1-2 olutta, viikonloppuisin neljä olutta illassa. Hän on pitkä, päälle 100-kiloinen mies, joten ei hän edes noista viikonloppuoluista humalaan tule. Muutaman kerran vuodessa lipsahtaa kännin puolelle, jos on joku happening työn puolesta, harvoin kotona intoutuu juomaan humalaan asti.
Olemme olleet jo 15 vuotta naimisissa, enkä vieläkään ole tuohon oikein tottunut. Lapsuudenperheessä oli alkoholiongelmainen isä, joka raitistui myöhemmin, ja raivoraitis äiti, joka vasta vanhoilla päivillään oppi hieman likööriä maistamaan. Minun on vaikea nähdä alkoholi netraalina nautintoaineena, en vain osaa sisäistää sitä niin.
Yksi seikka, mikä jonkin verran mieltäni rauhoittaa on se, että mieheni on oluidensa kanssa nirso. Hänellä on erilaisia kausia ja nyt on vehnäolutkausi menossa, suosii pienpanimoiden olutta. Olisin huolissani, jos hän alkaisi juoda jotain Koffia tai Karhua.