Käyttäjä8976

Joo siis..löysin tähän keskusteluun googlettamalla "vihaan elämääni". Aiemmin en ole katunut perheen perustamista, mutta nyt kadun. Esikoinen täyttää kohta neljä ja odotan ison mahan kanssa toista lasta (Tai oikeastaan kolmatta, koska nro 2 kuoli kohtuun.)

Tällä hetkellä olen niin kyllästynyt elämääni että toivon vain pääseväni jotenkin ulos siitä. Tottakai rakastan esikoistani, mutta miksi ihmeessä hankkiuduin taas raskaaksi? Miten vaikeaksi haluan elämäni tehdä?? Ukko taas kontrolloi mua aamusta iltaan ja en enää jaksa edes puolustaa itseäni. No jaksan, mutta pelkkää taisteluahan se vain tietää.

Vihaan myös työtäni. Pelkkää pakkopullaa.

Tekisi mieli jättää koko perhe mahavauvaa myöten, löytää mukava elinkeino ja ihana mies ja muuttaa jonnekin maalle..Enkä tekisi toista kertaa sitä virhettä , että perustan perheen...miksi elämää ei voi kelata taaksepäin 🤦

Sanon tämän kaikella kunnioituksella sua kohtaan ap. Entä jos pyydät suoraan apua äidiltäsi?

Kaikki eivät osaa lukea rivien välistä tai ottautua asiaan ilman suoraa pyyntöä. Toki en tiedä oletko jo suoraan apua kysynyt, mutta aloituksestasi tuli sellainen kuva, ettet ole.

Minunkaan äiti ei oma-aloitteisesti auta minua lapsen hoidossa, vaikka kertoisin univelasta tms. Minun on joka kerta erikseen kysyttävä ottaako hän sinä ja sinä päivänä lapsen hoitoon siksi ja siksi ajaksi. Joka kerta hän on kyllä ollut suostuvainen.

Vierailija kirjoitti:

hypermesisi gravidum syyllä : ) juu oikea lusmu olen! Ensimmäisestä oli kolme viikko sairaalassa ja siihen vielä päälle pari viikkoa. Toisesta lapsesta olin "2 kuukautta" tiputuksessa sairaalassa ja sairaslomalla vielä päälle kuukauden ja sinua lusmuksi syyttelijä se raskaus päättyi kuudennella kuulla : (

Kolmannessa raskaudessa olin about kuukauden pois ja neljännessä noin 2 kuukautta enkä niissäkään ilman tiputusreissuja selvinnyt.

Eli pahoittelut työnantajalle, etten tehnyt sairaalasta käsin töitä. Eli te jotka, ette tiedä oikeasti mitä pahoinvointi on painukaa v..tuun. Kokeilkaapas oksentaa vaikka viikonkin ihan kaikki mitä syötte ja juotte, ja miettikää tekeekö silloin mieli töihin kun raskaus ei ole sairaus.

KYLLÄ!!! Itse saman kokeneena säälin teitä mukamas kaikentietäviä, ketkä tuomitsee muita, ilman oikeaa tietoa asiasta. Kyllä kun 2kk putkeen ei pysy edes vesi vatsassa.. paino vaan laskee, voit vaan maata aamusta iltaan ja oksentaa vähän väliä ja lopulta tulee vertakin, kun nielu jo halkeaa siitä oksentelusta. Silmissä sumenee ja heikottaa jos yrittää kävellä. Ja EI, se tila EI ole odottavan naisen päätettävissä, joillekin vain puhkeaa niin paha pahoinvointi vaikka tekisi mitä vippaskonsteja!

Henkilökohtaisesti kohtukuoleman kokeneena voin kertoa, että vähiten kaipaan sääliä ja voivottelua muilta ihmisiltä. Sellainen tuntuu alentavalta kohtelulta. Kelle vaan voi käydä niin ja sitä ei voi itse valita. Aidot osanotot, joissa mut kohdataan ihmisenä, pienet sanat esim. "Olen pahoillani puolestanne." tai aito osanottava hiljaisuus..se että kohdataan aidosti, tuntuu parhaalta ja lohduttavalta. Toki joillekin asia on niin hankala kohdata, että alkavat käyttäytyä oudosti, sekin on fine. Ainakin nyt kun on itse jo käsitellyt asian. Mulle pahinta on se kun joku sanoo, että "Toivottavasti seuraava raskaus menee paremmin." Älkää sanoko niin, se on kuin suoraa vinoilua asialla ja seuraavan raskauden varjostamista valmiiksi aiemmalla lapsen menetyksellä. Siksi en aio hiiskua seuraavasta raskaudesta kellekkään ennenkuin vatsa näkyy jo kilometrien päähän. Ihmiset ovat usein hyvin ajattelemattomia kommenteissaan ja annan sen heille anteeksi, sillä ei tätä voi ymmärtää kuin toinen joka on lapsensa menettänyt. Kohtukuolema on oman lapsen kuolema. Se tuska on pohjaton ja suru sekä menetys elinikäinen. Asian kanssa pystyy elämään ja koskaan en tahdo unohtaa rakasta kuollutta lastani, vaan vaalia häntä sydämessäni aina.

Kun ootin esikoistani, olin flunssassa rv 4-8, eli harvinaisen pitkään, kun minusta kyse. Siihen aikaan minulla oli terveelliset elämäntavat enkä ollut sairastanut flunssaa kahteen vuoteen.

Kuulema raskaus altistaa virustaudeille, sillä alkuraskaudessa kehon vastutustuskyky laskee, jotta keho ei alkaisi hylkiä alkiota.