Käyttäjä7437

Mun miljonäärimies tarjosi mulle 60-vuotispäivänäni vain santsikupillisensa huoltsikalla. En voinut, kuin nauraa. Saituus on sairasta. Raahaa risteilyiltä vessapaperitkin kotiin.

Säälin häntä.

Teen itse paljon hyväntekeväisyystyötä eläinsuojelussa ja tiedän, että antaessaan saa.

Meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä ja tulee ylireagoitua toisen sanomisiin. Mun mielestä pöly on laskeutunut ja tilanne rauhoittunut. Ei tarvitse mitään suurta draamaa tehdä. Voi olla, että mies häpeää käytöstään, eikä kehtaa ottaa sinuun yhteyttä.

Mä soittaisin muina miehinä hänelle ja ottaisin ihan ystävällisen kaveriasenteen. Noin vaan, että terve, mitäs sulle kuuluu jne. Tämä ei tarkoita, että alennut kynnysmatoksi. Kohteliaisuudella ja reilulla käytöksellä et ainakaan mitään häviä. Ottaen huomioon vielä senkin, että edelleen miehestä tykkäät.

Kuulostelet, mikä on tilanne ja sopivan sauman tultua kysyt ihan tavallisella äänensävyllä, että oletko edelleen tosissasi sitä mieltä, miten mulle tiistaina tekstasit.

Ei itkua ei syyttelyä ehkä hieman viatonta hämmästystä äänensävyyn.

Sitten kuulet totuuden ja sen mukaan toimit.

Joko suloinen sovinto tai tavaroiden nouto toistenne luota.

Pidän täällä sinulle tietysti peukkuja, jotta rakkaus voittaisi.

Mä näin sen ja koetin päästä lukemaan. Oli poistettu. Harmi. Mutta kerro uudelleen, jos ehdit ja jaksat.

Tosi hyvää. En ole huomannut mitään eroa Kallen kaviaarin, Pirkan ja Rainbowin välillä. Aina pitää olla jääkaapissa. Se Abban ? mikä on raidoitettu sulatejuustolla on taivaallista.

Minä en uskaltanut edes nuorenakaan lisääntyä. Synnytyskivut ovat infernaalisia.