käyttäjä-8211
Seuratut keskustelut
Kommentit
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 13:39"]
[quote author="Av Mamma" time="12.01.2015 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:09"]
Ehdottomasti pitäisi olla joku tukiryhmä terapiassa käyvien puolisoille. Se on ihan saatanaa perheelle ja kumppanille kun toinen on henkisellä matkalla itseensä, ja tukea pitäisi vaikka arki kaatuu toisen niskaan täysin.
[/quote]
Toinen lähipiirissäni oleva, pari- ja yksilöterapiassa laukannut tuntui juuttuvan johonkin pahaan oloon eikä vieläkään viiden vuoden jälkeen ole edennyt puusta pitkäänvaan itkua ja pahaa oloa on riittänyt niin terapiaan kuin meille lähellä olevillekin.
Mieheni on insinöörityyppiä todellakin, mutta samalla jotenkin (rumasti sanottuna) tunnevammainen. Ei pysty näyttämään tunteita eikä osoittamaan niitä aikuisille (siis minulle, puolisolleen). Ei pysty sanomaan "Rakastan sinua" tai pyytämään anteeksi. Lapsille osoittaa vähän enemmän kiintymystään. Toisekseen hän torjuu esim. kaikki kosketukseni, halaukset ym, paitsi halutessaan seksiä. En siis saa suukkoja tai halauksia, en verbaalisia hellyydenosoituksia, enkä lahjoja ym. välittämistä ja hän myös torjuu kaikki vastaavat minulta. Minun olisi vain arvattava että mieheni minua rakastaa. Omat hellyydenosoitukset ovat vähentyneet miestä kohtaan tuon myötä 80 % ja mies kokee nyt, etten huolehdi ja välitä hänestä lainkaan. Ei ihme.
Mies myös jotenkin syyttää minua kaikista omista ongelmistaan. Hän vaatii minulta paljon, eikä tajua esim. minun väsymystäni tai työmäärää jota teen perheen eteen. Pahin skenaario olisikin se, että mieheni heittäytyisi laakereilleen ja odottaisi minulta vielä enemmän mitä teen. On saanut kotoaan mallin, että töitä tehdään aamusta iltaan, koskaan ei saa väsyttää ym. Ponnistelen arjessa todella paljon täyttääkseni mieheni odotukset, siitä huolimatta hän osoittaa tyytymättömyyttään joka käänteessä.
Sanomattakin on kai selvää, että olen väsynyt tilanteeseemme. Katselin jo eilen vuokra-asuntoja ja yritin realistisesti miettiä eron käytännön järjestelyitä. Erinnäisistä syistä eroprosessi olisi ihan hirveän, poikkeuksellisen raskas ja mieheni on rehellisesti sanottuna siinä kunnossa, että ei välttämättä selviäisi hengissä asiasta. En halua toisen henkeä kontolleni.
[/quote]
Heippa vaan samis! Katselin eilen vuokra-asuntoja Helsingin Töölöstä, ja tajusin että sen mitä maksan täällä perähikiällä omakotitalon puolikkaasta saisin alle sen huoneiston huippupaikalta ja siellä missä tapahtuu. Mieluummin yksin kerrostalossa kuin yksin avioliitossa isossa talossa. Miehesi on tismalleen kuten minunkin mieheni, sellaista ihmeellistä syyttelyä kaikesta mutta kun kysyn miksi syytät, ei hän syytä.
Koko ajan mulla on sellainen olo että olen tehnyt jotain väärää ja se tulee miehen ilmeistä, tuhahduksista, reaktioista ja kun kysyn niin ei hän ole mitään tehnyt. Mieheni käy myös psykoterapiassa mutta vaikuttaa muuttuvan siellä pahempaan suuntaan. Insinöörityyppiä hänkin, jos voidaan noin sanoa.
[/quote]
Oletko jakanut persettä pitkin pitäjää? Mies voi olla asiasta katkera muttei osaa ilmaista oikeutettua tunnettaan nykyajan feministisessä ilmapiirissä.
[/quote]
Painu lassukka vittuun.
[/quote]
Mene sinä nauttimaan itsekkyytesi hedelmistä avioliitossasi.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 12:09"]
Ehdottomasti pitäisi olla joku tukiryhmä terapiassa käyvien puolisoille. Se on ihan saatanaa perheelle ja kumppanille kun toinen on henkisellä matkalla itseensä, ja tukea pitäisi vaikka arki kaatuu toisen niskaan täysin.
[/quote]
Toinen lähipiirissäni oleva, pari- ja yksilöterapiassa laukannut tuntui juuttuvan johonkin pahaan oloon eikä vieläkään viiden vuoden jälkeen ole edennyt puusta pitkäänvaan itkua ja pahaa oloa on riittänyt niin terapiaan kuin meille lähellä olevillekin.
Mieheni on insinöörityyppiä todellakin, mutta samalla jotenkin (rumasti sanottuna) tunnevammainen. Ei pysty näyttämään tunteita eikä osoittamaan niitä aikuisille (siis minulle, puolisolleen). Ei pysty sanomaan "Rakastan sinua" tai pyytämään anteeksi. Lapsille osoittaa vähän enemmän kiintymystään. Toisekseen hän torjuu esim. kaikki kosketukseni, halaukset ym, paitsi halutessaan seksiä. En siis saa suukkoja tai halauksia, en verbaalisia hellyydenosoituksia, enkä lahjoja ym. välittämistä ja hän myös torjuu kaikki vastaavat minulta. Minun olisi vain arvattava että mieheni minua rakastaa. Omat hellyydenosoitukset ovat vähentyneet miestä kohtaan tuon myötä 80 % ja mies kokee nyt, etten huolehdi ja välitä hänestä lainkaan. Ei ihme.
Mies myös jotenkin syyttää minua kaikista omista ongelmistaan. Hän vaatii minulta paljon, eikä tajua esim. minun väsymystäni tai työmäärää jota teen perheen eteen. Pahin skenaario olisikin se, että mieheni heittäytyisi laakereilleen ja odottaisi minulta vielä enemmän mitä teen. On saanut kotoaan mallin, että töitä tehdään aamusta iltaan, koskaan ei saa väsyttää ym. Ponnistelen arjessa todella paljon täyttääkseni mieheni odotukset, siitä huolimatta hän osoittaa tyytymättömyyttään joka käänteessä.
Sanomattakin on kai selvää, että olen väsynyt tilanteeseemme. Katselin jo eilen vuokra-asuntoja ja yritin realistisesti miettiä eron käytännön järjestelyitä. Erinnäisistä syistä eroprosessi olisi ihan hirveän, poikkeuksellisen raskas ja mieheni on rehellisesti sanottuna siinä kunnossa, että ei välttämättä selviäisi hengissä asiasta. En halua toisen henkeä kontolleni.
[/quote]
Heippa vaan samis! Katselin eilen vuokra-asuntoja Helsingin Töölöstä, ja tajusin että sen mitä maksan täällä perähikiällä omakotitalon puolikkaasta saisin alle sen huoneiston huippupaikalta ja siellä missä tapahtuu. Mieluummin yksin kerrostalossa kuin yksin avioliitossa isossa talossa. Miehesi on tismalleen kuten minunkin mieheni, sellaista ihmeellistä syyttelyä kaikesta mutta kun kysyn miksi syytät, ei hän syytä.
Koko ajan mulla on sellainen olo että olen tehnyt jotain väärää ja se tulee miehen ilmeistä, tuhahduksista, reaktioista ja kun kysyn niin ei hän ole mitään tehnyt. Mieheni käy myös psykoterapiassa mutta vaikuttaa muuttuvan siellä pahempaan suuntaan. Insinöörityyppiä hänkin, jos voidaan noin sanoa.
[/quote]
Oletko jakanut persettä pitkin pitäjää? Mies voi olla asiasta katkera muttei osaa ilmaista oikeutettua tunnettaan nykyajan feministisessä ilmapiirissä.
Ovatko sellaiset ihmiset mielestäsi fiksuja joille suvaitsevaisuus on korkein arvo?