käyttäjä-8160

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 03:31"]

Mulla on ollut tyroksiinilääkitys jo ainakin pari vuotta, mutta liian pienillä annoksilla. Nyt tehdään pieni nosto, eli neljästi viikossa 75 mikrogrammaa ja kolmesti 50 mikrogrammaa. Lääkäri on niin varovainen nostamaan, eikä ole varaa yksityiseen :(

ap

[/quote]

Minulla terveyskeskuslääkäri aloitti lääkityksen 25 mikrogramman annoksella kun TSH oli 7.2 (TV4 17). Siirryin yksityiselle kun ei tuo terveyskeskuksen lääkärin tietämys aiheesta vakuuttanut, ja tämä yksityinen nosti annoksen saman tien 75 mikrogrammaan. Sanoi, että tuo aiempi annokseni oli ihan naurettavan pieni.

Kuinka vastaanottavainen lääkärisi on keskustelulle? Ehkä voisit hänelle ehdottaa kokeeksi lääkkeen nostoa.

[/quote] Heh, mulla aloitettiin heti 0,1 mg, kun TSH oli 6,9, T4V jotain 13. Nyt syön jo 2*0,1mg/vrk

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:16"]

[quote author="AV Mamma" time="22.01.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:09"] Tässä yksi syy miksi en osta (enkä voisi kuvitelle ostavani) mitään deodorantteja, shampoota tai muutakaan kosmetiikkaa ikinä ruokakaupasta. [/quote] Miksi juuri ruokakauppa on se paha? Tilaatko omasi siis netistä? [/quote Lue vastauksia. Avattu tuote alkaa vanhenemaan, ja YÄKS et joku koskee ja haistelee jotain MUN HYGIENIAtuotetta!

[/quote]

Et vastannut mun kysymykseeni.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 11:07"]Minä availen ja nuuhkin AINA shampoo- ja deodoranttipulloja. [/quote] Juuri tästä syystä hyllyihin on lisätty lappu: avattu tuote on ostopäätös! Ja juuri tästä syystä en otakaan ensimmäisiä tuotteita vaan kaivan sieltä takaa. Kummastelkaa vaan kaupassa ja pitäkää ihmeellisenä.

[/quote] En ole muuten meidän Prismoissa nähnyt tuollaista lappua. Luetuista lehdistä on ollut jotain.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:56"]

Mitäs mieltä olette tästä kaupassa näkemästäni kammotuksesta? Viisissäkymmenissään oleva nainen valikoi iltapuhteella irtokarkkihyllyltä pitkän kaavan mukaan karkkeja pussiin, seurasin toimitusta, koska se oli alun alkaen niin omituisen näköistä. Ihmeellisellä käden vempautustaktiikalla hänen onnistui siitä karkkikauhasta tipauttaa muutama maistiainen tasaisin väliajoin suuhunsa lähellä työskentelevän kaupan henkilökunnan mitenkään puuttumatta asiaan. Todella ällöttävää toimintaa, koska kauhan varsiosa kävi useasti hänen kielensä päällä hänen tipautellessaan imeliä sattumia suuhunsa, yöh. Sitä jäi vain katsomaan ihmeissään, voiko tuommoista pokkaa ihmisellä oikeasti olla. Lopulta naisen suu oli pullollaan järsittävänä niitä oman käden oikeudella otettuja maistiaisia, mitähän, jos kaikki muutkin asiakkaat tekisivät samalla lailla? Tästä lähtien ostan aina karamellipussin, kiitos.

[/quote] Tuo lienee hiukan eri asia, kun nuuhkaista suihkusaippuaa, eikö?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:45"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 12:31"]

Minusta on aika kammottavaa, että joillekin ihmisille esim. toisen huomioon ottaminen vaatii ihan tietoisen päätöksen, että hoidanpa tässä nyt parisuhdettani. Joillekin se toisen huomioon ottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. 

[/quote]

Eikö olekin aika yllättävää, että me ihmiset olemme erilaisia?? Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Kammottavaa, eikö?

Ja tilanteet voi muuttua. Minä otan puolisoni pääsääntöisesti huomioon ihan luonnostaan, mutta on aikoja, jolloin joudun itselleni muistuttamaan, että nyt täytyy puolisoa huomioida enemmän. Näin vaikka silloin, kun työelämä on hektistä ja kotiarjessakin on jotain normaalista poikkeavaa. Silloin voi olla tilanteita, että helposti jättää sen toisen huomioimisen liian vähälle ja joutuu itselleen muistuttamaan asiasta.

[/quote]

Nämä työn vastustajat ovat kyllä aika hämmästyttäviä pyhimyksiä. Kaikki natsaa puolison kanssa yhteen sataprosenttisesti, kaikesta ollaan aina samaa mieltä. Toisen kunnioittaminen ja huomioiminen on myöskin sataprosenttisen luontevaa käytöstä, koskaan ei ole huonoja päiviä eikä tule ikinä sanottua tai tehtyä jotain sellaista, mitä ei olisi pitänyt, tai jätettyä sanomatta tai tekemättä jotain sellaista, mitä pitäisi. Koskaan ei ole tullut mitään ikävää tunnetta, ei ole ollut yhtä ainoaa ongelmaa ratkaistavana, mikään ei tunnu pieneltäkään uhraukselta.

Itse ainakin olen valitettavan keskeneräinen ihminen, eikä puolisonikaan ole aivan täydellinen, joten välillä tulee pieniä ongelmatilanteita eikä kaikki aina tunnu täydellisen kivalta ja ihanalta. Etenkin, kun me olemme kaksi eri ihmistä, jotka yllättävää kyllä ovat välillä asioista eri mieltä ja reagoivat asioihin eri tavalla. Mutta uskokaa tai älkää, meillä on hyvä suhde ja olemme siinä onnellisia, vaikka se välillä onkin vaatinut sitä kauhistuttavaa työtä.

[/quote] Joko vihdoin uskot, että ihmiset ja parisuhteet on erilaisia? Ei vaatinut kovinkaan montaa viestiä, uh!