käyttäjä-8160

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:47"]

Meillä on työsuhdeauto vain mukavuussyistä. Ei tarvitse laittaa rahaa kiinni autoon ja lisäksi bensat, huollot, pesut, vakuutukset tms. maksetaan könttäsummana kuussa (1022 €/kk). Olisi huomattavasti halvempaa ostaa oma auto, mutta maksamme ihan mielellämme huolettomuudesta ja helppoudesta. Omien ajojen kilometrit jäävät kaaauas verottajan rajasta, kun emme kuulu niihin ympäri Suomea ajelijoihin (menemme autojunalla tai lentäen pidemmät matkat).

En ymmärrä mistä tässä pitäisi vielä kiristää? Autoetu on osa palkkaa, eikä siis nosta kuukausipalkkaa. Jos jättäisimme autoedun käyttämättä, saisimme siis aika paljon enemmän käteen.

[/quote] Meillä se joskus aikoinaan on nostanut miehen kuukausipalkkaa. Tuli siis palkankorotuksena.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:22"]

Jotain positiivista: Föli-bussien myötä lähikuntalaiset ovat innostuneet enemmän bussiajelusta kuin aikoihin ennen. Ja onhan se ihan eri matkustaa 2,20 euroa kertalipulla Turkuun (kun on ladannut bussikortin), kuin ennen vanhaan hintaan 5,80 (esim. Naantalista Turun keskustaan).

[/quote] Juu, eikä siltikään koske esim. kaikkia maskulaisia tämä Föli. No, mutta onneksi Mylly on lähellä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 08:31"]

[quote author="AV Mamma" time="26.01.2015 klo 08:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:44"]

Ei mitään raitiovaunuja. Ovat rumia, kadut revitään vuosiksi auki. Ja budjetti ylittyy ja ylittyy ja vielä kerran ylittyy sadoilla miljoonilla euroilla.

[/quote]

Kyllä ne Turkku-tyyliin vielä purkaisi muutaman historiallisen rakennuksen niiden ratikoiden tieltä! :D

Onkohan Euroopassa mitään muuta keskiaikaista kaupunkia jonka vanha rakennuskanta on hävitetty yhtä tehokkaasti kuin Turussa 60-luvulla?

[/quote] Sitten vielä ruma neukkukuutio tilalle...

[/quote]

Keskiaikainen rakennuskanta kyllä tuhoutui pääosin Turun palossa jo 1827. 1950-60-luvuilla ei suinkaan revitty alas keskiaikaisia rakennuksia vaan 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rakennuksia. Sivistys hoi, keskiaika päättyi pikkuisen aikaisemmin kuin 1910!

[/quote] Eikös tuossa puhuttu historiallisten rakennusten purkamisesta eikä suinkaan keskiaikaisten. Mun mielestä nimenomaan 1800-1900 luvun vaihteessa rakennetut on niitä kauniita ja siten historiallisesti jo merkittäviä.

Täällä on niin monenmoista näkemystä näistä viesteistä, se on tullut huomatuksi. Pääasia kai, että itse tietää missä kohtaa parisuhteessa mennään. Onko se työlästä tai sitten ei.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:11"]

[quote author="AV Mamma" time="26.01.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt. Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin.  Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa?  Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi. [/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[/quote]

Ehkä mies olisi säästynyt sairastumiselta, jos hän olisi osannut puhua ajoissa jaksamisestaan. Ja ehkä vaimo olisi osannut kantaa paremmin osan vastuusta, jos hänellä ei olisi ollut illuusiota täydellisestä kumppanista ja täydellisestä suhteesta, jossa on aina helppoa ja kivaa. (hänen näkökulmastaan)

[/quote]Ehkäpä tuo sitten toisille tosiaan on normaalia parisuhdetta.

[/quote]

Kyllä toisille normaalia parisuhdetta ovat myös fyysiset ja henkiset sairaudet, läheisten kuolemantapaukset ja isot työelämän muutokset. Sanoisin, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin itselle tai kumppanille näitä sattuu.

[/quote] En tarkoittanut ihan tuota. Työtä silloin varmaan pitääkin tehdä, fyysistäkin, sen suhteen eteen.

Mutta siihen asti mennään näillä mitä on saatu =)