Käyttäjä7437

Temppeliaukion kirkko on vaikuttava, kun on sen sisällä. Ulkoa mitäänsanomaton. Hieno on.

Uspenski myös sisältä. Inhoan punatiiltä, joten siksi en muuten pidä. Punatiilestä tehtiin ennen kaikki vankilat ja kasarmit.

Ihana väri ja muutenkin tosi kaunis. Hieno löytö. Älä ihmeessä palauta. Edellä kirjoittaneet jo antoivat hyviä yhdistelyvinkkejä. En keksi enempää.

Kytät käyvät vain Tampereen amiksen. Ei niiltä voi paljoa vaatia.

Kun multa kavallettin aika paljon, niin kyttä sanoi veltosti :" Jäihän sulle ihan tarpeeksi. Mä en ikinä saisi noin paljon kasaan, vaikka painaisin koko elämäni ylitöitä." Eikä sitten tutkinut koko juttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti lienee kantaa syyllisyyttä tapahtuneesta. Siitäkö syystä ei ole nähnyt tarpeelliseksi vaihtaa identiteettiä, ja hakea suojaa ennen kuin poika pääsee vapauteen. Äidillähän on todellinen uhka, että poika tulee ja tapaa äitinsä. Ja nyt on tutustuttanut nuorimman lapsensa tuon sosiopaattipoikansa kanssa, ei hyvää päivää. Sairashan tuo on äitikin, kun ei näe vaaraa, vaan riskeeraa nuorimmankin hengen.

Toisaalta vaikka samalla poika on hänen lapsensa murhaaja, poika säilyy hänen lapsenaan. Ja he ovat ikuisesti sen vuoksi läheisiä. Luultavasti sekin tilanne tuntuisi omituiselta ja väärältä, jos äiti kieltäisi välit tuon nuorimman sisaruksen ja murhaajapojan välillä, he ovat kuitenkin myös sisaruksia. Kyllähän se äiti kertoi, että hänellä on ristiriitaisia tuntemuksia.

Mut murhaajapoika tulee olemaan jo 33, kun voi anoa ehdonalaista, joten ei välttämättä täysikäisenä tule asumaan noiden kanssa saman katon alla. Tai no mistä tietää.

Ei kyllä tuntuisi omituiselta ja vaaralliselta suojella oman lapsen henkeä, vaikka se uhkaaja olisi myös oma lapsi. Kyllä kaikessa, jopa äiti-lapsi -suhteessakin, on joku raja jonka jälkeen ei ole paluuta. Eikä psykopaatin/sosiopaatin kanssa voi olla läheinen, sellainen ihminen kun ei edes kykene läheisyyteen, vaan teeskentelee tunteita. Mitään aitoja tunteitahan noilla ei ole. Voi kyllä luulla olevansa läheinen, mutta on vain vedätyksen kohde ja pelinappula.

Ei äidinrakkauden kohdalla ole mitään rajaa. Eikä sillä ole väliä vaikkei se oma lapsi pystyisi rakastamaan, omaa lastaan rakastaa jos ei ole omassa mielessä jotain vikaa.

Kuvittele pahin mahdollinen teko. Omassa kategoriassani se on pikkuvauvan raiskaaminen ja seinään heittäminen niin että kuolee. Tällaisesta luin joskus, että joku oli tehnyt. Mitäpä luulet, vieläkö tuon tekijän äiti rakastaa? Kaikessa on raja. Luuletko että Breivikin äiti vielä rakastaa?

Luulen että rakastaa. On kaksi täysin eri asiaa hyväksyä teko ja rakastaa. Minä rakastaisin lastani vaikka tämä tuhoaisi koko maailman. Niinhän Parisinkin äiti ja isoäiti rakastivat poikaa, vaikka tämä oli tappanut heidän lapsensa/lapsenlapsensa. Minusta olisi omituista että rakkaus jotenkin katoaisi. Hyväksyntä on taas aivan täysin eri asia. Monessakin dokumentissa on käsitelty vanhempien tunteita rikollisia lapsiaan kohtaan ja kyllä he ovat järjestäen olleet sitä mieltä ettei rakkaus katoa, mutta hyväksyntää lapsi ei teollaan ole heiltä saanut.

No, mutta silloinhan tuolla logiikalla Vilja-Eerikakin rakastaa murhaajiaan.

Näin se vaan ei kuule mene. Olen itse koko lapsuuteni ollut hirveän väkivallan uhri ja voin kertoa, että raja on olemassa. Kaikki tunteet kuolevat. Jos näin käy lapsella vanhempaa kohtaan, niin kyllä päinvastoinkin.